Janina Fry 360°

Menetettyjen rakkaiden kantaminen sydämessä ja muistoissa

Teksti: Janina Fry

Tänä viikonloppuna vietämme jälleen pyhäinpäivää. Viikonloppuun kuuluu tietyt traditiot kuten haudoilla ja merellä hukkuneiden muistomerkillä käynti Ursinin Kallioilla Kaivopuiston tuntumassa Helsingissä. Sunnuntaina osallistun vieraana Tanssii tähtien kanssa Roosa nauha-jaksoon.

Syöpä on jotain jota nuorempana pidin sairautena joka tapahtuu joillekin mutta ei meille. Kuinka vähän tiesinkään silloin. Puhumattakaan geenivirheestä joka kävi ilmi vasta äitini poismenon jälkeen. Tänä vuonna Roosa nauha -keräyksessä nostetaan esille syövän periytyvyyttä. Syöpä itsessään ei periydy, vaan alttius sairastua syöpään voi periytyä. Meidän suomalaisten geeniperimä ja kansantaudit ovat erilaisia kuin kenelläkään muulla. Siksi on tärkeää, että Suomessa tehdään omaa syöpätutkimusta. Ilman suomalaista tutkimustyötä meille tyypilliset perimänmuutokset jäisivät löytymättä. Kukaan muu ei tutki suomalaista perimää kuin me itse. Syöpätutkimus on kallista ja tarvitsee jatkuvasti rahoitusta edistyäkseen. Tänä vuonna keräys on pitäny sisällään myös muita syöpälajeja mikä on todella hienoa.

Paljon on kuitenkin tapahtunut näinä vuosina tutkimus-rintamalla ja entistä useammin syövästä parannutaan. Miksi tukea Roosa nauha-keräystä? Syöpä vei omat vanhempani ja olen päättänyt, että teen kaikkeni jotta voin lisätä tietoisuutta ja sitä kautta vähentää aiheen ympärillä olevia tabuja. Meillä Suomessa on paljon toivoa ja paljon onnellisia tarinoita silti se on myös tärkeää, että meillä on tilaa puhua myös surusta ja menetyksistä. Ennen vanhaan jopa minun lapsuudessani tuntui, että suru on jotain mitä yritetään pitää poissa lasten näkyvistä eikä aikuisetkaan mielellään nostanut surua puheenaiheeksi. Ajateltiin, että vaikenemalla se ikään kuin poistuu. Poissa näkyvistä ja poissa mielestä. Nyt tiedetään miten paljon traumoja moni koki silloin kun jäivät yksin surun ja menetyksen aiheuttaman ahdistuksen kanssa ja ajautuivat usein pahoihin mielenterveysongelmiin jotka nekin painettiin villaisella.

 

 

Merkityksellisyys

Kuinka tärkeää on se myös, että saamme ottaa osaa kuoleman prosessissa ja oppia ymmärtämään kuinka tärkeä osa se on elämän kiertokulussa. Kuolema on elämän viimeinen pysäkki. Olen jotenkin ymmärtänyt näin, että jotta pystymme elämään täyttä rikasta elämää meidän täytyy myös tehdä sinunkaupat kuoleman kanssa. Sitä pitää tarkastella, siihen ei saa jäädä kiinni vaan hyväksyä ja päästää irti mutta sitä ei saisi kokonaan unohtaa. Se on yksi tärkeimmistä työkaluista elämän merkityksellisyyden sisäistämisessä mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi elää pelossa. Päinvastoin. Siksi usein kun on kohdannut oman kuolevaisuuden silmästä silmään viimeistään silloin alkaa tekemään valintoja elämässään joita oikeasti haluaa. Aikaa ei ole hukattavaksi ja meidän on osattava ottaa vastaan ja antaa sitä hyvää mitä olemme ansainneet. Päivittäin saa ja pitää tehdä valintoja joista itselle tulee hyvä mieli ja myös kannustaa, rakastaa ja kertoa toisillemme kuinka paljon me merkitsemme toisillemme niin kauan kun meillä on olemassa toisemme. Tämä tekee elinvoimalle hyvää.

Valoa ja varjoja

Elämän polku on täynnä valoa ja varjoja, joskus varjopuoli on vain liian pimeä ja sitä on vaikea hyväksyä ja käsittää. Me kaikki joudumme kokemaan sen elämämme aikanamme. Joudumme luopumaan ihmisistä joiden kanssa olemme eläneet, joita olemme tunteneet ja rakastaneet. Jokainen menetetty ihminen vie palan meistä mukanaan. Onneksi meillä on heistä muistoja joita voimme elää uudestaan mielessämme ja saada siitä lohtua.

 

Kirjoitan tämän tekstin ajatellen ja muistaen menetettyjä rakkaita ja ystäviä jotka juuri nyt käy läpi suurimman surun vaikeimpia vaiheita. Kuten eräs mies joka jo pari vuotta sitten menetti vaimonsa syövälle sanoi toissa päivänä minulle: We are at a place now where we are learning to accept the terms of reality. Eli suomennettuna: He ovat nyt siinä tilassa jossa he alkavat pikkuhiljaa oppimaan elämään elämää todellisuuden ehdoilla. Surulla ei ole aikatauluja eikä sääntöjä. Se ei häviä koskaan mutta sen kanssa oppii elämään.

 

Elämänilo

Elämänilo syntyy asioista joita teemme yhdessä rakkaidemme kanssa ja vaikka suree poismenneitä on pidettävä kiinni iloisista hetkistä niiden rakkaiden kanssa jotka ympärilläsi ovat ja juhlia elämää. Liikkua, tanssia, iloita ja nauttia kaikilla aisteilla. Elämä on eläviä varten sanoi viisas isoisäni.

Valitsin kuvittaa pyhäinpäivä-kirjoituksen kuvilla vanhemmistani joita minä muistan päivittäin ja kannan sydämessäni.

Lue myös

X