Fiilikset Intian lomasta

Hienoa alkanutta uutta viikkoa! Nyt voisin palata taas hetkellisesti pian jo parin viikon takaiseen lomaamme Intiassa (minne tämä aika menee?). Eli tässä vähän sekaisin fiiliksiä ja ajatuksia kohteesta – en usko, että se on yleisesti kovin tuttu kohde monelle, joten kiva jakaa siitä vähän enemmän!

Sekä mieheni että minä olimme Intiassa ensimmäista kertaa, ja tuo meidän kohde – rauhallinen, keskellä ei-mitään oleva retriitti – oli mielestäni täydellinen “pehmeä lasku” maahan, joka on niin suuri ja kaiken kattava, että sieltä löytää aivan kaikkea, yhdestä ääripäästä toiseen. Lensimme Dubaista Punen kaupunkiin kolmessa tunnissa, ja Punesta Shillimin alueelle ajoi n. kahdessa tunnissa (emme ajanut itse ja hyvä niin, sillä liikenne on toispuoleinen ja kaupungin alueella tismalleen niin kaoottinen, kuin kuvitella voi! Maaseudulle päästessä tiet olivat puolestaan niin kapeat ja siinä kunnossa, että mielelläni istuin ja ihmettelin takapenkillä, heh). Punen kenttä on todella pieni ja helppo ymmärtää, mutta mainittakoon myös, että olimme koneen ainoat eri kansallisuutta olevat ja siitä huolimatta meillä kahdella meni passintarkastuksessa pidempään, kuin muutoin täydellä koneellisella paikallisia… tuli siis ainakin siinä hetkessä sellainen fiilis, ettei tälle kentälle taida lentää kovin moni kansainvälinen kone, sen verran sormi suussa henkilökunta oli passiemme ja viisumiemme kanssa.

Punessa kävimme myöhemmin viikolla päiväreissun verran, kiertelemässä kaupungissa ja katselemassa sen “hulinaa” vastapainona maaseudun seesteisyyteen. Yllätyimme, sillä kaupunki tuntuikin todella rauhalliselta verrattuna siihen, millaisen kuvan Intian suurkaupungeista on aiemmin saanut muiden juttujen perusteella – mutta kenties Pune onkin monia muita kaupunkeja rauhallisempi. Kertaakaan ei tullut väenpaljoudesta ahdistunut olo (emme moista siis niillä alueilla nähnyt, missä kiertelimme, sekä jalan että rickshaw-mopoautojen takapenkillä), tai sellainen olo että länsimaisuutemme herättäisi kovin suurta kummastusta, vaikka toisaalta emme myöskään nähnyt muita turistin näköisiä tyyppejä liikenteessä. Kaupungista jäi hyvä fiilis ja se oli kaikessa vehreydessään mielestäni myös todella viihtyisän oloinen paikka. Toki näimme matkan varrella myös vastakohtia, joista kaikki ei ollut yhtä miellyttävää, mutta sekin lienee odotettavissa kun puhutaan miljoonakaupungista.

Hotelli, tai tosiaan pikemminkin retriitti, missä viikon vietimme (Hilton Shillim Estate Retreat and Spa), sijaitsee Shillim-nimisellä alueella, vuorten ja sakean metsän ympäröimänä. Tämä alue on itseasiassa UNESCO:n maailmanperintökohde, ja hotelliin kuuluvat rakennukset (kyseessä ei siis ole vain yksi rakennus, vaan kaikki ravintoloista privaattivilloihin oli ripoteltu yksittäin alueelle) on kaikki rakennettu tilalle täysin luonnon sanelemana; luontoa ja siellä asuvia eläimiä minimaalisesti häiriten. Valtavalle alueelle sijoittuvaan retriittiin kuuluu useampi ravintola/lounge ja teehuone, pari allasaluetta, palkittu spa/wellness centre, jooga- ja meditointialueet, sekä instituutti, jossa saattoi käydä tekemässä vaikka savitöitä.

Mikäli kaipaa lomalta hulinaa ja aktiviteetteja, ei tämä ole laisinkaan hyvä kohde. Retriitin alueen ulkopuolella ei ole mitään (muuta kuin luontoa), ja lähimmät pikkukylät ovat niin pieniä, että ne käsittävät vain muutaman talon. Täällä et siis voi lähteä hotellin ulkopuolelle seikkailemaan ja käymään vaikka kyläkaupassa tai kahvilla. Mutta, mikäli kaipaa rauhaa, luontoa ja aikatauluttomuutta, voi tämä hyvinkin olla unelmien kohde – mulle se oli juurikin sitä. Kuulimme, että hotelli on myös monien Bollywood-tähtien suosiossa ja siellä oltiin käyty juuri hiljattain kuvaamassa juttua Intian Vogue-lehteen.

Kaikki tässä paikassa oli rakennettu ja sisustettu täysin mun makuuni ja ammensin ihan vaan jo meidän villoista (olimme alkuloman yhdessä ja loppuloman toisessa) inspiraatiota, mitä aion yrittää tuoda myös omaan kotiimme enemmissä määrin; kerman ja beigen sävyjä, tummaa puuta, luonnonkiveä ja marmoria, silkkityynyjä ja juuttimattoja… Goals!

Meidän päiviin kuului useimpina päivinä herätyskellotta 8-9 maissa herääminen (aamuisin järjestettiin tosin myös aamujoogaa ja ohjattuja luontokävelyjä), rauhallinen aamupala, kävely altaalle ja muutama tunti auringonottoa, kevyt lounas, luonnossa reippailua ja/tai luomutilalla oleskelua (täällä asusti kaksi niin herttaista kissanpentua, että meidän oli käytävä paijaamassa niitä ja tilan paria hevosta joka päivä), iltadrinkit ja kevyt illallinen. Kävimme loman aikana myös kertakaikkisen ihanassa useamman tunnin hieronnassa/vartalo- ja kasvohoidoissa, meditoimassa, auringonlaskujoogassa, viininmaistelussa jne. Mulle ei todellakaan tullut missään välissa sellainen olo, että oli tekemisen puutetta! Eniten rakastin kuitenkin vaan sitä luonnon keskellä oloa ja maisemien ja luonnon ihastelua – luonnon kauneus yllätti täysin ja veti välillä ihan sanattomaksi!

Loma herätti innon nähdä lisää Intiaa – ja toki myös palavan halun palata takaisin Shillimiin ja tähän ihanaan retriittiin. Tiedän, että näimme tämän reissun kautta Intiasta vain yhden, todella rauhallisen ja seesteisen puolen, ja jossain välissä haluaisinkin käydä vastapainona myös Intian todellisissa suurkaupungeissa, sekä Goalla, mitä paikalliset kehuivat todella paljon.

Kokonaisuutena aikamme Intiassa oli ikimuistoinen ja ainutlaatuinen, täynnä pelkästään ihania hetkiä ja muistoja (okei – rehellisyyden nimissä meinasin saada heti ensimmäisenä iltana sydärin kylpyhuoneesta valtavan hämähäkin bongatessani, mutta onneksi mieheni riensi nopeaa apuun. Myös luonnossa asuvat apinat herättivät meidät suunnilleen kerran yössä hyppimällä villamme katolla, mutta se alkoi loppua kohden lähinnä huvittaa). Kuten aiemminkin jo sanoin, en olisi voinut kuvitella parempaa paikkaa mennä viettämään viimeisiä päiviä 29-vuotiaana ja siirtyä uudelle vuosikymmenelle!

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube