Jenni Ukkonen

Kohta taas yhdessä, yli kolmen kuukauden jälkeen! Mitä tästä opin?

Teksti: Jenni Ukkonen


Olin jo ihan varma, ettei mieheni pääsisi vielä kesäkuunkaan aikana takaisin Arabiemiraatteihin (Lontoosta, minne hän siis matkusti just ennen lentojen loppumista ja rajojen sulkemista maaliskuun puolessa välissä) mutta tällä viikolla tapahtui pieni ihme ja hänen hakemus palata maahan hyväksyttiin – sen jälkeen kun se oli jo ensin evätty. Hän varasi saman tien lennon takaisin ja saapuu tänne vihdoin ja viimein sunnuntain ja maanantai välisenä yönä!

Olen useampaan otteseen todennutkin, että vaikkei me todellakaan ajateltu olla näin kauan yhteen putkeen eri maissa erossa toisistamme, niin ihmeen hyvin tämä aika on kuitenkin mennyt. En tiedä olisiko ihan joka pariskunnalta onnistunut – tai kuinka moni on enää nykymaailmassa, missä ollaan totuttu lentelemään paikasta toiseen viikottain ja jopa päivittäin, on joutunut edes testaamaan. Nyt asiaa ajatellessani oon entistä varmempi että tämäkin tapahtui jostain suuremmasta syystä, ja olen aidosti tosi kiitollinen tästä yksin viettämästäni ajasta. Se antoi mulle hyvin aikaa käydä läpi vähän kaikki tunneskaalat, syvistä suruista iloon ja onnistumisen ja kasvun hetkiin. Musta oikeasti tuntuu että oon taas niin paljon vahvempi ja tunnen itseäni taas niin paljon paremmin. Tiedän, että jos mitään yllättävää tapahtuu, löydän itsestäni voiman ja kyvyn selviytyä. Välillä tulikin oikeasti mieleen ne ajat kymmenisen vuotta sitten kun muutin yksin Lontooseen enkä voinutkaan aina kääntyä exän tai äidin puoleeni kun tarvin apua jossain, vaan oli selvitettävä asioita ja selvittävä yksin. Vähän samalla tapaa näiden kuukausien aikana jouduin hoitamaan monia asioita, mitkä olisin normaalisti delegoinut miehelleni itse edes yrittämättä. Kuten auton huoltoon vieminen ja renkaiden ilmanpaineen tasaus, kotoa löytyvien torakoiden tuhoaminen (laskujeni mukaan niitä on ollut sisällä peräti neljä tässä ajassa, ja ne on kyllä ehdottomasti mun inhokkiolentoja, menee jopa hämähäkkien edelle), pesukoneelle huoltomiehen löytäminen ja sen järjestäminen ja myös pesukoneen filtterin tyhjentäminen ennen sen virallista diagnoosia. Voi kuulostaa ihan hölmöiltä asioilta, mutta kuten sanottua, jos mieheni olisi ollut täällä, en olisi vaivautunut edes yrittämään. Muutaman jutun oon kyllä jättänyt myös miehelleni, mm. palaneiden kattolamppujen vaihdon (mun perustelu on että ne on mulle aivan liian korkealla) ja imurin varren kunnollinen puhdistaminen, koska no, se nyt vaikuttaa niin rasittavalta jo ajatuksena, että hän sen hoitakoot kun on hoitanut ennenkin.

Mutta niin, hän nyt siis tulee ihan parin päivän päästä takaisin ja edessä on heti alkuun kahden viikon tiukka kotikaranteeni. Periaatteessahan samassa taloudessa asuessa myös mun tulisi varmaankin noudattaa sitä ihan samalla tapaa, mutta itseni tuntien mun on välillä päästävä ulos yksinäni; ja pitäähän jonku hoitaa ruokaostokset ym. Mutta esimerkiksi kavereiden treffaamiset ja vastaavat aion itsekin pariksi viikoksi jättää kokonaan ja käydä vaan välttämättömissä jutuissa, asiallisesti suojautuneena kuten muulloinkin. Mielenkiintoista nähdä alkaako meidän (lähes) 24/7 yhdessäolo käydä kuinka nopeaa hermoille, me ei nimittäin kumpikaan oikein olla sellaisia että voidaan olla niin paljon yhdessä, minä varsinkaan. Vitsailen välillä että mun on vaikea olla jopa itseni kanssa 24/7 niin saati sitten jonkun toisen. Mieheni toki tekee kotoa töitään niin toivon että se auttaa myös mua keskittymään aiempaa paremmin töihin ja kaikkeen muuhun, mitä yksin ollessa tulee helposti siirrettyä aina vaan seuraavalle päivälle…

Näiden iloisten uutisten myötä toivotan kaikille mukanaa juhannusviikonloppua! Itse vietän sen ihan vaan täällä kotona; tulee olemaan viimeinen viikonloppu yksin pitkään aikaan. Kuulostaa yllättävän hyvältä ja aion nauttia tästä nyt kun vielä voin, heh! Kuvituksena ei nyt tämän ihmeempää, alan olla tosi väsynyt yrittämään ottaa kuvia itse itsestäni. Onneksi siihenkin tulee ihan kohta helpotus, oon nimittäin jo valmistellut miestäni siihen, että hän saa sitten ottaa musta kuvia just niin paljon kun mulla on kuville tarvetta!

 

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter

Lue myös

X