Jenni Ukkonen

Elämää Saksassa: nyt

Teksti: Jenni Ukkonen

valkoinen-pitsimekko-2

Laskeskelin juuri, että ensi kuussa olen ollut Münchenissa yhdeksän kuukautta. Aika on mennyt aivan kuin siivillä, ja vaikka osa minusta odottaa jo todella suurella innolla ja mielenkiinnolla tulevaa, tiedän, että kesän lopulla häämöttävä lähtö Münchenistä tulee olemaan myös haikea. Koska fiiliksistäni tätä kaupunkia kohtaan ja täällä asumisesta kysellään aina silloin tällöin, ajattelin tehdä ns. päivitetyn katsauksen elämääni Münchenissä; eli juurikin sitä, että millaisin fiiliksin täällä nyt ollaan, mikä on yllättänyt, mikä ollut mieluisampaa ja mikä kenties vähemmän mieluisaa… Tällaista siis päällimmäisenä mielessä juuri nyt:

LIFE IN GERMANY: NOW. I realised that next month I’ve been to Munich for nine months. The time has passed so quickly and although I’m really excited for the things to come, I know that leaving Germany at the end of this summer will also feel really sad. Because every now and then someone asks me about my feelings towards this city and living in Munich, I thought I’d share some updated thoughts regarding my life over here; how am I feeling right now, what has surprised me, what have I liked in particular and what haven’t I maybe liked so much… So here’s a bit of something that’s on top of my mind right now:

valkoine-pitsimekko-farkkutakki-1valkoine-pitsimekko-farkkutakki-2

München kaupunkina on ollut meille kummallekin, minulle ja poikaystävälleni, todella mieluinen kohde – itselleni se tarjosi paljon tarvimani hengähdyspaikan Lontoossa vietettyjen hektisten ja välillä hermoja todella paljon raastaneiden vuosien jälkeen ja poikaystävällenikin se tarjosi tietysti aivan erilaisen ympäristön, kuin missä hän oli ikänsä elänyt. Itse pohdin alkuun, että lontoolaiselle poikaystävälleni München saattaisi olla liian pienen, vanhanaikaisen ja rauhallisen oloinen kaupunki, vaan kuinka ollakaan, taidankin olla minä se, joka kaipaa välillä takaisin metropolisten sykkeeseen. Poikaystäväni sen sijaan pohtii jo, että München voisi olla hyvä paikka tulla viettämään eläkepäiviä!

Arjen pieniä voittoja täällä ovat hetket, jolloin huomaan ymmärtäväni, mitä minulle saksaksi sanotaan, ja varsinkin, jos koen osaavani vastata siihen. Olen jatkanut kielen opiskelua itsenäisesti netin kautta ja erityisesti kuullun ymmärtäminen on vahvistunut täällä paikanpäällä todella paljon; kouluaikoina muistan sen olleen mielestäni aina se haastavin osuus, joten tavallaan hassua, että siitä onkin nyt tullut kenties se helpoin osa – hankalampi mun on edelleen saada omaa suuta auki saksan kielellä! On mahtavaa huomata ymmärtävänsä, olipa kyseessä televisiomainos tai barretunnin opettajan huutama ohjeistus.

Arkipäivän turhautumiset liittyvät sen sijaan nykyään kenties useimmin siihen, ettei moni kahvila, ruokakauppa tai edes posti hyväksy laisinkaan korttia maksuvälineeksi, ja jos hyväksyykin, niin ei taatusti ulkomaista korttia – jos kortista löytyy Visan logon, se katsotaan luottokortiksi olipa sen kyljessä electron tai debit, ja se on hyvin usein no-no täällä päin maailmaa. Tämä on ollut todella vaikea sisäistää sen jälkeen, kun on asunut Englannissa (ja tietty Suomessa) missä kortilla maksaminen on tehty melkein liian helpoksi. Nykyään tajuan sentään jo välillä kysyä etukäteen käykö kortti, mutta silti välillä saa juosta etsimässä automaattia ja se jos jokin jaksaa ärsyttää!

Erikoista on ollut mielestäni huomata, että vaikka periaatteessa ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä ja moikkailevat jopa tuntemattomia vastaantulijoita tai esimerkiksi ravintolan lähipöydissä istuvia tyyppejä (sen sijaan vieraat miehet eivät huutele kadulla perään yhtään niin helposti kuin Lontoossa – ihanaa!), jaksaa asiakaspalvelun taso suoraansanottuna järkyttää yhä edelleen – hyvä jos moikkaus tulee, muttei mitään katsekontaktia ja yleensä myyjät puhuvatkin keskenään, vaikka asiakas olisi maksamassa ostojaan. Olen itsekin ollut myyjän töissä vaatekaupassa ja uskallan väittää, ettei sellainen meno olisi missään nimessä toiminut Englannissa. Välillä tuntuu ihan, että pitäisi pyytää anteeksi, että edes vaivauduin paikalle myyjiä ”häiritsemään”… Mielenkiintoista on myös, että vaikka saksalaiset on todella kohteliasta kansaa (teitittely, herroittely/rouvittelu ja muut kohteliaisuudet) ovat he tuttavien kesken todella suorasukaisia ja sanovat asiat kiertelemättä niin, miten ne ovat. Ei muuten toimi aina, jollei toisen nahka ole tarpeeksi paksu kuulemaan totuutta!

Mieluisimmista asioista on pakko mainita, että olen aina aivan super fiiliksissäni nähdessäni ruokakaupoissa niin paljon paikallista, tuoretta ja luomua tavaraa ja ruokakauppoja, jotka ovat täysin luomuja. Ruoka täällä tuntuukin huomattavasti esimerkiksi Englantia laadukkaammalta, mutta silti aivan yhtä hyvän – ellei paremmankin – hintaiselta. On siis edelleen todella helppo valita kaupasta laadukasta ravintoa ja tietysti tällainen tarjonta kannustaa muutenkin miettimään ruokaostojaan eri tavalla. Lisäksi kauniita tuoreita kukkia saa jopa pienimmistä kaupoista todella hyvin hinnoin, joten kotia on aina mahdollista piristää kukkien voimin. Miten olisi upea pioniokimppu alle 4 eurolla…?

Sään puolesta kesä ei ole pyörähtänyt käyntiin aivan niin upeasti, kuin vähän toivoin, vaan sen sijaan kesäkuun alku on ollut melkoista sadetta ja myrskyä – tosin, niin on ilmeisesti ollut muuallakin, joten kenties en voi syyttää ainoastaan Müncheniä siitä. Kaikenkaikkiaan täällä on kuitenkin mulle mieluinen ilmasto: välillä suorastaan unohdan, että ollaanhaan täällä huomattavasti Suomea etelämmässä ja taas toisaalta Englantia parempi sää täällä on siksi, koska kyseessä ei tietystikään ole saarivaltio. Toivottavasti myrskyistä ja ailahtelevasta säästä päästään pian ja voin alkaa nauttia kuuluisista etelä-saksalaisista helteistä! Aurinko tuntuu täällä meinaan niin paljon vahvemmalta, että ties vaikka munkin pintaan tarttuisi ihan luonnollistakin väriä tänä kesänä?

As a city we both, my boyfriend and I, have truly loved Munich and felt right at home here. For me it has been a very much needed break from the hectic and somewhat tough years in London and of course for my boyfriend too it’s been very different from where he had lived all his live prior to moving here. I was actually quite concerned in the beginning that for my London born boyfriend Munich might feel too small, old school and peaceful but instead it’s probably been me who’s been longing back to the gigantic cities. In fact, my boyfriend is already thinking what a great place Munich would make for a retirement!

It’s always like a little victory when I realise that I actually understand what I’m being told and especially if I know I can answer back in German. I’ve continued studying the language on my own online and I must say that especially understanding what I hear has become a lot easier for me; it’s funny how back in school I found it to be the most challenging part and now it’s possibly the easiest – I find it way more difficult to speak the language now! Overall it’s just great to realise that I understand, wether it’s a commercial I hear or the instructions given by the teacher at the Barre class.

My everyday frustrations, on the other hand, have often to do with the cafés, grocery stores or even the post office not accepting a payment card, and if they do, they certainly don’t accept a foreign card. If the card has a Visa logo printed on it, no matter if it’s an electron or a debit card, it’s considered as a credit card and therefore a no-no over here. This has been really difficult for me to get into my head after living in the UK (and in Finland, of course) where paying by card has been made almost too easy. At least nowadays I usually remember to ask about this beforehand but I still find myself occasionally running around looking for an ATM like crazy and that is just sooo irritating!

It’s been interesting to notice that although in general the people over here are very friendly and they even nod their heads or say hello to strangers who pass them by or who sit near their table in a restaurant (whilst the strange men don’t whistle after you when you walk past them on the streets like they do in London – lovely!), the level of customer service over here is sometimes just horrible – for example in a shop you might get a hello from the sales assistant but no eye contact and in fact, usually they might just keep talking to collegue whlist serving you. I’ve worked as a sales assistant in a clothing store myself and I can say that this would have not worked out so well in England. Sometimes I almost feel like apologizing for coming to their store to ”inconvenience” them… I also find it interesting that although the Germans are very polite by nature (Herr/Frau and the other little polite words thrown into the sentences) among friends they can be very blunt and they say things exactly how they are, without any sugar coating. Just saying; this doesn’t always work out so well if the other one hasn’t got a thick enough skin to hear the truth so bluntly!

I must say that one of my favorite things here is the amount of local, fresh and organic produce in grocery stores and the amount of totally organic food stores. The food feels so much better than in England, for example, without being more expensive at all – on the contrary! So it’s definitely easy to choose high quality ingredients from the store and of course this makes it also possible to really think about the food you buy for home. It’s also wonderful how even the smallest stores always have some fresh flowers available with really good prices, so that you can always decorate with flowers. How about a gorgeous bouquet of peonies for under 4 euro…?

Weather-wise the summer hasn’t started off quite as nice as I was hoping for, but instead the beginning of June has been very rainy and stormy – although I’ve heard it’s been the case in many other places as well, so I won’t blame Munich alone for it. Overall the weather is very much to my liking: sometimes I actually forget how much further in south we are here in comparison to Finland and that the weather is obviously better than in England, as it’s not an island where we are at. I just hope the storms pass quickly and I get to enjoy those Bavarian heatwaves I’ve heard of! I mean, the sun feels so much stronger over here so who knows, maybe this summer I’ll be able to catch some natural color for my skin?

Seuraa minua: Bloglovin / Blogit.fiFacebook / Instagram / Twitter

Lue myös

X