Lifestyle

Asioita, mitä olen oppinut ulkomailla asuessani

29.2.2020 Teksti: Jenni Ukkonen



Kaikki ei tapahdu samalla lailla kun mihin on itse tottunut – tai mikä tuntuu itsestä järkevimmältä. Se ei tarkoita, että muualla asiat tehtäisiin väärin tai huonommin; ne vaan tehdään eri lailla. Välillä ne toimii ja välillä ei, vähän niin kuin missä vaan!

Oppii sietämään paremmin pieniä ongelmia tai epäkohtia, kuten vetoisia ikkunoita tai satunnaisia torakoita. Ei sillä että sellaisia tarvisi tai olisi kiva sietää, mutta niistä ”pahimmistakin” selviää yleensä lopulta olan kohautuksella – ei niihin kuole. Jotenkin ehkä sisäistää paremmin, mitkä on niitä oikeasti pahoja juttuja, mihin käyttää energiaa.

Musta on tullut yleisesti paljon kärsivällisempi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toki asiaan voi vaikuttaa myös aikuistuminen, mutta huomaan että esimerkiksi jossain tilanteissa missä toinen menettäisi kaiken kärsivällisyyden, saatan itse vaan todeta, että mikäs kiire tässä on, ei mikään? Jotenkin on sisäistänyt, että asioiden pitää vaan tapahtua omalla painollaan, eikä niitä voi aina nopeuttaa.

Epävarmuutta sietää paljon paremmin; kun ei tiedä missä on seuraava vuonna, tai onko tilillä tarpeeksi vuokraan seuraavassa kuussa (huom! jälkimmäinen ei onneksi enää nykyinen tilanne, mutta joskus Lontoon aikoina tätäkin kieltämättä tapahtui… oli tietty kivempi shoppailla ja syödä ulkona rahat, heh). Antaa helpommin asioiden mennä omilla uomillaan, liikoja stressaamatta. Kaikesta selviää ja kaikki on ohimenevää, kun jaksaa yrittää ja tehdä töitä!

Kun olet avoin uusille ihmisille, voit tavata mitä mielenkiintoisimpia ystäviä, mitä yllättävimmissä paikoissa ja tilanteissa. Suurin osa tärkeimmistä ystävistäni ja nykyinen lähipiiri ovat kaikki tuntuneet tulevan jotenkin ihmeellisiä reittejä ja sattumien kautta elämääni, ja mitään en vaihtaisi pois. Toki välillä uusien kontaktien luominen voi tuntua kuluttavalta ja väsyttävältä eikä aina jaksaisi, mutta hyvin usein se on kyllä sen arvoista.

Myös eri kaupungeille kannattaa antaa ennakkoluulottomasti mahdollisuus, hyvä sellainen. Itsehän en olisi ainakoinaan halunnut tulla saati jäädä Dubaihin, mutta nyt kun on mahdollisuus, että on aika lähteä Arabiemiraateista, en haluaisi lähteä yhtään mihinkään. Koen nykyään suurta kuuluvuuden tunnetta varsinkin Dubaita kohtaan, enkä halua juuri nyt mitään muuta niin paljon, kuin jäädä tänne vielä pidemmäksi aikaa. En olisi ikinä alussa uskonut, että jonain päivänä sanon näin!

Kun tuntee olonsa kotoisaksi kotonaan, voi tuntea olonsa kotoisaksi missä tahansa päin maailmaa. Moni ihmetteli aikoinaan miksi raahasin helposti särkyviä Iittalan astioita tai vanhoja lehtiä mukanani maasta toiseen, mutta mulle ne luovat kotoisaa oloa ja turvan tunnetta missä ikinä olenkaan. Kun päivän päätteeksi tulen kotiin, tunnen oikeasti olevani kotona, eikä sitä tunnetta voita mikään.

Toisaalta oppii myös hamstraamaan vähemmän ja kiintymään vähempään määrään tavaraa; kun muuttaa useamman kerran maasta toiseen, tajuaa, miten 1) rankkaa on kuljettaa mukanaan turhaa painolastia 2) miten vähällä oikeasti pärjää. Tekee harkitumpia hankintoja ja ostaa vain mitä oikeasti tarvii tai haluaa.

Kotimaataan alkaa kaivata aina vaan vähemmän, tai aina vaan enemmän. Joskus se menee sykleissä – itse kaipaan vähemmän kun elämässä tapahtuu kaikenlaista ja on kiireitä, ja enemmän jos eteen tulee ongelmia tai olen vaikka sairaana ja haluaisin vaan olla äidin huollettavana (kyllä, jopa kolmikympisenä). Jossain tapauksissa tajuaa, ettei ehkä enää koskaan kutsu kotimaataan kodiksi, ja se on ihan OK.

Aina pääsee takaisin sinne mistä lähti, jos jossain eri maassa asuminen ei olekaan oma juttu – mikään ei ole eikä tarvi olla lopullista, eikä sen myöntäminen ole epäonnistumista vaan elämää.

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube

Lue myös

Suosittelemme