Janina Fry

Samassa veneessä

Teksti:
Janina Fry

Viikko on mennyt vauhdilla vaikka eletään sosiaalisessa eristyksessä. Töitä on omien töiden lisäksi ”joka huoneessa”. Kun kuljen pesutornin ohi on aina joku homma kesken kuten pyykkikoneen tyhjentäminen tai märkien vaatteiden heittäminen kuivausrumpuun tai kuivaustelineelle. Aina voi myös lataa uuden koneellisen pyykkiä tai viikata puhtaita kaappeihin. Lakanat pitäisi vaihtaa joka viikko ja minusta tuntuu, että olen niin kiireinen mun kotitöiden kanssa, että just ja just saan omia töitä tehtyä. Kun siirryn keittiöön siellä on aina jotain tekemistä ja jos ei muuta niin voi aina avata jääkaapin oven ja sujauttaa jotain suuhuni. Meillä käy joskus siivoja normaalioloissa ja voi, että kaipaan sitä mutta tässä maailmantilanteessa en haluaisi ketään ulkopuolista kotiini. Vaihtelua ja iloa tuo onneksi pitkät kävelylenkit ulkona. Kuvat tässä postauksessa ovat otettu kun olimme koko perheen voimalla ulkoiluttamassa Dustya tiistai-iltana. Onneksi on huhtikuu eikä marraskuu.

Itku rauhoittaa

Keskiviikkona tuli itku jota olin odottanut koska tuntui, että olin alkanut keräämään jännitettä pallean kohdalla. Pari päivää olin yrittänyt karistaa valtavaa melankolista olotilaa hokemalla itselleni, että nyt täytyy pysyä positiivisena. Totta sekin on, mutta kun ikävät tunteet kasautuvat niitä on käsiteltävä. Olin juuri siivonnut keittiön illallisen jäljiltä ja lapset olivat menneet iltapesulle. Istahdin mieheni eteen toiselle puolelle työpöytää ja kyyneleet alkoivat virrata. Myönsin vihdoinkin miten paljon minua tämä kaikki mikä tähän koronaviruksen liittyy, ahdistaa ja pelottaa. Annoin kyyneleiden valua ja samalla tuntui, että pikkuhiljaa oli taas vähän helpompi hengittää. Minun on myönnettävä itselleni mikä on totta ja hyväksyä se. Tämän jälkeen nukuin parhaimmat yöunet pitkään aikaan ja seuraavana päivänä ymmärsin itseäni taas vähän paremmin. Huumori on yleensä yksi parhaimpia keinoja käsitellä vaikeita asioita mutta kyllä kunnon itkeminen tekee joskus hyvää. Kerron tuntemuksistani koska olemme tässä kaikki yhdessä ja voimme antaa lohtua toisillemme myöntämällä tosiasiat ja päättää, että kyllä me tästäkin selviämme. 💖

Alla sitaatti jonka näin tänään ja joka on niin totta juuri nyt:

”Joskus ainoa mitä voimme tehdä on hyväksyä se tosiasia, että mitään ei voi tehdä ja joskus ainoa mitä voimme kontrolloida on se miten hyvin osaamme pitäytyä kontrolloimasta yhtään mitään.”

-Lori Deschene

Näillä sanoilla viikonloppuun, taidan sekoittaa itselleni after work drinkin. Cosmopolitan it is!

Iloa, valoa ja rakkautta,

Janina <3

X