Outfits

Epäsuosittuja mielipiteitä

23.7.2018 Teksti: Jenni Ukkonen


Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

Muistatteko joskus aikoinaan blogeissa pyörineet ”Epäsuosittuja mielipiteitä”-postaukset? Viimeaikoina mieleeni on tupsahtanut useampikin ajatus, minkä olen miettinyt mahdollisesti olevan valtaosan mielipiteistä poikkeava. Vai mitä sanotte, oletteko samaa vai eri mieltä kanssani seuraavista väittämistä…?

1.

En ole koskaan ollut festari / konsertti / keikkatyyppiä tai kokenut missaavani jotain ollessani menemättä. Olen käynyt elämäni aikana vain kourallisessa ylipäätään mitään musiikkitapahtumia ja ne, missä olen käynyt, on valittu todella tarkkaan. The Strokes ollessani 16-vuotiaana Nizzassa – hauska fakta; mieheni kävi samalla keikalla, mutta Lontoossa – ja Drake mieheni kanssa olivat huikeat kokemukset, koska ne olivat itselleni tärkeitä, mutta mihin hyvänsä konserttiin en lähtisi vain siksi koska ”kaikki” menevät.

2.

Musiikista puheenollen, en ole koskaan fanittanut Beyonceta tai ollut hänen musiikistaan mitenkään erityisen innostunut. Upea nainen, sitä en kiellä, mutta siihen se omalta osaani jääkin ja sen syvemmäksi se tuskin tulee muuttumaan.

3.

Teen hyvin harvoin asioita ”Instagramin vuoksi”. Ehkä jos olen reissussa ja tiedän, mistä saa erityisen hienon kuvan, voin sinne juuri ja juuri sen vuoksi mennä, muuta hyvin todennäköisesti kyseinen paikka tarjoaisi kuitenkin samalla myös jotain muuta; jonkun elämyksen, minkä vuoksi mennä muutenkin. Normaalissa arjessa en tätä harrasta oikeastaan yhtään.

4.

En enää jaksa realitysarjoja. En ole seurannut realitysarjoja enää vuosiin (harvinaisena poikkeuksena Netflixin Terrace House, mitä rakastan seurata koska japanilaisen kulttuurin myötä sarja on jotenkin NIIN erilainen ja ihanan raikas tottumaamme realityyn verrattuna). Tähän vaikuttaa ehkä myös se, että Lontoossa asuessani extrasin Made In Chelsea-sarjassa ja näin, miten kohtauksia oikeasti kuvataan ja miten ne eivät todellakaan kuvasta todellista hetkeä…

5.

En ole koskaan stressannut sitä, miltä puhumani englanti muiden korvaan kuulostaa – eli millaisella ”aksentilla” sitä puhun ja kuinka englantilaiselta tai amerikkalaiselta se kuulostaa (omani tuskin kuulostaa kummaltakaan, edes vaikka olen naimisissa brittimiehen kanssa). Tämä tosin tuntuukin kiinnostavan useimmiten eniten meitä suomalaisia itseämme; ulkomailla ja ulkomaisten kesken ”ulkkis-aksentti” tuntuu pikemminkin kiinnostavan ja kuulostavan hyvältä.

6.

Olen yrittänyt päästä äänikirjojen ja podcastien maailmaan, mutta toistaiseksi aika takeltelevin askelein. Tykkään lukea kirjoja ja toisen lukemana kirjan kuuntelu tuntui lähinnä vaikealta, enkä osannut keskittyä siihen samalla tapaa. Podcasteista kuuntelen ihan vain muutamaa ja niitäkin hieman satunnaisesti (lähinnä suomalaisten bloggaajien), enkä usko että jaksaisin kuunnella sellaista podcastia, minkä ”kertojaa” en tietäisi millään tapaa entuudestaan tai jostain muutakin yhteydestä. Jos haluan taustahälyä, laitan mielummin jonkun itselleni ennestään tutun sarjan pyörimään. Kirjat kirjoina!

7.

Pidän nykyään melkeinpä enemmän miltä puhelimella otetut kuvat näyttävät kameralla otettuihin verrattuna. Niissä ei ole pelkästään enemmän sitä kenties ”aidompaa” hetkeä, mutta jotenkin myös tykkään, että kuvassa näkyy paljon enemmän kaikkea. Siis jos verrataan vaikka sellaiseen kuvaan, mitä on rajattu aika paljon ja tausta todella blurraantunut. Tietysti molemmille kuvatyypeille on oma aika ja paikka, mutta esimeriksi Instassa huomaan pitäväni enemmän puhelimella otetuista otoksista (onneksi tällä hetkellä käytössä olevassa puhelimessa onkin niin huippuluokan kamera, että sillä todellakin kehtaa kuvata!).

Zara shortsipuku – samantyylinen täällä, täällä ja täällä
Kayu laukku
Carine aurinkolasit – samantyyliset täällä ja täällä
Banana Republic sandaalit – samantyyliset täällä ja täällä

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube

Jenni Ukkonen

Arkisto

Instagram

  • Saturday vibes 💕 #butfirstcoffee #dubaicafe #mydubai #coffee

jenniukk

Kommentit (6)

Jes, samiksia! Podcasteja on ehdottomasti äänikirjoja helpompi ”seurata” (just toi, että mieli lähtee niiden kanssa ihan muualle ja sitten onkin menty tarinassa ties kuinka paljon eteenpäin). Pitää ottaa taas joku päivä asiaksi käydä uusia podcasteja läpi, jos sieltä löytyisi uutta kuunneltavaa 🙂

Oon melkein jokaisessa kohdassa samaa mieltä sun kanssa 😀
Mua kyllä kiinnostaisi kuulla tosta extraamisesta, onko sulla mahdollista vähä raottaa verhoa realityn kuvaamiseen omasta näkökulmasta?

Heippa ja pahoittelut näinkin myöhästyneestä vastauksesta! Ihan mielelläni kerron ekstraamisesta lisää omasta näkökulmastani, jos sulla oli jotain tiettyä mielessä mitä halusit tietää? 🙂

Hei, täällä ois yks Made in Chelsea -fani! 😀 kuulisin kans mielelläni lisää millasta sarjan kulisseissa oikeesti on ja kuinka paljon sarjaa käsikirjotetaan, onko esim. joka jaksoiset tappelut oikeita vai pelkkää näyttelemistä? 😀

Ainakin silloin kun itse olin mukana, ei sarjan ’tähdillä’ (en nyt keksi kuvaavampaa sanaa) ollut käsikirjoituksia, mutta jokainen heistä tiesi jo kuvauksiin tullessaan, mitä juuri siinä kohtauksessa tulisi suunnilleen tapahtumaan. Jos ohjaaja ei tuntunut saavan tarpeeksi tähdistä, kävi joku kuiskaamassa yhden korvaan jotain, mistä heidän tulisi alkaa puhumaan, ja täten saatiin se ”aito” reaktio muilta. Kerran todistimme todella itkuista riitaa, joka oli ensimmäisellä kertaa aito, mutta sama kohtaus kuvattiin ainakin kolmesti, joten kolmannella kertaa se alkoi tuntua jo vähän näyttelyltä… Ja tosiaan kaikki lokaatiot on valittu jo etukäteen ja esimeriksi ravintolat on aina kuvausten ajaksi yleisöltä suljettu, joten kaikki taustalla olevat ihmiset ovat palkattuja ekstroja. Siinä mielessä esim. treffit eivät tunnut kovin aidolta vaan todellakin sovitulta jutulta 😀

Olen täysin samoilla linjoilla kahdessa ensimmäisessa kohdassa 😀 Festarit tms. ei ole koskaan kiinnostanut ja olen aina ihmetellyt sitä valtavaa hypetystä Beyoncen ympärillä vaikka kunnioitankin hänen saavutuksiaan ja uraansa. Samoilla linjoilla mennään myös äänikirjojen kanssa. Todellakin kirjat kirjoina ja en osaa rentoutua äänikirjan kuunteluun vaan mieli lähtee muualle harhailemaan toisin kuin oikean kirjan parissa. Podcasteihin olen vasta keväällä tutustunut ja kuuntelen muutamaa suomalaista bloggaajaa siivotessa ja pyöräillessä/kävellessä 🙂

Jes, samiksia! Podcasteja on ehdottomasti äänikirjoja helpompi ”seurata” (just toi, että mieli lähtee niiden kanssa ihan muualle ja sitten onkin menty tarinassa ties kuinka paljon eteenpäin). Pitää ottaa taas joku päivä asiaksi käydä uusia podcasteja läpi, jos sieltä löytyisi uutta kuunneltavaa 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *