Vapaa-aika neljän naisen tapaan – Sally, 32, valitsi elää metsässä ilman sähköä ja suihkua: ”Olen luonut elämän, jossa työ ei stressaa”
Vapaa-aika tarkoittaa eri asioita Sallylle, Elźbietalle, Francescalle ja Lottelle. Palautuminen tapahtuu hetkissä, jotka saa itse valita.
Sally Taylor on huomannut, että hänen elämäntyylinsä vaatii uhrauksia.
Vapaa-aika tarkoittaa eri asioita Sallylle, Elźbietalle, Francescalle ja Lottelle. Palautuminen tapahtuu hetkissä, jotka saa itse valita.
Vapaa-aika on työstä tai opinnoista palautumiseen tarkoitettu hetki tai osa päivää, joka on vapautettu myös velvollisuuksista kuten niistä kotitöistä ja metatöistä, jotka ovat itselle pakopullaa. Sally Taylor pääsee vapaa-ajan keitaassaan täysillä irti oravanpyörästä.
”Kun noin vuosi sitten muutin nykyiseen asuinpaikkaani Australian Queenslandissa sijaitsevalla Sunshine Coastilla, monet tuttavapiirissäni ihmettelivät valintaani. Kuinka voit elää ilman sähköä ja suihkua keskellä metsää, he kysyivät.
Toisaalta monet myös sanoivat: Sally, elät unelmaelämää. Siltä minusta usein tuntuukin. Asun kommuuniyhteisössä 160 hehtaarin suuruisella metsäalueella, jossa jokaisella on oma asuntonsa. Lähin naapurini on noin sadan metrin päässä.
Minulla on kämppäkaveri, jonka kanssa jaamme keittiön mutta nukumme omissa teltoissamme. Ruoan teemme kaasuhellalla, veden saamme kaivosta ja käyttöveden lämmitämme isossa saavissa. Iso osa arjesta kuluu kotitöihin, sillä esimerkiksi lämpimän suihkun valmistamiseen saattaa kulua tunti tai kaksi.
Työskentelen kiinalaisen lääketieteen lääkärinä ja pidän vastaanottoa joogastudiolla noin puolen tunnin automatkan päästä kotoani. Lisäksi olen shiatsuhieroja ja -opettaja ja opetan myös joogaa.
Työpäiviä minulla on kolmesta neljään viikossa ja viikoittaisia työtunteja kertyy 15–30. Työaika vaihtelee paljon sen mukaan, teenkö lääkärintyön lisäksi myös opetustyötä.
Vapaa-aika on välillä vaikea rajata
Minun on joskus hieman vaikeaa tehdä selkeää rajaa työ- ja vapaa-ajan välille, sillä rakastan työtäni niin paljon. Se on osa elämäntapaani ja -filosofiaani. Ja koska tarkoitukseni on auttaa ihmisiä voimaan paremmin ja tehdä heistä terveempiä, haluan pitää itsenikin terveenä: joogaan paljon, teen päivittäin pitkiä kävelylenkkejä luonnossa koirani kanssa, syön terveellisesti.
En koe tarvitsevani lisää vapaa-aikaa, sillä olen luonut itselleni elämän, jossa työ ei stressaa. Toki joskus murehdin jostain, mutta silloin muistutan itseäni siitä, että olen onnekkaassa asemassa, kun saan elää unelmaani todeksi.
Elämäntyyli vaatii uhrauksia
Kun stressi painaa, suuntaan luontoon, yleensä metsään ja vuorille, jossa on vähemmän ihmisiä kuin ruuhkaisilla rannoilla. Metsässä katson koirani riemua, rentoudun ja tulen hyvälle tuulelle itsekin.
Luonto antaa asioille perspektiiviä; sen keskellä tajuaa, miten pieni ihminen on ja miten lyhyt ihmiselämä, kun sitä vertaa maapallon ikään ja suuruuteen.
Tällainen elämäntyyli vaatii toki uhrauksia. En esimerkiksi voi ostaa isoa taloa rannalta, kuten monet australialaiset haaveilevat. Tyydyn mieluusti vähempään. Mitä vähemmän omistan, sitä enemmän voin nauttia elämästä.”
Elźbieta Dendura: ”Aamut ovat omaa aikaani”
”Nyt kun olen eläkkeellä, elämäni on hyvin säännöllistä. Jouduin jäämään eläkkeelle hieman aiemmin kuin olin suunnitellut, sillä pandemia vei turistit Krakovasta ja koska olen ammatiltani opas, se tarkoitti töiden loppumista.
Viihdyn eläkkeellä oikein hyvin, vaikka kaikkea työntekoa en olekaan jättänyt. Autan päivittäin muutaman tunnin ajan kardiologimiestäni hänen klinikkansa paperitöissä, yleensä aamupäivällä.
Herään aikaisin, 6–7 aikaan. Rakastan aamuja, ne ovat omaa aikaani. Kesäisin avaan ensimmäiseksi oven pienelle rivitalopihallemme, jossa minulla on 40 tomaatintainta kasvatuslaatikoissa. Ne on kasteltava joka aamu ja ilta, jos kesä on kuuma.
Minusta on hauskaa kasvattaa juuri tomaatteja, sillä ne ovat maukkaita ja antavat paljon satoa. Ruusut ja daaliat olisivat tietysti kauniimpia, mutta olen puutarha-asioissa enemmän hyötykasvi-ihminen.
Kun olen kastellut tomaatit, tartun yleensä kirjaan. Lukeminen on ehkä tärkein harrastukseni, ainakin helpoin. Ei tarvitse kuin ottaa kirja käteen. Luen joka aamu tunnin ajan ennen kuin syön mieheni kanssa aamiaista ja lähdemme päivän puuhiin.
Maanantai-iltaisin pelaamme bridgeä. Se on mieheni ja minun yhteinen harrastus, jota pelaamme netin bridgeyhteisössä. Joka maanantai pelaamme 4–5 tuntia yhdessä muiden pelaajien kanssa. Jo isovanhempani olivat innokkaita bridgen pelaajia, joten harrastus kulkee meillä suvussa.
Vapaa-aika kuluu muun muassa lastenlasten kanssa
Minulla on kaksi poikaa ja kaksi pojanpoikaa. Tapaamme toisiamme aina sunnuntaisin lounaan merkeissä vuorotellen jokaisen kodissa. Kun on minun vuoroni kokata, haluan yleensä kokeilla jotakin uutta reseptiä.
Sunnuntailounaat ovat ihastuttava tapa kuulla lasten ja lastenlasten kuulumisia ja viettää aikaa yhdessä. Usein mukana on myös mieheni 93-vuotias eno, jonka hoito kuuluu meidän vastuullemme puolalaiseen tapaan.
En koe tarvitsevani edes näin eläkkeellä loputtomasti aikaa vain olla ja rentoutua. Minusta on mukavaa, kun on tekemistä ja menoa. Usein lähdemme mieheni kanssa vielä illalla kaupungille tapaamaan ystäviä tai jazz-klubille. Paitsi silloin kun olemme laiskoja ja jäämme kotiin katsomaan Netflixiä.
Olen myös jatkanut vapaaehtoistyötäni Krakovan Filharmonisen orkesterin ystävien yhdistyksessä, jonka puheenjohtajana olen toiminut 12 vuotta. Vastuulleni kuuluu muun muassa vuosittaisen konserttimatkamme organisointi.
Joitakin vuosia sitten olimme Hampurissa kuuntelemassa, kun ehdoton suosikkini Esa-Pekka Salonen johti orkesteria. Se oli hieno hetki.”
Lotte Besteman: ”Yhteinen aika tyttären kanssa on tärkeintä”
”Työskentelen yliopistossa tiedotuspäällikkönä, joten minulla on pitkät lomat, melkein yhtä pitkät kuin oppilailla eli 10 viikkoa. Joka vuosi yritän päästä lomilla ulkomaille, yleensä Ranskaan, jossa isäni asuu. Matkustan sinne autolla tyttäreni kanssa. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, ja silloin lomailemme Hollannissa.
Yhteinen aika 6-vuotiaan tyttäreni kanssa on minulle kaikkein tärkein asia ja mieluisin vapaa-ajanviettotapani – se on myös tehokkain keino päästä eroon työasioista työpäivän jälkeen.
Joskus tosin ajatukseni askartelevat työssä vielä silloin, kun teen meille illallista. Silloin saatan istahtaa hetkeksi sohvalle ja nauttia lasin viiniä.
Pidän työstäni. Olen vastuussa yliopiston lehdestä ja uusien oppilaiden houkuttelemisesta opettajankoulutukseen. Hollannissa on krooninen opettajapula ja on vaikeaa saada tarpeeksi uusia opiskelijoita alalle. Työni on joskus todella haastavaa ja stressaa minua melkoisesti.
Työaikani on kahdeksan tuntia päivässä, mutta joskus tunnit venyvät. Teen kolme päivää viikossa etätyötä ja kahtena päivänä suuntaan yliopistolle. Se on hyvä järjestely, ja harvoja korona-ajan tuomia hyviä muutoksia elämässä. Kotitoimistopäivinä keskittyminen työhön onnistuu täydellisesti, ja läsnäpäivinä voin tavata kollegoita ja oppilaita kasvotusten.
Vapaa-aika lastenhoitajan turvin
Elämäni on muuttunut aika lailla äidiksi tultuani. Olen yksinhuoltaja, joten lapsen syntymän jälkeen en enää ole noin vain voinut lähteä mihinkään, vaan tarvitsen aina lastenhoitajan. En kuitenkaan valita, sillä tyttäreni on tärkeintä elämässäni.
Joka maanantai työpäiväni jälkeen meille saapuu lastenhoitaja, sillä maanantai-illat on pyhitetty harrastukselleni, kilpavenesoudulle. Soudan yhdessä kolmen muun naisen kanssa, ja meillä on oma valmentaja. Olen soutanut yli 15 vuotta ja pidän siitä, että olen valmentajan ohjauksessa.
Perusluonteeltani olen niin laiska, että jos joku ei vieressäni koko ajan sanoisi ’tee näin, purista kovempaa’, laiskuuteni ottaisi varmasti vallan!
Noin kerran kahdessa viikossa soitan lastenhoitajan tyttärelleni ja lähden ystävien kanssa ulos. Yleensä suuntaamme johonkin konserttiin – rakastan musiikkia – kuuntelemaan hyvää bändiä tai artistia. Viimeksi olimme Amsterdamissa nuoren trumpettikyvyn konsertissa.
Rentoudun myös meditoimalla. Meditoin säännöllisesti ja pyrin sisällyttämään tietoisen pysähtymishetken jokaiseen päivään. Sunnuntai-iltaisin täytän kylpyammeen ja pulahdan lämpimään kylpyyn. Se on tapani valmistautua tulevaan viikkoon ja arjen kiireisiin.”
Francesca Prandelli: ”Kun haluan rentoutua, suljen silmäni ja hengittelen”
Olen harrastanut joogaa puolet elämästäni. Aloitin 16-vuotiaana, ja ensimmäiset vuodet se oli pelkkä tavallinen harrastus. Sitten ymmärsin, kuinka kallisarvoisia asioita joogatunneilla opin ja että jooga ei ole pelkkää kehon harjoittamista – se on tapa ajatella, kokonaisvaltainen tapa olla ja elää.
Ajattelen, että meidän ihmisten tulisi enemmän kysyä itseltämme, mitkä asiat tekevät meille hyvää ja tuovat rauhallisen, tyynen olon, ja keskittyä niihin. Oikeat asiat valitsemalla on mahdollista saada esiin parempi versio itsestään ja voida paremmin.
Hengitys on joogassa kaikkein tärkeintä ja avain tyyneyteen. Jos jokin työssä tai elämässä huolettaa tai stressaa, keskityn hengittämiseen. Ja kun haluan rentoutua, esimerkiksi työpäivän jälkeen, teen pienen harjoituksen: suljen silmäni, rentoutan kehoni, hengittelen syvään kahden tai kolmen minuutin ajan.
Etätyö tuli ja vapaa-aika lisääntyi
Työskentelen palvelusuunnitteluyrityksen tuottajana milanolaisessa yrityksessä. Asun Bresciassa Gardajärven lähellä, joten työmatkani taitan junalla. Yhteensä matkoihin kuluu kolme tuntia, mikä on aika paljon.
Pandemian vuoksi käytännöt muuttuivat niin, että etätyöstä tuli arkipäivää. Nykyisin teen neljä päivää etänä ja matkustan vain kerran viikossa Milanoon. Ehdottomasti hyvä muutos! Olen nykyisin paljon rentoutuneempi ja koen, että minulla on enemmän aikaa itselleni ja hyvinvoinnilleni.
Aamulla herään aikaisin, yleensä jo kuuden maissa. Teen joogaharjoituksen tai lähden salille treenaamaan. Minulla on joskus vaikeuksia sanoa itselleni, että nyt riittää, kehosi tarvitsee lepoa.
Työaikani on kahdeksan tuntia päivässä, ja yritän pitää siitä kiinni, sillä ylitöistä ei makseta. Kertyneet ylityöt voi käyttää vapaina, ja joskus niin teenkin, jotta saan vähän ylimääräistä lomaa. Vuosilomaa minulla on kolme viikkoa, joista kaksi elokuussa, kun toimisto on kiinni.
Tänä vuonna pidin kolmannen lomaviikon heinäkuussa, jolloin matkustin Ranskaan. Jos minulta kysyttäisiin, ottaisin mieluusti lisääkin lomaa! Haaveilen myös lyhemmästä työajasta, esimerkiksi 25 viikkotunnista.
Tällä hetkellä opiskelen joogaohjaajaksi, ja kuka tietää, ehkä jonain päivänä voin toteuttaa haaveeni työskentelystä joogaopettajana. Tosin silloin työstä pitäisi saada sen verran hyvin rahaa, että vähemmällä työajalla pärjäisi. Toisaalta haluan ehkä pitää joogan vain rakkaana harrastuksena. Leipätyönä siitä saattaisi kadota keveys.”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous