Jenni Ukkonen

Eri maihin muutoista ja muutoksista

Teksti: Jenni Ukkonen

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä, merkattu *-merkillä.

Olen asunut Suomen lisäksi kolmessa eri maassa, ja mikäli päädyn muuttamaan mieheni mukana Saudi-Arabiaan, tulee tuosta muutosta neljäs maasta toiseen tekemäni muuttoni. Jälkimmäisin on toki edelleen aivan yhtä suuri kysymysmerkki minulle kuin kenelle tahansa muullekin, enkä yhtään osaa sanoa tuleeko se tapahtumaan, ja jos tulee, niin milloin mahdollisesti. Kuten olen aiemmin sanonutkin, etsin parhaillaan töitä Dubaista, sillä haluaisin kuitenkin mieluiten jäädä vielä toistaiseksi Arabiemiraatteihin. Oon kuitenkin tulevaa muuttoa – olipa se Riadiin tai Dubaihin – miettiessäni muistellut samalla kaikkia aiempia muuttojani; miksi ne ovat tapahtuneet, miten ne ovat menneet, ja mitä niistä olen kenties oppinut tai sisäistänyt? Ajattelinkin jakaa vähän aiempiin, ja tulevaankin muuttoon liittyen vähän ajatuksiani…

Rovaniemeltä Lontooseen

Muuttoni Lontooseen tapahtui mulle ominaiseen tapaan suht spontaanisti (itseasiassa kaikki muuttoni ovat olleet enemmän spontaaneja kuin harkittuja); ensimmäistä kertaa Lontoossa koskaan ollessani päätin heti, että siellä vielä jossain välissä asuisin. Tuolta ihanan keväiseltä kaupunkilomalta kotiin palatessani aloinkin tutkia vaihtoehtoja saman tien, ja päädyin hakemaan koulupaikkaa muotimarkkinoinnin parista. Sain paikan saman vuoden syksylle, mutta erinäisistä syistä päädyin lopulta lykkäämään lähtöä vuodella. En tuntenut Lontoosta ennestään ketään ja sinne muuttaessani olin siinä vaiheessa käynyt siellä vain kahdesti, eli en nyt voi väittää että itse kaupunkikaan oli mulle ennestään super tuttu. Päätös on ollut parhaimpia tähänastisista, ja vaikka vielä en haaveilekkaan takaisin muutosta, on kaupunki mulle edelleen äärimmäisen rakas. Siellä kasvoin ihmisenä varmasti eniten ja löysin elämääni merkittävimpiä ihmisiä; osa heistä on edelleen mulle läheisimpiä ja heitäkin, jotka eivät enää ole aktiivisesti elämässäni, ajattelen ainoastaan rakkaudella ja lämmöllä. Tärkeimpänä sieltä löytyi tietenkin mies, jota nykyään kutsun aviomiehekseni.

Lontoosta Müncheniin

Olin aina halunnut asua Saksassa, mutten suoraan sanottuna ajatellut sen koskaan tapahtuvan. Miehelleni tarjottiin sieltä kuitenkin töitä juuri silloin, kun aloin olla täysin valmis johonkin uuteen ja laittamaan elämäni Lontoossa vähän päälaelleen – olin siinä vaiheessa asunut siellä viitisen vuotta. Siispä päätin että jos ei nyt, niin milloin sitten, viimeistelin elämäni Lontoossa siltä osaa ja muutin Müncheniin, missä en muuten ollut käynyt koskaan aiemmin (Saksassa muuten olin käynyt muutaman kerran). Sanoisin, että eka kuukausi kaupungissa oli mulle vähän vaikea ja vaati totuttelua, ja muutamaan otteeseen epäröin valintaani. En kaupungin tai maan vuoksi, vaan ihan vaan miten elämäni muuttui sen myötä. Kaupunki itsessään on kuitenkin ihana ja tunsin oloni kotoisaksi lähes saman tien. Kulttuuri tuntui pitkälti samantyyliseltä Suomen kanssa. Vaikka Münchenista vuoden jälkeen lähtiessämme olinkin taas jo aivan valmis “johonkin uuteen” (tämä on niin selkeä kaava mun elämässä) niin muuttaisin mahdollisuuden tullen ehdottomasti vielä takaisin. Myös noilta ajoilta meidän elämään jäi muutama todella tärkeä ja läheinen ystävä, jotka eivät varmastikaan olisi löytäneet matkaan ilman Münchenissa asumista. Meidän parisuhteen kehitykselle tuo aika oli myös tärkeää, sillä se oli ensimmäinen kerta kun asuimme yhdessä, ja vieläpä kummallekin uudessa maassa ja ympäristössä. Pelkää ruusuilla tanssia se ei ollut, mutta auttoi varmasti rakentamaan tätä vahvaa pohjaa, mikä meidän suhteessa tänä päivänä on.

Toppi BERSHKA (* samantyylinen) / Hame ZARA (* samantyylinen) / Laukku * KAYU / Sandaalit MANGO (* samantyyliset) / Aurinkolasit * LE SPECS

Münchenista Dubaihin

Dubaihin muutto tuli sekä miehelleni että mulle aivan puskista, vajaa kuukausi ennen kuin lähdimme; ennen sitä olimme puoli vuotta valmistautuneet lähtemään seuraavaksi Istanbuliin asumaan. Ajat olivat kuitenkin Turkissa tuolloin aika epävarmoja, ja sekä siihen että muutamaan muuhunkin seikkaan liittyen, oli näin jälkeen päivän ajateltuna onni onnettomuudessa, että tie toikin meidän Arabiemiraatteihin. Aluksi kohteen muutos oli kuitenkin mulle shokki enkä ollut kovin mielissäni Dubaihin muutosta, koska nyt oltiin lähtemässä pois Euroopasta ja se tuntui vähän jännittävältä. Täälläkään en ollut käynyt koskaan aiemmin, ja mulla meni hetki tottua niin säähän kuin asumiseen ja yleiseen menoon. Aivan erilainen paikka, kuin mikään, missä olin aiemmin käynyt, tai siltä se ainakin silloin tuntui. Dubaissa aloin itsekin vuoden tauon jälkeen tehdä töitä kodin ulkopuolella, ja vaikka se oli aika-ajoin tosi rankkaa ja kuluttavaa (kärsin myös pahasta burn outista loppua kohden), en vaihtaisi kokemusta pois. Dubai oli mulle taas iso kasvun paikka, sillä monet asiat toimivat ja tapahtuivat niin eri lailla kuin mihin olin tottunut, ja viimeistään tässä vaiheessa aloin omaksua vähän rennompaa otetta asioiden hoitamiseen; mm. äkkipikaisuuteni, ”kaikki mulle nyt heti”-asenne, ja ehdottomuuteni monien asioiden suhteen alkoi karista pois.

Dubaista Ras Al Khaimahiin

Dubaissa vietetyn vuoden jälkeen mieheni oli itseasiassa jo silloin lähdössä Saudi-Arabiaan, missä tapauksessa suunnittelin itse jatkavani elämää Dubaissa (tuolloin miehen kohde oli Riadin sijaan Mekka, minne mulla ei-muslimina ei toki mitään asiaa olisikaan). Niinikään viime metreillä tapahtui taas muutos, ja hän päätyikin Ras Al Khaimahiin. Matkaa kaupunkien välillä on vain 1,5 tuntia, mutta muutaman kuukauden edestakaisin ajamisen jälkeen päätimme, että muutamme RAK:iin. Jätin työni Dubaissa (ihan mielelläni siinä vaiheessa) ja muutimme vielä tuolloin hyvin tyhjän keinosaaren kaukaisimpaan kolkkaan. En ole katunut tänne muuttoa kertaakaan, mutta tämän kuluneen vuoden ajan olen kieltämättä kaivannut aina vaan enemmissä määrin Dubaihin; nyt kun meillä ei ole enää oikeaa syytä olla täällä (mieheni työ on ollut helmikuusta saakka virallisesti Riadissa) ja mun ystävät ja “kaikki kiva” on Dubaissa, olisin tietysti mielummin taas siellä. Dubaista tuli mulle oikeastaan kunnolla rakas paikka vasta viime vuoden puolella, kun lähennyin ystäväni kanssa, tutustuin uusiin ihmisiin ja aloin muuttua aiempaa sosiaalisemmaksi, hyvin pitkästä aikaa. Ennen sitä olin täydellisen tyytyväinen rauhalliseen elämään RAK:issa; mistä olen edelleen todella kiitollinen, mutta näin kohta kolmen vuoden jälkeen tämä alkaa nyt riittää mulle. Olen vielä nuori ja haluan mennä ja tulla, ja siihen Dubai on paljon parempi kuin Ras Al Khaimah. Etsin sieltä tosiaan itselleni töitä voidakseni jäädä pidemmäksi aikaa, vaikka tämä koronatilanne vaikeuttaa ja hidastaa projektia huomattavasti. En kuitenkaan ole vielä luovuttanut sen suhteen, en lähimainkaan.

Mulla ei tosiaan ole mitään katumuksia mitään muuttojani kohtaan; ei eri paikkoihin muuttamista eikä niistä lähtemista. Miksi olisi? Mihinkään ei ole pakotettu lähtemään tai jäämään, joka paikasta on tullut mulle omalla tavallaan tosi tärkeä ja niihin liittyy sekä hyviä että huonoja (mutta myös opettavaisia) kokemuksia ja muistoja, ja kaikki paikat on kasvattaneet minua ihmisenä. Sanonkin aina, että jos mieli tekee kokeilla jotain (siis esim. jossain muualla asumista) niin ei muuta kuin kokeilemaan! Eikä sen tarvi olla heti sellainen “pakkaan koko omaisuuteni ja lähden pysyvästi”-päätös, vaan vaikka kuukausi AirBnB:ssä kaupunkia ja aluetta fiilistellen ja maistellen. Uskon vahvasti, että enemmän me kadutaan sitä, ettei edes antanut mahdollisuutta, kuin sitä, että kokeili ja palasi takaisin. Muuttaminen uuteen paikkaan on ennen kaikkea mahdollisuus, ei uhka; mahdollisuus kasvaa ja kokea jotain uutta ja saada erilaista perspektiiviä. Se on myös hyvä tilaisuus käydä läpi ja asettaa uusia tavoitteita itselle.

Me tullaan mieheni kanssa muuttamaan paikasta ja maasta toiseen todennäköisesti vielä useamman kerran ennen kun asetumme aloillemme jonnekin. Onneksi se on jotain, mikä sopii meille molemmille ja molemmat nautimme uudelleen aloittamisesta, epävarmuudesta ja uuden opettelusta. Just nyt nautimme Arabiemiraatti/Saudi-Arabia-akselista, ja olisimme täällä mielellämme ainakin vielä pari-kolme vuotta (myös vaikka se tarkoittaisi hetkellistä etäilyä eri maissa – sekin toimii meidän suhteessa onneksi hyvin, ja tuli just todettua viimeisten kolmen kuukauden aikana), mutta lisäksi toiveenamme on jo kauan ollut kokeilla Aasiassa asumista; jos siihen tulisi mahdollisuus, olen varma, että tarttuisimme siihen epäilemättä. Välillä mietimme tosiaan myös sinne Saksaan palaamista, ja tietysti Lontoota, mistä mieheni on kotoisin, mutta sinne meillä ei kummallakaan ole vielä mikään kiire, kuten ei vielä Eurooppaakaan muutenkaan ihan vielä. Kyllä senkin aika ehtii sitten tulla kun on tullakseen!

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter

Lue myös

X