Vesi kutsuu – uimataito kuntoon

”Uimataito on kansalaistaito siinä missä lukeminen ja laskeminen”, toteaa Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) koulutussuunnittelija Riitta Vienola. ”Uinti on samalla hyvä liikuntamuoto. Uiminen mahdollistaa liikkumisen myös silloin, kun ihminen ei pysty harrastamaan muuta liikuntaa esimerkiksi jonkin vamman vuoksi.”

”Uimataito on myös osa vesiturvallisuutta. Suomessa meillä on huomattavan paljon merialuetta ja järvivettä, joten uimataidon merkitys on vesillä liikuttaessa hyvin suuri.” 

Osaatko uida?

Suomalaisista 15–64-vuotiaista aikuisista 64 prosenttia täyttää pohjoismaisen uimataidon määritelmän. ”Määritelmän mukaan uimataitoinen on henkilö, joka tipahtaessaan syvään veteen kykenee uimaan 200 metriä, josta 50 metriä selällään.”

”Peruskoulun kuudesluokkalaisista jo 80 prosenttia täyttää tämän uimataidon määritelmän. Suomessa on 70-luvulta eteenpäin rakennettu paljon uimahalleja, joiden myötä uimaopetuksen mahdollisuudet ovat parantuneet. Uimaopetus on nykyisin myös osa peruskoulujen opetussuunnitelmaa.”

Riitta Vienola muistuttaa kuitenkin, että koulun liikuntatuntien ohessa olisi tärkeää, että vanhemmat veisivät lapsiaan uimahalliin, jotta lapset saavat tutustua rauhassa veteen.

Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uimaan

Ihanteellinen ikä uimataidon opettelulle on lapsen ollessa viidestä seitsemään vuotta. ”Sen ikäisinä lapset esiintyvät mielellään ja heillä on vilkas mielikuvitus. Yhtä oikeaa ikää uimisen opettelulle ei kuitenkaan ole, toiset oppivat nuorempina ja toiset vanhempina. Tärkeintä on edetä lapsen tarpeiden mukaan.”

”Ei myöskään ole olemassa ikää, jonka jälkeen ihminen ei voisi oppia uimaan!”

Rohkeasti uimakouluun

Kesän kynnyksellä moni vanhempi harkitsee lapsensa ilmoittamista uimakouluun. ”Kotipaikkakunnan uimahalli on paras paikka kysellä uimaopetusta. Uimakouluja järjestävät kunnat, uimaseurat sekä yksityiset toimijat. Ryhmässä tapahtuvan opetuksen ohessa voi kysellä yksityisopetusta. Ryhmäopetuksessa löytyy puolestaan erilaisia tasoryhmiä.”

Kesällä voisi kuitenkin olla mukavaa uida ulkosalla. ”Etenkin rannikon ruotsinkielisillä kunnilla on pitkät perinteet rantauimakoulujen järjestämisessä, mutta kyllä rantaopetusta järjestetään monissa suomenkielisissä ja sisämaassa sijaitsevissa kunnissakin.”

Mikäpä sen parempaa, ruotsinkielisessä uimakoulussa lapsi pääsee kirjaimellisesti kielikylpyyn!

Leikin kautta uimaan

Uinnin opettelemista lähestytään lasten kanssa leikin kautta. ”Veteen totuttautuminen on hyvin tärkeässä osassa. Uimakoulussa harjoitellaan ensin ihan vain vedessä polskimista ja olemista. Myös vanhemmat voivat itse harjoitella lapsen kanssa vedessä olemista. Siten lapsi pääsee sinuiksi veden kanssa.”

Vedessä oleskelun tärkeyden huomaa Vienolan mukaan aikuisten uimakouluissa. ”Aikuisilta saattaa jäädä kastautuminen sekä kellumisen ja veden alle menemisen harjoittelu vähemmälle. Silloin kynnys laittaa pää veden alle kasvaa.”

”Aikuiset ihmiset saattava joskus hävetä sitä, etteivät osaa uida, eivätkä siksi kehtaa mennä uimakouluun. Silloin voi ottaa yksityisopetusta, jossa saa juuri omalle tasolleen sopivaa ohjausta.”

Veteen liittyy myös pelkoja

Joskus uimahaluja jarruttavat pelot tai veden vierastaminen. ”Jollekin on voinut tapahtua jossain vaiheessa elämää veteen liittyvä traumaattinen kokemus. Toisella taas ei välttämättä ole ollut mahdollisuutta kokeilla uimista.”

”Keväällä vietimme uimataitoviikkoa, jonka tunnuslause oli uskalla astua kynnyksen yli. Toivoisin, että aikuisiakin voisi kannustaa kohtaamaan pelkonsa ja menemään mukaan uimakouluun. Uimaopettajat tiedostavat pelot ja etenevät kunkin taitojen mukaan.”

Entä kun lasta ei huvita uida?

Lasta ei voi pakottaa veteen tai uimaan, mutta leikin kautta lapsen voi yrittää saada vedessä puuhaamisesta ja uimisesta. ”Tärkeintä on muistaa, että koko ajan on edettävä lapsen tuntojen mukaan. Lapset ovat yksilöitä tässäkin asiassa. Perheen esikoinen saattaa tykätä polskia vedessä, mutta toinen lapsi ei välttämättä pidä vedestä.”

”Yleensä lapset lähtevät lopulta mukaan saatuaan ensin rauhassa katsella hieman sivusta muiden touhuamista. Uimahallissa on hyvä käydä vaikka vain vähän aikaa kerrallaan. Siten lapsi tottuu halliin, veteen ja siihen, että ympärillä on paljon muita lapsia hyppimässä ja pomppimassa.”

Uimataitoiseksi kotikonstein

Jos uimakouluun ei ole mahdollisuutta osallistua, voivat vanhemmat opettaa lastaan uimaan. Silloinkin aloitetaan vedessä oleskelusta ja vähitellen mennään pinnan alle. Kun lapsen kanssa aletaan harjoitella silmien auki pitämistä veden alla, ovat uimalasit hyvä apuväline.

”Uinnin harjoittelemista ei kannata aloittaa suoraan siitä, että näytetään lapselle, miten uidaan koiraa. Vedessä olemisesta pitäisi tulla luonnollista niin, että lapsi nauttii vedestä, eikä hänelle synny pelkoja.”

Jos uimaopetukseen haluaa perehtyä tarkemmin, voi opetuksen tueksi hankkia esimerkiksi Uimaopetuksen käsikirjan (WSOYpro), jonka ovat kirjoittaneet SUH:n uimaopetuksen johtoryhmän jäsenet.

Meritähtiä ja aarteenetsintää

Kun vedessä on hyvä olla, voidaan harjoitella sukeltamista. Lapsi voi sukeltaa aikuisen jalkojen välistä ja yhdessä voidaan etsiä aarteita pohjasta. Harjoitteleminen tapahtuu tietysti matalassa vedessä.

Liukumisen harjoittelukin voi alkaa pikkuhiljaa, ja kun virtaviivainen liukuasento on opittu, on myyräuinnin vuoro. Koirauintia opetelleelle myyräuinti kuulostaa oudolta.

”Ennen opeteltiin uimaan koiraa, jossa liike suuntautuu alaspäin. Myyrää uidessa ei kauhota vettä alas vaan kurotetaan käsiä kauhaisemaan hieman pidempää edestä, ja hengittäminen tapahtuu kääntämällä päätä sivulle, ei nostamalla kasvoja vedestä eteenpäin.”

Liukumisen jälkeen lapselle voi opettaa alkeisselkäuintia, joissa kädet saavat vielä olla rauhassa vartalon sivuilla. Tavoitteena on saada napa pintaan ja korvat veteen.

Uimaharjoittelu tulisi olla perheelle mukavaa yhdessäoloa. ”Se on yhteistä temmeltämistä, josta ei saisi tulla liian suorituskeskeistä.”

Uimaopettelun apuvälineitä

Alussa uimisen apuvälineenä voi käyttää uimapukua, jossa on kellukkeet. ”On muistettava, ettei kelluttava uimapukukaan ole turvallisuusväline, vaikka sen avulla voi opettaa lasta uimaan. Pelastusliivi on ainoa väline, joka kääntää lapsen oikein päin vedessä niin, etteivät kasvot jää veteen.”

”Välillä on ihan hyvä harjoitella uimista ilman apuvälineitä. Vedessä voi kuitenkin olla mukana palloja ja renkaita tai vaikkapa nukkea voi uittaa.”

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry

Teksti: Anne Slåen