Yleinen

Kiitos 2019

31.12.2019 Teksti: Jenni Ukkonen

On tullut aika laittaa tämä vuosi ja samalla kokonainen vuosikymmen pakettiin. Tavallaan todella haikeaa (mietin just eilen että tämä kulunut vuosikymmenen oli tismalleen mun parikymppisten aikaa, ja nyt se siirtyy ihan virallisesti menneisyyteen – vaikka olen onnellinen just tässä ja näin, niin onhan tämä samalla vähän katkeransuloista) mutta samanaikaisesti odotan innolla, mitä seuraavat kymmenen vuotta tulevat pitämään sisällään. Näihin vuosiin on mahtunut niin paljon asioita, mitä en olisi voinut aikanaan edes kuvitella, joten yllätyksiä on varmasti luvassa myös jatkossa…

Mutta palataan nyt kuitenkin ihan vaan tähän kuluneeseen vuoteen. Mulle tämä vuosi ei ollut mikään järisyttävien muutosten vuosi, mutta nyt vuoden alkuun takaisin katsoessani koen, että päätän vuoden ainakin osittain hyvin erinä ihmisenä ja eri mielentilassa, kuin missä sen aloitin. Tämä vuosi on ollut ennen kaikkea itsestäni huolehtimisen ja hyvinvoinnin vuosi mulle. Samalla olen oppinut itsestäni eri puolia, niin sellaisia mistä voin olla ylpeä, kuin sellaisia, mistä ainoastaan paras ystäväni voi kuulla, ja molempien tiimoilta riittää pohdittavaa pitkälle ensi vuoteen saakka.

Muutama asia, mistä olen erityisen kiitollinen tätä vuotta ajatellessani;

– että löysin liikunnan ilon vielä vähän eri tavalla, kuin aiemmin, ja sain tehtyä siitä osan arkeani niin, ettei se tunnu missään määrin pakolliselta, vaan pikemminkin asialta, mitä en malta lähteä harrastamaan heti sängystä ylös päästessäni. Koko kroppani tuntuu aivan eriltä kuin edes puoli vuotta sitten; se tuntuu ennen kaikkea multa itseltäni, just siltä, miltä olen sen halunnutkin tuntuvan.

– että tein päätöksen jättää eläinperäiset tuotteet ruokavaliostani ja siirtyä kasvipohjaiseen ruokavalioon (n. 90%). On ollut mahtavaa huomata, ettemme todellakaan ole kaivannut eläinperäisiä tuotteita kotiin, ja jopa juusto, mitä pelkäsin kaipaavani eniten, ei ole tuottanut jälkeenpäin juuri mitään mielihaluja. Oloni on ollut kaikin puolin parempi ja “toimivampi”, tämä elämäntapa sopii mulle ja näin haluan myös jatkaa, ja kenties pyrkiä vielä lähemmäs 100 prosenttia tulevana vuonna.

– että aloitin vihdoin ja viimeinen hampaiden oikomisen (Invisalignin kanssa). Siitä saakka kun valmistuin yliopistosta (2013) olen hakenut oikeaa aikaa tai metodia aloittaa, ja tänä kesänä päätin vihdoin, että on aika ryhtyä tuumasta toimeen. Jälkeen päin olen voinut todeta vain yhden asian: olisinpa aloittanut jo aiemmin. Nyt puoli vuotta myöhemmin hampaani alkavat olla jo hyvin lähellä sitä, mistä aiemmin vain haaveilin, enkä voisi olla onnellisempi. En kyllä myöskään malta odottaa, että projekti saadaan päätökseen!

– että tutustuin useampaankin uuteen ihmiseen ja syvensin aiempia kaverisuhteita ystävyyksiksi. Se, että olen voinut tavata jotakuta kahvilla, tai lähteä tyttöjen kanssa ulos tanssimaan, on herätellyt minussa sitä vanhaa (tai nuorta) Jenniä, joka piti hauskaa, oli spontaani ja jaksoi valvoa vaikka koko yön. Okei, enää en jaksaisi koko yötä, mutta on yllättävän virkistävää lähteä välillä ulos kaveriporukalla – en tainnut aiemmin tajutakaan, miten tärkeää se mulle on. Vaikka olen introvertti ja nautin omista oloistani, niin sisälläni tulee aina asustamaan myös pieni biletyttö, jonka täytyy silloin tällöin päästä ulos tuulettumaan…

Entäpä mitä jää päällimmäisenä mieleen tästä vuosikymmenestä? Kiitollisin olen varmasti siitä, että vuonna 2010 päätin lähteä Lontooseen, tuntematta sieltä ennestään yhtikäs ketään (ja käytyäni siellä ennestään vain kahdesti), kaikkiin siellä tekemiini ystäviin ja tietysti mieheeni tutustuminen (ja kaikista niistäkin ihmisistä, jotka eivät ole enää millään tapaa elämässäni – myös heitä mietin välillä, sillä hekin muokkasivat minua juuri täksi ihmiseksi, joka nyt olen), se, että olen voinut blogata koko vuosikymmenen ja varsinkin täällä Anna-lehden alla, mikä oli ja on edelleen todellinen unelmien täyttymys, mahdollisuus asua Saksassa ja rehellisesti sanottuna nyt viimeisimpänä olen NIIN kiitollinen ja onnellinen, että elämä toi meidät Arabiemiraatteihin, vaikka sitä alussa vastustelinkin enkä suoraan sanottuna olisi halunnut tulla tai jäädä. Juuri nyt en haluaisi olla missään muualla tai toisenlaisessa tilanteessa; tämä tuntuu kodilta ja täällä haluaisin olla niin kauan kuin vain mahdollista. Tiedän jo nyt, että 2020 tulee olemaan tälle kuluneelle vuodelle vastapainona todellisten muutosten vuosi, mutta ennen niiden voimaan astumista aion nauttia kaikesta tästä täysillä.

Kiitos 2019, kiitos koko vuosikymmen ja KIITOS TE, jotka olette edelleen matkassani, osa jo kymmenettä vuotta. Ihan uskomatonta, se jos jokin vetää sanattomaksi!! Onnellista ja menestyksekästä vuoden vaihdetta teille kaikille! 

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube

Lue myös

Suosittelemme