Jenni Ukkonen

8 x Pohtiva kysymys karanteeniaikaan

Teksti: Jenni Ukkonen

Mikä tai millaiset tilanteet ovat olleet viime aikoina henkisesti parasta ja pahinta?
Henkisesti on tehnyt hyvää rauhoittua, viettää aikaa kotona ja miettiä, mitkä asiat ovatkaan omassa nykyisessä elämässä tärkeimpiä ja mille haluaa nyt ja jatkossa antaa enemmän aikaa – ja mille taas vähemmän, jos yhtään. Olen ollut nyt viikon yksin kotona, sillä mieheni ehti lentää Lontooseen juuri ennen kuin Arabiemiraateissa suljettiin lähes kaikki lentoyhteydet, ja se on ollut samalla sekä hyväksi, että harmittanut. Totta kai toista on ikävä, varsinkin kun kaikki on vähän epävarmaa sen puolesta, pääseekö hän lentämään takaisin silloinkaan, kun aikomus oli, mutta toisaalta ennen hänen lähtöä ehdimme viettää kaksi viikkoa useista muista peruuntuneista lennoista johtuen yhdessä. Sanotaanko, että tuo 24/7 ei ihan toimi ainakaan mulle – siis kun kumpikin on kotona kaiken päivää, eikä niin että toinen on toimistolla ja nähdään vain aamuin, illoin ja viikonoppuisin. Meille ero toisesta tekee kyllä oikeasti ainoastaan hyvää, ja sitä yritän muistuttaa itselleni aina ikävän hiipiessä.

Millaisissa tilanteissa tai mistä asioista olen tuntenut oloni herkäksi viime aikoina?
Muutaman kerran olen kokenut oloni yksinäiseksi, mutta ne ovat onneksi menneet ohi aika nopeaa. Onneksi meidän kissa on täällä seuranani, voin paijata häntä aina tarpeen vaatiessa!

Mistä olen erityisen kiitollinen juuri nyt?
Olen äärimmäisen kiitollinen, että perheeni ja mieheni perhe, ja läheiset ystävämme ovat pysyneet terveenä. Olen kiitollinen myös siitä, että meillä on ihana koti, missä ei ole yhtään vaikeaa viettää karanteenia, ja kaapit täynnä ruokaa. Lisäksi olen kiitollinen siitä, ettei mieheni ja oma työni ole kokeneet suurta muutosta tämän katastrofin myötä, sillä tiedän, että kaikilla näin ei ole.

Miten pidän itsestäni huolta juuri nyt? Mihin aikaan herään, mitä syön, miten käytän aikaani, millaisia rajoja minun tulee asettaa itselleni, keneen olen yhteydessä ja kuinka usein?
Kuuntelen joka päivä kehoani ja miltä siitä tuntuu; tunnenko oloni terveeksi ja energiseksi, vai tarvinko enemmän lepoa. Olen herännyt joka aamu ilman herätyskelloa (herään aina itsestään seiskan maissa, ja jos jostain syystä yrittäisin maata sängyssä pidempään, pitää kissa huolta siitä, ettei niin käy), mikä on aina ihanaa vaihtelua herätyskellon ärsyttävälle pirinälle. Olen kokeillut uusia reseptejä ja syönyt 100% kasvipohjaisesti, minkä myötä kehoni voi todella hyvin ja koen olevani senkin myötä energisempi. Olen onnistunut kehittämään itselleni toimivan kotitreeni “ohjelman”, mutta vastapainona mun tarvii vielä tsempata vähän töiden kanssa; hyvin usein käy niin, että puuhastelen kaikkea muuta koko päivän, ja avaan läppärin vasta illasta, jolloin mieleni ei enää jaksa kirjoittaa pidempiä tekstejä tai vastata ajatusta vaativiin sähköposteihin. Suoraan sanottuna nyt voisin yrittää pitää myös paremmin yhteyttä perheeseeni ja ystäviin, kun en tosiaan voi laittaa mitään “kiireiden” piikkiin…


Miten voin auttaa muita?
On ollut ihailtavaa seurata, kuinka lukuisat vaikuttajat ovat yhdistäneet voimansa ja nostaneet pieniä kotimaisia yrityksiä ylös tuettavaksi – sitä kautta olen itsekin löytänyt paljon uusia tuttavuuksia, joita seurata ja tukea mahdollisuuksien mukaan. Yritän tehdä myös sitä samaa kuin monet muut, eli tilata silloin tällöin ruokaa paikallisista ravintoloista, jotka eivät täälläkään saa enää muulla tavalla palvella asiakkaita. Lisäksi toivon, että pystyn hetkeksi viemään ajatuksia muualle, kevyempiin aiheisiin; olen tehnyt enemmän Instaan storyja ja ilokseni niillä on ollut hyvä vastaanotto, sillä ne on just sellaista pientä ja helppoa katsottavaa kaikkien painavien uutisten keskellä.

Minkä asian tai tavoitteen saavuttaminen karanteenin päätteeksi saisi minut onnellisimmaksi? Entä tämän päivän päätteeksi?
Karanteenin alussa olin suoraan sanottuna hieman huolestunut, olisiko mulla motivaatiota jatkaa treenaamista ilman kuntosalia, mutta onneksi se on ollut täysin turha huoli – motivaatiota on ollut varmaan vielä entistä enemmän, ja on ollut ainoastaan virkistävää kokeilla vähän erilaisia treenimuotoja. Ehkäpä siis toivon, että karanteenin päätyttyä kuntoni ei ole päässyt sen aikana rapistumaan – ja uskon kyllä vahvasti, ettei niin pääse käymään. Tämän päivän päätteeksi haluaisin saada vierashuoneen/vaatehuoneeni järjestelyä, sillä siellä on nyt paikat aika hujan hajan.

Minkä asian otin eniten itsestäänselvyytenä ennen karanteenin alkua? Mitä odotan eniten tulevalta?
Ihan yleinen ystävien näkeminen ja yhdessä kahvittelu. Että voin piipahtaa ruokakauppaan ilman pelkoa sairastumisesta tai stressiä siitä, pidänkö tarpeeksi suurta väliä muihin ihmisiin. Tai että voisin lentää perheeni luo milloin vaan jos sellainen tarve tulee – nyt se olisi nimittäin ainakin huomattavasti hankalampaa, ellei hetkellisesti mahdotonta. Toivon tulevalta ennen kaikkea sitä, että me kaikki muistasimme asioiden takaisin normaaliin palautuessa, millaista oli elää ilman niitä itsestäänselviä asioita, ja tiedostaisimme paremmin, mitkä asiat ovat aidosti tärkeitä.

Mikä “onni onnettomuudessa” tapahtui karanteenin myötä, pieni tai suuri?
Kuntosalin sulkemisen myötä löysin innon alkaa käymään aamulenkeillä ulkona (miten ihanalta raikas aamuilma tuntuukaan! ja miten paljon siitä saa energiaa päivään!) ja alkaa joogaamaan pitkästä aikaa. Vaikka olin aikonutkin alkaa tekemään kumpaakin, ei ole yhtään sanottua että olisin aloittanut, jos sitä kuntosalia ei tosiaan olisi suljettu.

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube

Lue myös

X