Jenni Ukkonen

Bloggaamiseen liittyvää pohdintaa

Teksti: Jenni Ukkonen

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut itsekseni, mikä mahtaa olla blogini kohtalo kun mennään tätä vuotta pidemmälle? Olen blogannut jo vuodesta 2008, ja vaikka ne ensimmäisten vuosien postaukset olenkin haudannut jo vuosia sitten, on blogini ollut osa elämääni ja päivittäistä arkeani sieltä saakka. Se tuntuu osalta minua, osalta identiteettiäni. Kun en ole tehnyt muita töitä, esimerkiksi markkinoinnin parissa, olen aina voinut kuitenkin sanoa, että bloggaan työkseni. Luon sisältöä ja kirjoitan. Mistä tällainen ajatus on siis edes syntynyt, että mikähän mahtaa olla blogini kohtalo?

Jo aiemmin kertomani motivaation puutteen lisäksi olen pidemmän aikaa huomannut, että blogin kävijämäärät, vaikkakin edelleen tasaiset, eivät enää yllä ihan sellaisiin lukuihin, että bloggaaminen työksi on välttämättä kannattavaa – siis minulle, joka bloggaa suomalaiselle lukijakunnalle, muttei kuitenkaan asu Suomessa (tai edes lähellä), en käy Suomessa kovin usein (varsinkaan näin koronan aikaan), enkä täten pääse juurikaan networkkaamaan tai tekemään yhteistöitä samalla tavalla, kuin monet suomalaiset kollegani. Yhteistyöt ovat kuitenkin brändilähettiläisyyden lisäksi nykyään se, millä parhaiten tulee bloggaajana toimeen, ja niitä mulla ei juurikaan ole; ymmärrettävästi, sillä suomalaiset yritykset, joiden kohderyhmä on niinikään suomalainen, eivät varmaankaan tarvi ulkomailla asuvaa suomalaista vaikuttajaa yhteistyöhön, kun lähempääkin löytyy. Olenkin moneen otteeseen pohtinut, että oikeastaan kaikki sisältö, mitä julkaisen blogissa, voisi yhtä hyvin mennä suoraa Instagramiin joko kuvina tai storyina, ja kaiken lisäksi ne tavoittaisivat hyvin todennäköisesti sitä kautta laajemman yleisön; sekä suomalaisen että kansainvälisen. Lisäksi sinne postaaminen ottaisi jollain tapaa painetta pois kuvien ja videoiden laadusta; esimerkiksi videoiden teko ja muokkaaminen suoraa storyihin on äärimmäisen vaivatonta ja nopeaa, eikä vaadi monimutkaisia tai läppäriä kuormittavia ohjelmia.

Kyselin eilen storyjen puolella, kuinka moni siellä minua seuraavista enää edes lukee blogeja, varsinkin, jos uusimpaan postaukseen ei jaa erillistä suoraa linkkiä vaikka nyt sitten storyjen kautta? Suurin osa, 69%, vastasi, ettei lue, eikä varsinkaan ilman sitä suoraa linkkiä. Itsekin olen – luonnollisesti – kasvanut vuosien saatossa ja nyt kolmikymppisenä huomaan, ettei mullakaan ole enää samalla lailla aikaa tai edes kiinnostusta selata jokaista blogia läpi, vaan luen kiinnostavan oloiset postaukset silloin kun niihin tulee suora linkki storyssa vastaan, tai jos tyyliin kerran kuukaudessa kirjaudun sisään Blogloviniin, käyn kerralla kaikki rästiin jääneet postaukset läpi. Kyse ei useimmiten kylläkään ole edes siitä, etteikö kiinnostaisi, vaan siitä, että jo pelkän Instan kautta koen saavani aika hyvän käsityksen seuraamieni ihmisten elämänmenosta ja muusta, enkä sitten enää sen jälkeen jaksa tai ehdi nähdä sitä vaivaa, että menen erikseen vielä blogiin. Moni tuntui olevan tätä samaa mieltä; tässä muutama esimerkki eilen saamistani kommenteista (suuri kiitos kaikille jotka jaksoivat lähettää erillistä kommenttia!!):

Ite käyn blogeissa jos ne on linkattu storyyn swipe-upilla ja jos aihe kiinnostaa, suurin osa ns arkijutuista on helpompi/kivempi lukea vaan instasta, mut isompia juttuja esim vaikka teidän muutto niin halusin käydä lukemassa siitä ihan kunnolla blogista.

