Fiilikset Intian lomasta
Hienoa alkanutta uutta viikkoa! Nyt voisin palata taas hetkellisesti pian jo parin viikon takaiseen lomaamme Intiassa (minne tämä aika menee?). Eli tässä vähän sekaisin fiiliksiä ja ajatuksia kohteesta – en usko, että se on yleisesti kovin tuttu kohde monelle, joten kiva jakaa siitä vähän enemmän!
Sekä mieheni että minä olimme Intiassa ensimmäista kertaa, ja tuo meidän kohde – rauhallinen, keskellä ei-mitään oleva retriitti – oli mielestäni täydellinen “pehmeä lasku” maahan, joka on niin suuri ja kaiken kattava, että sieltä löytää aivan kaikkea, yhdestä ääripäästä toiseen. Lensimme Dubaista Punen kaupunkiin kolmessa tunnissa, ja Punesta Shillimin alueelle ajoi n. kahdessa tunnissa (emme ajanut itse ja hyvä niin, sillä liikenne on toispuoleinen ja kaupungin alueella tismalleen niin kaoottinen, kuin kuvitella voi! Maaseudulle päästessä tiet olivat puolestaan niin kapeat ja siinä kunnossa, että mielelläni istuin ja ihmettelin takapenkillä, heh). Punen kenttä on todella pieni ja helppo ymmärtää, mutta mainittakoon myös, että olimme koneen ainoat eri kansallisuutta olevat ja siitä huolimatta meillä kahdella meni passintarkastuksessa pidempään, kuin muutoin täydellä koneellisella paikallisia… tuli siis ainakin siinä hetkessä sellainen fiilis, ettei tälle kentälle taida lentää kovin moni kansainvälinen kone, sen verran sormi suussa henkilökunta oli passiemme ja viisumiemme kanssa.
Maisemat allasbaarista / Pune
Punessa kävimme myöhemmin viikolla päiväreissun verran, kiertelemässä kaupungissa ja katselemassa sen “hulinaa” vastapainona maaseudun seesteisyyteen. Yllätyimme, sillä kaupunki tuntuikin todella rauhalliselta verrattuna siihen, millaisen kuvan Intian suurkaupungeista on aiemmin saanut muiden juttujen perusteella – mutta kenties Pune onkin monia muita kaupunkeja rauhallisempi. Kertaakaan ei tullut väenpaljoudesta ahdistunut olo (emme moista siis niillä alueilla nähnyt, missä kiertelimme, sekä jalan että rickshaw-mopoautojen takapenkillä), tai sellainen olo että länsimaisuutemme herättäisi kovin suurta kummastusta, vaikka toisaalta emme myöskään nähnyt muita turistin näköisiä tyyppejä liikenteessä. Kaupungista jäi hyvä fiilis ja se oli kaikessa vehreydessään mielestäni myös todella viihtyisän oloinen paikka. Toki näimme matkan varrella myös vastakohtia, joista kaikki ei ollut yhtä miellyttävää, mutta sekin lienee odotettavissa kun puhutaan miljoonakaupungista.
Kevyt lounas / Alkuloman villamme
Hotelli, tai tosiaan pikemminkin retriitti, missä viikon vietimme (Hilton Shillim Estate Retreat and Spa), sijaitsee Shillim-nimisellä alueella, vuorten ja sakean metsän ympäröimänä. Tämä alue on itseasiassa UNESCO:n maailmanperintökohde, ja hotelliin kuuluvat rakennukset (kyseessä ei siis ole vain yksi rakennus, vaan kaikki ravintoloista privaattivilloihin oli ripoteltu yksittäin alueelle) on kaikki rakennettu tilalle täysin luonnon sanelemana; luontoa ja siellä asuvia eläimiä minimaalisesti häiriten. Valtavalle alueelle sijoittuvaan retriittiin kuuluu useampi ravintola/lounge ja teehuone, pari allasaluetta, palkittu spa/wellness centre, jooga- ja meditointialueet, sekä instituutti, jossa saattoi käydä tekemässä vaikka savitöitä.
Mikäli kaipaa lomalta hulinaa ja aktiviteetteja, ei tämä ole laisinkaan hyvä kohde. Retriitin alueen ulkopuolella ei ole mitään (muuta kuin luontoa), ja lähimmät pikkukylät ovat niin pieniä, että ne käsittävät vain muutaman talon. Täällä et siis voi lähteä hotellin ulkopuolelle seikkailemaan ja käymään vaikka kyläkaupassa tai kahvilla. Mutta, mikäli kaipaa rauhaa, luontoa ja aikatauluttomuutta, voi tämä hyvinkin olla unelmien kohde – mulle se oli juurikin sitä. Kuulimme, että hotelli on myös monien Bollywood-tähtien suosiossa ja siellä oltiin käyty juuri hiljattain kuvaamassa juttua Intian Vogue-lehteen.
Kaikki tässä paikassa oli rakennettu ja sisustettu täysin mun makuuni ja ammensin ihan vaan jo meidän villoista (olimme alkuloman yhdessä ja loppuloman toisessa) inspiraatiota, mitä aion yrittää tuoda myös omaan kotiimme enemmissä määrin; kerman ja beigen sävyjä, tummaa puuta, luonnonkiveä ja marmoria, silkkityynyjä ja juuttimattoja… Goals!
Loppuajan villamme / Lasi paikallista suosikkivalkkariani
Meidän päiviin kuului useimpina päivinä herätyskellotta 8-9 maissa herääminen (aamuisin järjestettiin tosin myös aamujoogaa ja ohjattuja luontokävelyjä), rauhallinen aamupala, kävely altaalle ja muutama tunti auringonottoa, kevyt lounas, luonnossa reippailua ja/tai luomutilalla oleskelua (täällä asusti kaksi niin herttaista kissanpentua, että meidän oli käytävä paijaamassa niitä ja tilan paria hevosta joka päivä), iltadrinkit ja kevyt illallinen. Kävimme loman aikana myös kertakaikkisen ihanassa useamman tunnin hieronnassa/vartalo- ja kasvohoidoissa, meditoimassa, auringonlaskujoogassa, viininmaistelussa jne. Mulle ei todellakaan tullut missään välissa sellainen olo, että oli tekemisen puutetta! Eniten rakastin kuitenkin vaan sitä luonnon keskellä oloa ja maisemien ja luonnon ihastelua – luonnon kauneus yllätti täysin ja veti välillä ihan sanattomaksi!
Joogapaviljonki / Luomutila
Loma herätti innon nähdä lisää Intiaa – ja toki myös palavan halun palata takaisin Shillimiin ja tähän ihanaan retriittiin. Tiedän, että näimme tämän reissun kautta Intiasta vain yhden, todella rauhallisen ja seesteisen puolen, ja jossain välissä haluaisinkin käydä vastapainona myös Intian todellisissa suurkaupungeissa, sekä Goalla, mitä paikalliset kehuivat todella paljon.
Kokonaisuutena aikamme Intiassa oli ikimuistoinen ja ainutlaatuinen, täynnä pelkästään ihania hetkiä ja muistoja (okei – rehellisyyden nimissä meinasin saada heti ensimmäisenä iltana sydärin kylpyhuoneesta valtavan hämähäkin bongatessani, mutta onneksi mieheni riensi nopeaa apuun. Myös luonnossa asuvat apinat herättivät meidät suunnilleen kerran yössä hyppimällä villamme katolla, mutta se alkoi loppua kohden lähinnä huvittaa). Kuten aiemminkin jo sanoin, en olisi voinut kuvitella parempaa paikkaa mennä viettämään viimeisiä päiviä 29-vuotiaana ja siirtyä uudelle vuosikymmenelle!
Onnellinen lomalainen / Raikkain koskaan maistamani mojito / Täyden kuun meditaatiolokaatio / Meditaatioluola
FOLLOW ME
Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube
Kommentit
Heh, kiitos ihana 🙂 Oli kyllä aivan mieletön paikka, kuvat eivät todellakaan tee täyttä oikeutta sille, miltä tuolla ihan oikeasti näytti ja oli olla!
Kommentit
Näyttää niin upealta paikalta! Intia ei ole suoraansanottuna kuulunut mun matkustuslistalle, mutta tuonne voisin mennä. Minua pelottaa niinkin hölmö asia kuin vatsatauti! En tiedä ketään, joka olisi ilman sitä selvinnyt intian reissulta. Siksi kysyisinkin, söittekö vain tuolla hotellin ravintoloissa?
Mä voin rauhoitella sen verran, että olen viettänyt viikon Goalla ja syönyt siellä ympäriinsä erilaisissa paikoissa saamatta vatsatautia 🙂 On siis mahdollista nähdä Intia ilman kuravatsaa!
On ollut muuten hauska katsella näitä kuvia, jotka näyttävät aika erilaisen puolen Intiasta. Mulle näistä kuvista on tullut vähän Afrikka-viboja. Semmoinen vanhan ajan hienostosafarifiilis, jos tiedät, mitä tarkoitan 🙂
Ymmärrän tismalleen mitä meinaat, ja kieltämättä en itsekään olisi (kaiken aiemmin kuulemani/tietämäni perusteella) yhdistänyt näitä kuvia tai maisemia ensimmäisenä Intiaan. Mutta ehkä just siksikin oli hauska käydä tällaisessa täysin erilaisessa paikassa, kun mitä on muilta kuullut – sai muodostaa rauhassa oman mielipiteen kohteesta ja innostua näkemään lisää, sen sijaan että olisi tullut esim. vastareaktio, never again 🙂
Heh, tiedän mitä meinaat… meillä kävi ihan mieletön tuuri eikä saatu kumpikaan reissussa pientäkään tautia – mutta sitten kun palasimme kotiin, mun vatsa oli pari päivää vähän sekaisin 😀 Mutta tosiaan vasta kotona, eikä esim. jo kotimatkalla. Onneksi!!
Tuolla hotellilla ollessa oli tosiaan ”pakko” syödä yksinomaan heidän ravintoloissa, sillä alueella ei ollut YHTÄÄN mitään muuta ravintolaa, kauppaa tms (en siis sano ”pakko” sillä, ettenkö olisi myös mielelläni hotellin tarjottavia syönyt, vaan sillä että muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti edes ollut). Punessa päivän ollessamme söimme siellä kaupungissa, mutta sielläkin kävi ehkä tuuri että löydettiin lounaille ja kahveille sellaiset paikat, missä ei ihan älyttömästi epäilyttänyt syödä. Hanavettä välteltiin ja mulla oli laukussa mukana sellaiset liinat millä pystyi pyyhkimään kädet ennen ruokailua. Muuten ei oikeasti juuri asiaa edes mietitty! Mutta joo, bakteerikanta siellä on varmasti vähän eri luokkaa, Suomeen nyt varsinkin verrattuna…!
Pune on melko kansainvälinen yliopistokaupunki ja kehittynyt muutenkin, siksi se varmasti vaikuttaa muusta Intiasta poikkeavalta. Jos Goa pitäisi vetää kokonaisuudessaan yhteen, sitä voisi kuvaita Intian Kanariansaariksi. Taatusti sieltä löytyy myös upeita ja uniikkeja kohteita, mutta koko osavaltio taitaa edelleen elää pääosin turismista.
Itse olen onnistunut reissaamaan Intiassa viisi viikkoa pienellä budjetilla saamatta vatsatautia ja suuremmin hysterisoimatta hygienian kanssa. Toisaalta olen siellä myös joutunut viikoksi sairaalaan tiputukseen ravintoperäisen bakteerin takia. Tuurilla ne lentokoneetkin taivaalla pysyy. 🙂
Tällainen fiilis mullekin Punesta tuli, että varmasti monia muita kaupunkeja rauhallisempi ja yleisesti siistimpi. Mutta kävimme siellä tosiaan vaan sen päivän verran + mitä autosta näki matkoilla hotellille ja kentälle, joten Pune-ekspertti musta ei tämän perusteella tullut, heh. Goa on kiehtonut mua varmaan just siksikin, kun siitä ehkäpä eniten Intian paikoista kuullut (tutuilta, IG jne), mutta voin kyllä arvata, että se voi sitten todellisuudessa olla juurikin turistien kansoittama paikka, eikä ehkä tuntuisikaan enää siinä vaiheessa siellä ollessa niin kiehtovalta.
Ai että miltä paikalta kuulostaakaan – saati näyttää! <3 Ihanaa uusi paikka ja kaupunki josta ei tiedä mitään 🙂 Mun mielestä teillä on ihana ”matkustusmaku” miehesi kanssa jos näin voi sanoa 😀 Käytte ihanissa ”uusissa” paikoissa jotka eivät ole niin tunnettuja ja joissa ei niin paljon turisteja käy. Ja just teidän häämatkakin oli hieman erilaisempi kuin ne ”tavalliset” mitä kuulee! Ihanaa <3 Kivaa kevättä!
Heh, kiitos ihana 🙂 Oli kyllä aivan mieletön paikka, kuvat eivät todellakaan tee täyttä oikeutta sille, miltä tuolla ihan oikeasti näytti ja oli olla!