Julkkikset

Sisustusarkkitehti Maaretta Tukiainen kutsuu kodin tärkeimpiä esineitä merkitteiksi – hän itse haluaa tulla haudatuksi yhdessä merkitteessään

Kirjailija, sisustusarkkitehti Maaretta Tukiainen jakaa kodin tavarat kolmeen kategoriaan: tarvikkeisiin, turhakkeisiin ja merkitteisiin. – Jos heitämme pois kaiken vanhan, saatamme unohtaa, keitä pohjimmiltamme olemme ja mistä tulemme.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Heli Hirvelä

– Muistot ovat eräänlaista tihentynyttä merkityksen tunnetta.

Kirjailija, sisustusarkkitehti Maaretta Tukiainen jakaa kodin tavarat kolmeen kategoriaan: tarvikkeisiin, turhakkeisiin ja merkitteisiin. – Jos heitämme pois kaiken vanhan, saatamme unohtaa, keitä pohjimmiltamme olemme ja mistä tulemme.

Mistä kotoisuuden tunne syntyy? Sitä pohtii sisustusarkkitehti ja muutosvalmentaja Maaretta Tukiainen.

– Jokaisen kannattaa miettiä, mitä juuri minä tarvitsen voidakseni hyvin. Ja muokata kotia sen mukaan.

Aina kotia ei rakenneta harkiten, se vain muotoutuu omanlaisekseen aikojen saatossa. Usein nurkkiin kerääntyy tarpeetonta roinaa ja keskeneräisiä projekteja, jotka vievät tilaa aidosti merkityksellisiltä asioilta.

– Nämä aistiärsykkeet saattavat häiritä keskittymistä ja vähentää hyvää oloa.

Maaretta jakaa kodin tavarat kolmeen kategoriaan: 1) Turhake on kaunis asia, jolla ei oikeasti tee mitään, mutta joka on vain pakko saada. 2) Tarvike on tavara, jolla on jokin käytännön merkitys, mutta usein niitä on liikaa. 3) Merkite on itselle tärkeä esine, vaikkapa isoisältä peritty kaappi tai lapsen piirustus.

Turhake ja tarvike päätyvät ennen pitää kirpparille tai kaatopaikalle. Mutta merkitteen arvo säilyy.

– Kun seuraavan kerran tunnet vastustamatonta halua hankkia kotiisi jotakin, kannattaa miettiä, mihin kategoriaan se kuuluu, hän vinkkaa.

Maaretan merkitteisiin lukeutuu esimerkiksi 50-vuotislahjaksi saatu kirjava viltti, jonka joukko taiteilijaystäviä neuloi omin käsin. Hän sanoo haluavansa tulla haudatuksi siihen käärittynä. Muutoin tavaran haaliminen ei enää innosta Maarettaa. Sen sijaan ideoille hän on yhä ahne.

– Ideoita ei voi metsästää. Ne tulevat usein silloin, kun olen rentoutunut tai kun menen uuteen paikkaan. Minun tehtäväni on kirjata ne ylös.

Arvokkaimpana omaisuutenaan Maaretta pitääkin mustakantisia muistivihkojaan, joita on täyttänyt lapsesta asti. Ne ovat eräänlainen minuuden jatke, ”komposti ja kaatopaikka”. Vihkoissa muhii aihioita kaikkiin niihin kirjoihin, jotka hän haluaa vielä kirjoittaa.

Vaikka kotia on välillä tarpeen konmarittaa, se kannattaa Maaretan mukaan tehdä maltillisesti.

– Muistot ovat eräänlaista tihentynyttä merkityksen tunnetta. Ne voivat konkretisoitua erilaisten esineiden kautta. Jos heitämme pois kaiken vanhan, saatamme unohtaa, keitä pohjimmiltamme olemme ja mistä tulemme.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Jutussa Maaretta Tukiainen kertoo muun muassa siitä, miksi siitit ihmiset kammoksuttavat häntä. Lue koko juttu Annasta 12/2021 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X