Tykkään vielä lukea, mutta huomaan että luen enää ainoastaan swaippaamalla storysta! Eli jos ei oo swaippilinkkiä niin jää kyllä lukematta 🤔 ei jaksa ees ”linkki biossa” käydä klikkaileen.

Käyn lukemassa blogia (sunkin) oikeestaan vain swipe-linkin kautta ja vain jos se postaus kuulostaa mielenkiintoiselta ja haluun lukee lisää. Muuten en kyllä enää mene blogeja lukemaan.

Tykkään tosi paljon sun blogista ja tyylistä, mut toisaalta voisit ihan hyvin tehdä storyihin ”mini-blogeja” ja samat kollaasit ja swipe up aff-linkit. Voisin kuvitella, että rahan puolesta voisit instan puolelle keskitymisen myötä tienata enemmänkin. Tää nyt on ihan mutua, kun en muuten näiden ”rahoituksesta” tiedä. Kumpi vain, niin älä silti lopeta jakamista, koska sulla on suomalaisista bloggareista paras tyyli.

Tähän kohtaan haluan muuten todeta myös täällä, etten missään nimessä edes harkitse koko sosiaalisesta mediasta katoamista, kävi miten kävi! Musta on ihanaa jakaa omia juttuja, kuulumisia, elämää, vinkkejä, havaintoja ja löytöjä, vaikka sen muoto jossain välissä sitten muuttuisikin.

En ole lukenut blogeja vuosiin ja moni lempparibloggaaja on lopettanut blogit. Poikkeuksena ystävien blogit mihin eksyn silloin jos esim. instagramissa tai facebookissa on erikseen linkki johonkin mielenkiintoiseen juttuun. Meen Instagramin kautta silloin kun huomaan jonkun mielenkiintoisen aiheen. Toki poikkeuksena esim. jotku ruokaohjeet, joita googlaa tai vaikka kosmetiikka-arvostelut, jolloin siis googlen haun kautta päätyy blogiin.

Ja tähän kommenttiin liittyen haluan mainita, että tosiaan monen googlatessa esim. jotain tiettyä matkavinkkiä, ruokaohjetta tai mitä ikinä, on blogin ehdoton etulyöntiasema Instaan verrattuna hakusanoissa ja niiden optimoinnissa; itsekin googlaan monesti vaikka jonkun reseptin, ja silloin 97% ajasta päädyn johonkin blogiin Instagram-postauksen sijaan.

Sinun stooreja on kiva katsoa, koska sinun ulosanti on todella selkeä ja rauhallinen😊 en koe tarvetta käydä blogissa, mieluummin katson ig.

IG:n paras puoli: pääsee sen itse bloggaajan/vaikuttajan tarkoittaman asian lisäksi näkemään ympäristöä (ulkomaiset tilit). Kun eihän kukaan koskaan bloggaa aiheesta ”päivittäinen ympäristöni”, mutta se on ulkomaisilla tileillä/blogeissa kuitenkin kiinnostavaa. Mutta sitten taas pitempi blogiteksti sopii sellaiseen eri aiheiden käsittelyyn jotka ei oikein mahdu instaan tai saa täällä sitä huomiota mitä kirjoittajan vaivannäkö edellyttäisi. =kannatan kumpiakin! Sen sijaan aika usein näkee että blogeissa pahoitellaan hidasta postaustahtia jne. Sellaiset lainit on musta turhia alustuksia siihen mistä itse asiassa kirjoittaa postauksen, on ihan ok siirtää painoa esim. tänne instaan tai muihin töihin, eikä sitä kannata mun mielestä kummemmin selitellä vaan silloin kun postaa blogiin niin postaa napakasti aiheessa pysyen. Paineettomasti syntyy varmaan parhaat jutut.

