Lifestyle

8 viikkoa erossa + muuta karanteenin jatkuessa parisuhteesta havaittua

Teksti: Jenni Ukkonen

Oon aika moneen otteeseen näiden kuluneiden viikkojen aikana miettinyt, että jos olisin voinut nähdä tulevaisuuteen, niin en ehkä ihan yhtä ilomielin olisi vakuuttanut miehelleni maaliskuun puolessa välissä, että on hyvä, ei kun loistava, aika hänelle lähteä näkemään hänen perhettä Englantiin. Miten naiviisti ajattelimme kumpikin tuolloin, että kahden viikon kuluttua kaikki olisi varmasti jo hallinnassa ja hän pääsisi normaalisti lentämään takaisin… Nyt tässä on vierähtänyt omien laskujeni mukaan (tosin tässä vaiheessa kaikki alkaa olla jo vähän sekaisin, päivät, viikot ja kuukaudetkin) kahdeksan viikkoa siitä kun hän lähti ja samalla tämä on niinikään pisin aika, minkä olemme olleet yhteen putkeen erossa. Siihen nähden aika on kuitenkin mennyt yllättävän hyvin. Joo, iltaisin on saattanut ikävöidä toista, mutta monesti olen tässä ajassa todennut senkin, että meillä onneksi on sellainen suhde, mikä ei ole koskaan vaatinut 24/7 toisessa kiinni olemista, vaan päin vastoin olemme aina kaivannut kumpikin myös omaa tilaamme; jopa suhteen alkuaikoina, jolloin useimmiten tunnutaan olevan koko ajan toisessa kiinni. Lisäksi hänen Riadiin muuton myötä olimme jo ehtineet asennoitua asumaan erillämme ainakin hetkellisesti, joten tavallaan olimme ehtineet vähän prepata erillä oloon – vaikka onhan tämä toki edelleen pidempi aika kun mitä ajattelimme olevamme yhteen putkeen erossa Riad-RAK välillä, mutta nyt ainakin tiedämme, että jos (KUN) tästä selvitään, niin eiköhän sitten lähestulkoon kaikesta muustakin selvitä. Lohduttavaa on myös se, että hän on tosiaan perheensä luona, eikä yksin Riadissa; siinä tapauksessa olisi varmasti vaikeampaa olla erossa toisesta, kun tietäisi että hän on aivan yksin (mulla on sentään kissa seurana!) ja vähintäänkin tylsistynyt. Siinä tapauksessa ottaisin varmaan enemmän paineita ”viihdyttää” häntä soittamalla tai viestittelemällä enemmän, ja niistä kumpikaan ei suoranaisesti tapahdu multa helpolla. Nyt meillä saattaakin valehtelematta mennä välillä päiviä kun emme edes ole yhteydessä; hänellä on kiireitä töiden kanssa ja itse taas olen tosiaan aina ollut auttamattoman huono viestittelemään jopa läheisimmille ihmisille, en osaa oikein kaivata sitä niin en tajua että joku toinen saattaa. Monet ystäväni ovat ihmetelleet miten olemme voineet olla jo näin kauan näin pienellä yhteydenpidolla, mutta meillä tällainenkin dynamiikka onneksi toimii.

Milloin sitten uskon että näemme taas? Emirates alkaa lentää tällä viikolla lentoja Lontoosta Dubaihin, ja mieheni sai sieltä alustavasti varauksen. Vaan eipä kiirehditä – jotta hän voisi oikeasti lentää, on hänellä oltava eräältä sivulta saatava lupa saapua maahan, ja tuo kyseinen sivusto ei ole koko karanteenin aikana toiminut niin, että hakemuksen voisi viedä loppuun saakka. Emme siis tiedä tuleeko tuo lento onnistumaan häneltä saati keneltäkään muultakaan, sillä ilman lupaa maahan ei ole asiaa, vaikka viisumi olisikin kunnossa. Niin kovasti kun jo odotankin toisen näkemistä, niin suoraan sanottuna tämä yksinolo on tehnyt mulle myös todella hyvää. Itseasiassa uskon että jos mieheni olisi ollut täällä ja olisimme olleet sen 24/7 samojen seinien sisällä, ei riidoilta olisi vältytty – koska tosiaan tarvimme kumpikin myös omaa tilaa ja aikaa. Nyt yksin ollessani olen ehtinyt miettiä kaikenlaista maan ja taivaan väliltä; elämää, urahaaveita, miten voin kehittää itseäni, mitä haluan jatkolta… Koska toisten tulemme saamaan tällaista aikaa pysähtyä tai ainakin hidastaa vauhtia, ja keskittyä itseemme? Ei tämä todellakaan ole pelkästään helppoa ollut, mutta nyt kun katson tätä kulunutta aikaa, niin eipä tästä nyt ihan kauheasti voi valittaakaan – itse siis en ainakaan voi. Oon pysytynyt tekemään töitä ihan samalla tavalla kun muulloinkin, oon innostunut nykyään erilaisista treenimuodoista, oon ollut 100% vegaanisella ruokavaliolla koko tämän ajan ja tajunnut, että mulle tämä ruokavalio on ainoa oikea vaihtoehto jatkoa ajatellen, oon pitänyt ystäviini aivan eri tavalla yhteyttä, saanut vihdoin aloitettua arabian kielen opiskelun ja alkanut suorittaa myös muita hyödyllisiä tai vähintäänkin mielenkiintoisia kursseja… Vaikka viikkoihin on sisältynyt myös todella matalan energian ja aikaansaamattomuuden päiviä, niin kaiken kaikkiaan olen mielestäni onnistunut käyttämään aikaa hyvin ja sopivan tasapainoisesti. Eli nyt kun asiaa mietin, niin kaikki on kyllä tosi hyvin. Tietty edelleen toivon, ettei mun tarvi olla miehestäni kesään saakka erossa, mutta jos tarvii, niin eiköhän sekin onnistu kun on onnistuttava!



FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube

Lue myös

X