Beauty

Hair Update

2.2.2016 Teksti: Jenni Ukkonen

IMG_3196

Lauantaina rohkaisin vihdoin mieleni ja päätin etsiä käsiini kampaajan, joka voisi leikata jälleen kerran aivan liian pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen kuivat latvani pois. Jo kuukauden päivät olin surkutellut haperoitumaan ryhtyneitä latvojani, mutta kielimuurin vuoksi jännitin kampaajalle menoa. Itse kampaaja löytyikin sitten nopeaa – niitä on jo pelkästään tässä meidän alueella kymmenkunta – mutta yhteistä kieltä ei niinkään. Mulla on täällä Saksassa missä tahansa asioidessani tapana kysyä, onko OK esittää asia englanniksi, paitsi jos kyseessä on jokin todella yksinkertainen asia, kuten kahvin tilaus, ja valitettavasti tässä paikassa se ei onnistunut. Ei muuta kuin miettimään, mitä se leikkaus olikaan saksaksi, entäpä pesu ja kuivaus. Päästiin viimeinen yhteisymmärrykseen.

Kampaajan tuolissa olen asiakas, joka kertoo mitä haluaa (kuivimmat latvat pois) ja miksi (yritän edelleen kasvattaa hiuksia), mutta samalla ymmärrän, että siinä tilanteessa kampaaja on meistä kahdesta ammattilainen, ja täten totean hetiperään, että toki lopputulos on hänen käsissään. Eihän kampaajalta ole ideaa lähteä pois niinkään, ettei tukassa ole tapahtunut mitään muutosta. Aina välillä kampaajani nappasi haperoisia latvojani sormiensa väliin ja teki sen kuuluisan ”tsot-tsot” äänen, mikä ilmaisi, ettei tosiaan olisi pitänyt odottaa näin kauan leikkuun kanssa. Pituutta lähti lopulta kuitenkin vain muutama sentti, mutta samalla hiukset tuntuvat taas aivan kuin uusilta. Jälleen kerran vannon, että aion jatkossa käydä useammin – jos nyt en ihan kerran kuussa, niin puolentoista kuukauden välein? Sehän tarkoittaisi, että seuraavan kerran maaliskuun puolessavälissä ja sitten vasta toukokuussa. Suoraan sanottuna ei kuulosta mitenkään mahdottomalta tehtävältä!

Väriin en halunnut edelleenkään koskea – tyveä on raidoitettu viimeksi elokuussa ja silloinkin raitoja laitettiin puolet tavallista vähemmän. Mielestäni ne ovat nyt kasvettuaankin sulautuneet kivasti oman sävyn sekaan, ja vaikka en suunnittele kasvattavani takaisin aivan pelkkään omaan väriini, niin toistaiseksi freesaukselle ei ollut tarvetta. Katsotaan uudelleen maaliskuussa…

 

On Saturday I did finally something I should have done ages ago already; found a hairdresser to snip away all the dry bits of my hair. For at least a month I had been crying over the shark teeth looking dry ends of my hair but I had been so scared of going to a hairdresser because of the language. I found the hairdresser quickly but just as I suspected we didn’t really share the same language. I usually always ask if I can use English unless it’s something really simple like ordering a coffee but this time it was a no-go, so I had to start jogging my memory for words like ”cut”, ”wash” and ”blow-dry”. Finally we were talking.

When I’m at a hairdresser’s, I tell what I want (to trim away the dry ends) and why (because I’m trying to grow my hair) but I also understand that in that situation the hairdresser is the professional out of the two of us and therefore I always think that the end result is up to the hairdresser. I mean, what’s the point of going if you leave the place with nothing done to your hair? Every now and then she grabbed the ends of my hair in between her fingers and did that disappointed and disapproving sound, but I managed to get away with just a few centimeters coming off, yet my hair feels totally new. Once again I’m telling myself I will go more often – if not every month, then perhaps every month and a half? That would mean the next time would be mid-March and after that, May. Frankly it doesn’t sound impossible at all!

I didn’t want to touch the color just yet – I had my roots highlighted last August the final time and even then the hairdresser did only half of the highlights she’d normally do. I think the highlights are mixing so well with my own hair colors now and although I’m not planning on going 100 percent back to my own color, I didn’t feel the need for a color refresh this time. Perhaps I will do so in March…

IMG_3184IMG_3211IMG_3289

Jenni Ukkonen

Arkisto

Instagram

  • Walking into the weekend like 😎  #ootd #ginamyway #polkadots

jenniukk

Kommentit (2)

Olen kyllä kanssasi ihan samaa mieltä, ja varsinkin aikoinaan vähän liian pitkät hiustenpidennykset läpikäyneenä on pakko sanoa, että tällainen maltillinen pitkä tai jopa olkapääpituus on vaan paljon fressimpi, siistimpi ja jotenkin aikuisempi valinta. Mitä väriin tulee, niin välillä kaipailen kieltämättä vähän tummempaa lookia ja ihailen täyteläisen ruskeita hiuksia kaikilla muilla, mutta tämä vaaleampi pää on ollut oma identiteettini jo niin monta vuotta, etten vaan ole valmis luopumaan siitä täysin… onneksi on siis kaikenmaailman ombret ja raidat 😀

Vau, upea tukka! 🙂 Luonnollinen tyvi näyttää tosi hyvältä, pituus on juuri sopiva ja tukka tosi hyväkuntoisen näköinen. Mä olen ainakin itse huomannut, ettei ihan superpitkä tukka ole välttämättä paras lyhyillä (olen aika saman pituinen kuin sinä) vaan juuri tuo pituus on hyvä 🙂 Itse en vaan koskaan osaa päättää tumman vai vaalean värin väliltä, joten niissä mennään vuorotellen (ja tukka tykkää, hah) 😀

http://nann-e.blogspot.fi/

Olen kyllä kanssasi ihan samaa mieltä, ja varsinkin aikoinaan vähän liian pitkät hiustenpidennykset läpikäyneenä on pakko sanoa, että tällainen maltillinen pitkä tai jopa olkapääpituus on vaan paljon fressimpi, siistimpi ja jotenkin aikuisempi valinta. Mitä väriin tulee, niin välillä kaipailen kieltämättä vähän tummempaa lookia ja ihailen täyteläisen ruskeita hiuksia kaikilla muilla, mutta tämä vaaleampi pää on ollut oma identiteettini jo niin monta vuotta, etten vaan ole valmis luopumaan siitä täysin… onneksi on siis kaikenmaailman ombret ja raidat 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *