Janina Fry

Vastuu omasta hyvinvoinnista 

Teksti:
Janina Fry

Positiivinen muutos tapahtui kun kävin kahden kuukauden intensiivisen valmennuksen, joka kiteytti kaiken olennaisen ja tavallaan myös sen minkä sydän oli aina tiennyt. Menetelmä on niin yksinkertainen että ällistyin. Harjoitteessa on meditaation piirteitä mutta et tarvitse mitään välineitä tai tiettyä paikkaa sen kummemmin.

Tärkeä ensimmäinen askel on kääntää huomio sisäänpäin. Syvään hengittäen ja aistien omaa hiljaista voimaa joka väreilee meidän jokaisessa solussa. Se ei ole riippuvainen ajatuksista eikä tunteista. Se on olemisen syvin olemus. Mitä enemmän harjoittelemme tämän yhteyden ylläpitämistä sitä rauhallisemmaksi ja lempeämmiksi me tulemme itseämme ja muita kohtaan.

Sovellan tätä siis epämiellyttävien tunteiden kohtaamisessa tai kun haluan vapautua kielteisistä ajatuksista. Se toimii myös nukkumaan mennessä. Tämä harjoite kuuluu moneen tilanteeseen pitkin päivää jotta positiivinen muutos pysyy ja vahvistuu.
Yksi vertauskuva voisi olla se, että seisot vyötäröä myöten meressä kovassa aallokossa, kun ajatukset harhailevat aalto yllättää ja kaataa sinut. Kun käännyt rauhallisesti sisäänpäin etkä ajattele mitään vaan siirrät huomiosi kehoon ja sen väreilevään voimaan.

Silloin olet täysin läsnä tässä hetkessä etkä ajatusten tuottamassa menneiden tai tulevien asioiden virrassa ja teet oikeat liikkeet ja elät sovussa aaltojen liikkeiden kanssa.
Kun onnistumme olemaan pidempään ja pidempään tässä tilassa jossa osaamme ylläpitää kehoyhteyttä, hyvän olon tunteemme vahvistuu kerta kerralta ja olemme vahvasti yhteydessä todelliseen itseemme.

Me emme ole ajatuksemme, ne tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla ja niihin ei kannata takertua. Ajatukset, meidän pään sisäinen elämä haluaa kategorisoida, tuomita ja arvostella kaikkea ja ajatuksiin samaistuminen on monen kärsimyksen alku ja juuri. Tämä harjoite auttaa meitä myös päivittäin vaikuttamaan omiin ajatuksiimme, tunteisiin ja käyttäytymiseen.

Vielä toinen vertauskuva asiasta, kun ajamme autoa voidaan vilkuilla nopeasti takapeiliin mutta jos jäämme tuijottamaan siihen ajamme kolarin. Käytännössä tämä tarkoittaa että voimme muistella menneitä ja viivähtää niissä hetken mutta niihin ei saa takertua. Tulevaisuutemme riippuu aina juuri tämän hetken laadusta. Silloin kun mieli on päässyt ylikuormittumaan meidän on siis käännyttävä sydämen puoleen.

Olen myös huomannut sen että, tärkeä seikka tätä harjoitetta tehdessä on osata vetää terveet rajat itselleen suhteessa muihin. Kun joku pyytää sinut mukaan johonkin tai tarvitsee sinulta palvelusta mieti tarkkaan miksi teet sen jos teet. Onko minulla oikeasti aikaa? Mitä minä haluan priorisoida elämässäni. Antaako tämä minulle iloa? Vai vastaatko myöntävästi vaan koska ajattelet että kiva jos toiselle tulee hyvä mieli?   Kun muut tietävät mitä oikeasti ajattelet kommunikointi on loppupeleissä helpompaa.

Minä olen vasta alkumetreillä tässä harjoitteessa mutta silti tiedän että en voi enää olla tekemättä tätä päivittäin jos haluan voida hyvin. Minulle oman mielenterveyden vaaliminen on jokapäiväistä. Haaste on soveltaa sitä arjen kiireisissä käänteissä ja muistaa huolehtia siitä elämäsi tärkeimmästä ihmisestä. Sinusta itsestäsi. Tyhjästä kupista ei voi kaataa. Palaan tähän harjoitteeseen tasaisesti täällä blogissa. Varsinkin kiireisinä päivinä harjoitetta tarvitsee enemmän kuin koskaan kun silloin se helposti voi unohtua. Iloa ja valoa, Janina

X