Janina Fry 360°

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Teksti: Janina Fry

Täällä on ollut vähän hiljaista minun puolelta, koska flunssa kaatoi minut kirjaimellisesti sänkyyn. Samaan aikaan mieheni on ollut viikon työmatkalla, joten arjen hallinta on ollut jonkun verran koetuksella. Flunssa iski vuorotellen myös lapsiin ja ihmettelen, mistä se johtuu, että aina kun toinen lähtee työmatkalle, tulee yleensä flunssa ja vatsataudit tms. Vaikka ennen sitä olisi ollut kuinka rauhallista ja seesteistä, niin silloin kun on vähän pidempi reissu, silloin se tapahtuu.

Viime torstai oli kyllä aikamoinen päivä. Ajelin siinä flunssan kourissa mieheni autolla lääkärille keskustaan, kun yhtäkkiä kuului kummallisia ääniä ja merkkivalo syttyi kojelaudalla. Vilkaisen oikealle ja näen kumiriekaleita lentävän takarenkaasta ilmaan. Äkkiä pysähdyn tienposkeen ja käyn katsastamassa tilanteen. Oikea takarengas on räjähtänyt hajalle. Olen Länsiväylällä ja vartti aikaa siihen sovittuun lääkäriaikaan. Mietin, kenelle voisin soittaa. Nyt on tilanne päällä. Soitan hyvälle ystävälleni, joka sattumoisin on viiden minuutin päässä. Hän lupaa noukkia minut tienvarresta. Asettelen turvakolmion ja jään odottamaan kaveriani. Hän saapuu, mutta onkin viereisellä rampilla. Lähden nousemaan rinnettä Länsiväylältä kävellen. Voin kertoa, että kuumeessa tämä rinnekiipeily oli yllättävän rankkaa. Rinne ei näytä niin jyrkältä, mutta sitä se on! Roikuin puskien varassa, jotta en lähtisi vyörymään takaisin alas. Kun pääsen ystäväni autolle, hän nauraa kippurassa kiipeilytyylilleni. Mummin turkki päällä, pipo syvällä päässä, mutta onneksi lenkkarit jalassa. Kaiken tämän kruunasi illan kuumehorkka jonka seurauksena kävin päivystyksessä ja lapset piti laittaa yökylään kavereille lähipiirissä. Koko tämän härdellin aikana mieheni istuu autuaan tietämättömänä Atlantin yläpuolella. Nyt olen kiitollinen siitä, että ei käynyt pahemmin ja onneksi on perjantai. <3

Lue myös

X