Tuossa ylemmässä kiteytyy vielä hyvin se, mitä itsekin oon miettinyt; toki paras skenaario on pystyä pitämään molemmat kanavat, mutta jos mietin blogia osana työtä, niin silloin mietin myös siihen kuluvaa panostusta ja aikaa vs miten siitä rahallisesti hyötyy – ja voiko sitä siinä vaiheessa pitää täysin paineettomana, kun siihen liittyy sopimuksia tai deadlineja.

Itse haluaisin jatkoa ajatellen keskittyä – ja kehittyä – enemmän Instassa. Sitäkin olen käyttänyt jo lähemmäs kymmenen vuotta, ja blogin tapaan sekin on jo pitkään tuntunut omalla kohtaani junnaavan paikallaan; kenties just siksi, että monet asiat mitkä voisin hyvin postata sinne, postaankin blogiin, mistä ihmiset eivät sitten välttämättä kyseistä asiaa edes löydä, kun eivät sinne päädy. Kun postaan jotain blogiin, en jaksa tai ehdi postata samaa asiaa Instaan (vaikka tietty hyvin voisinkin), joten Insta ja storyt voivat olla päiviä aivan hiljaisena omalta osaltani. Olen miettinyt, että jos mulla olisikin jossain välissä vain yksi kanava, mulla olisi enemmän energiaa (ja toki aikaakin) keskittyä kehittymään siinä, postata laajemmin eri aiheista, kehittyä videoklippien teossa jne. Niin, ja postata vaikka kahdella eri kielellä, ettei niin suomalainen taikka kansainvälinen seuraajakunta tunne jäävänsä ulkopuolelle! Välillä tuntuu, että just nyt teen kahta asiaa, mutta kumpaakin vähän vasemmalla kädellä…

Lisäksi tulevaa syksyä ajatellessani, on ykköstoiveenani edelleen löytää töitä Dubaista, ja jos niin käy, tulee siitä siinä vaiheessa ehdottomasti prioriteettini. Lisäksi haluan alkaa käyttää aikaa pariinkin eri “passion projektiin”, täysin blogiin liittymättömiin projekteihin. Kaikkeen aikaa ei tietenkään voi samalla lailla jakaa, joten siksikin olen yrittänyt miettiä, mihin mun itseni kannalta sitä kannattaa käyttää. Mikä kehittää ja haastaa minua, mikä taas mahdollistaa sillä kuuluisalla mukavuusalueella pysyttelyn? Kuten sanottua, blogini lukijakunta on ollut jo vuosia vakinaistunut, ja mieltäni lämmittää aina ihan älyttömästi, kun joku huikkaa lukeneensa blogia jo Rovaniemen tai Lontoon ajoista saakka, mutta samanaikaisesti mietin mielessäni, olisiko se kuitenkin niin, että aikansa kutakin, ja kenties hiljakseltaan on aika siirtyä eteenpäin ja kohti uusia haasteita… Toisaalta, tiedän jo nyt että tuntuisi tosi oudolta ajatukselta, jos mulla ei enää olisikaan blogia – edes taustalla, vaikken tänne usein postaisikaan. Mitä jos jonain päivänä Instagram katoisi taivaan tuuliin, kuinka sitten tavoittaisin kaikki? Tai tarvisiko minun edes? Mitään lopullista päätöstä en osaisi vielä tehdä, sillä voihan tämä koko pohdinta olla osa vain jotain hetkellistä oikkua, mikä liittyy tähän uuteen elämänmenoon…

Mitä mieltä te olette, alkaako blogien aika olla ohi ja ihmisiä helpompi seurata Instan kautta? Lukisitteko te mielellään samaa sisältöä (asuja, kuulumisia, reseptejä, treenejä, kosmetiikkatuotteiden esittelyä, toivelistoja, suunnitelmia jne) Instan puolella, joko kuvina ja teksteinä tai videoklippeinä storyissa, vai tuntuuko se vieraalta ajatukselta? Haluan vielä painottaa, että mitään päätöstä suuntaan tai toiseen en ole tehnyt, mutta ajattelin kirjoittaa tästä täällä, koska tämä herätti tosi hyvää ja kiinnostavaa keskustelua Instan puolella, ja itselleni asioista puhuminen (tai kirjoittaminen) auttaa aina asioiden hahmottamisessa. Kaikki kommentit otetaan suurella mielenkiinnolla vastaan!


FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter

Lue myös

X