Lifestyle

Kolmekymmentä

25.4.2019 Teksti: Jenni Ukkonen

Rehellisyyden nimissä kirjoitan tätä postausta tismalleen viikkoa ennen syntymäpäivääni, mutta fiilikseni tulevat tuskin ihan kamalasti enää viikossa muuttumaan. Eli tosiaan, tässä sitä nyt ollaan – minä, kolmekymmentä vuotta!

Kuten olen tässä kevään mittaan todennut, otan uuden ikäni vastaan vähän ristiriitaisin tuntein. Siinä missä aiemmin olen aina ottanut lisävuodet silkalla innolla vastaan, on jokin tässä kolmessakympissä aiheuttanut etukäteen outoja fiiliksiä. Tiedän, ettei se itse numero mitään oikeasti muuta, mutta silti tuo ikä on sellainen, minkä olen aina nähnyt jotenkin niin “aikuisena”. Olenko valmis siihen? Tavallaan tiedostan kyllä jo itsekin miten hassu tuo kysymys on, sillä hyvin monella tapaa olen aina ollut vanha sielu (en siis sano, että kolmekymmentä on vanha, vaan että olen aina ollut ikäistäni vanhemman oloinen), ja tämänhetkinen elämänikin on varmasti monen silmään hyvinkin aikuismaista – suunniteltua, harkittua, tasaista, vakiintunutta… Ja onhan tämä ikääntyminen edelleen myös jännittävä ja ennen kaikkea iloinen asia, ja mitä enemmän asiaa juuri nyt ajattelen, olen aivan päällimmäisenä onnellinen ja kiitollinen. Tuntuu hyvältä astua uuteen vuosikymmeneen juuri nyt ja juuri näin. Itseasiassa juuri tänään (eli siis viikko ennen syntymäpäivääni) päädyin jostain syystä selaamaan omaa Instaani hieman pidemmälle ja muistelemaan samalla, miten hieno ja ihana elämä mulla onkin tähän saakka ollut. Mun kaksikymppiset oli ihan mieletöntä aikaa, niihin mahtui niin paljon – uusia maita, matkoja ja muuttoja, haasteita, töitä – sekä kivoja että ei niin kivoja, mutta aina opettavaisia – heittäytymisiä, jännittäviä hetkiä, huvittavia hetkiä, syviä tunteita, onnistumisia ja epäonnistumisia, uusia ihmisiä, rakkaita ystäviä ja tärkeimpänä mitä upein mies, jota ylpeästi kutsun nykyään aviomiehekseni… Voin vaan kuvitella, mitä kaikkea kolmikymppisiini tulee sitten puolestaan mahtumaan. Varmasti pitkälti uutta ja erilaista, kuin kaksikymppisiini, mutta toivottavasti samalla tapaa hyvää ja iloista.

Jos olisin kymmenen vuotta sitten yrittänyt kuvitella, miltä elämäni näin kolmenkymmenen kynnyksellä näyttää, niin tuskinpa olisin osunut kovinkaan oikeaan (itseasiassa, voi kun olisinkin silloin kirjoittanut itselleni kirjeen, jonka voisin nyt avata! Pitänee tehdä se nyt nelikymppisiä silmällä jo pitäen… ja haastan kaikki teidätkin tekemään saman seuraavien synttäreidenne aikana – miten mielenkiintoista olisi lukea omat terveiset vuosikymmenen takaa!) mutta uskon, että kaikki palaset loksahtivat juuri sellaisille paikoille, kuin niiden kuuluikin. En siis tosiaankaan osaisi tai voisi kuvitella parempaa tai itselleni mielekkäämpää tapaa astua tähän uuteen vuosikymmeneen – just nyt kolmekymmentä tuntuu ihan älyttömän hyvältä. 

 

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube