Janina Fry

Neljä kuukautta takana ulkosuomalaisena

Teksti:
Janina Fry

On vierähtänyt tovi siitä kun viimeksi olen kirjoittanut tänne. Syksy on edennyt nopeasti opetellessa uusia toimintakaavoja täällä. Ajattelin kun muutimme, että kaikki jatkuisi samalla tavalla ulkosuomalaisena kuin ennen. Fakta on kuitenkin se, että tässä on ollut jatkuvasti aika paljon uutta prosessoitavana. Kaikki on aika samanlaista, mutta silti niin erilaista.

Liikunta avaa lukkoja

Eilen sain vihdoinkin aamulla käytyä 5 km juoksulenkillä. Sen päätteeksi kurvasin talviuintipaikalle, tarkoituksena pulahtaa nopeasti. Siellä olikin yllättäen oikein torikokous ja iloisia ruotsalaisia rouvia, jotka olivat perjantain kunniaksi tuoneet mukanaan kahvia ja leivonnaisia. He kutsuivat minut kahvittelemaan heidän kanssaan uinnin jälkeen ja kertoivat minä viikonpäivinä he käyvät uimassa ja, että minun ei kannattaisi uida yksin kylmässä vedessä. Sitten he lurauttivat tilkan whiskyä kahvini sekaan todeten, että tämä tilkka kuuluu sitten vain perjantaiuinteihin. Olin jotenkin ihan fiiliksissä tästä kaikesta. Tuli mieleen tätini ja serkkuni Porvoossa.

Kaiken kahvittelun ja uimavarusteiden vertailun jälkeen olikin jo kiire. Olin sopinut lounastreffit täällä jo monta vuotta asuneen kaverin kanssa Lidingön Millesgårdeniin. Sinne olen pitkään halunnut mennä käymään ja nyt olikin viimeinen mahdollisuus tänä viikonloppuna nähdä Liselotte Watkinsin Italia-näyttely. Oli kyllä niin kivaa viettää päivä kauniissa kulturellissa ympäristössä arkipäiväisesti keskustellen hänen kanssaan elämästä, täällä asumisesta, tässä iässä. Tunsin, että tuli puhuttua paljon asioista jotka ovat pyörinneet lähinnä vain omassa päässä. Tämän myötä aukesi myös vihdoinkin joku lukko. Lukko jonka syystä blogissakin on ollut hiljaista. 

Viimeiset pari kuukautta

Syysloma tuli vietettyä Suomessa minuuttiaikataululla koska oli paljon käytännön asioita joita on vaan tehtävä silloin kun siellä käy. Yksi iso juttu oli tietenkin neljäs vuosikontrollini rintasyöpäepisodin jälkeen. Ennen sitä olen aina sisäänpäinkääntynyt ja omissa ajatuksissani. Onhan se selvä, että se jännittää joka kerta. Kävin ultraäänessä ja verikokeissa ja onneksi sain tietää, että kaikki on hienosti. Mikä helpotus se olikaan! Varsinkin tämän hullun vuoden jälkeen jolloin olen kokenut, että olen laiminlyönyt jonkun verran itseäni.

Se oli myös muistutus siitä mikä on tärkeintä. Terveys, ilman sitä kaikki muu on toisarvoista. Kun perustin blogini halusin kertoa matkastani hedonistisesta, ”instant gratification”-ansasta todelliseen hyvinvointiin ja kerroinkin miten tärkeä on itselleni lisätä säännöllinen liikunta ja meditointi päivittäiseen rutiinin, jotta voi myös hyvällä omatunnolla olla sopivissa määrin hedonistinen.

Muutto tilapäiseen asuntoon, korona, muutto uuteen taloon ja nyt viimeiseksi muutto uuteen maahan. Kaikki tämä vuoden sisällä. Elämä on ollut suurimmaksi osaksi tavaroiden hallintaa, jotta ei tärkeitä esineitä tai muistoja pääse hukkumaan. Tässä rumbassa liikkuminen muuttui epäsäännölliseksi, meditaatio unohtui, nopeat epäterveet oikotiet hyvään oloon tekivät paluun. On myönnettävä, että olen ollut kaiken keskellä aika uupunut tänä syksynä vaikka olen tsempannut lähes entiseen tahtiin.

Tunnistaako joku muu itsensä tässä? Heti kun tapahtuu ns. liikaa ylimääräistä säätöä elämässä vaikkakin iloista sellaista, elämänhallinta muuttuu haastavaksi. Nyt on korkea aika tehdä paluu takaisin entiseen säännölliseen rytmiin. Helpottaa kun sanoo ääneen tosiasiat. Olenhan minä mestari kuorruttamaan sontaa sokerilla, joten onhan se iso juttu kun pystyn nostamaan kissan pöydälle ilman sokerikuorrutusta.

Aikainen uudenvuodenlupaus

Lupaukseni uudelle tulevalle vuodelle on ottaa teidät mukaan matkalle pitämään huolta siitä, ettemme hukkaa hyvänolon avaimia. Uskon, että tämä auttaa myös minua itseäni. Blogin nimi on tässä hiljalleen myös päivittynyt, tiputin 360 hännän pois. Saan paljon voimaa kommunikoinnista teidän kanssa ja laadin loppuvuodesta suunnitelman sisällöstä jota haluan teille tarjota. Ensin on kuitenkin rauhoituttava hetkeksi. Tuli mieleen tämä vanha viisaus: Älä lennä niin nopeasti etteivät suojelusenkelit pysy perässä.

Ilon ja valon kautta🌟

Janina

 

 

X