Jenni Ukkonen

Kuulumisia

Teksti: Jenni Ukkonen

Moikka vaan kaikille ja oikein hyvää viikonlopun alkua!

Mulla meni tämä vuoden toka viikko vähintäänkin oudoissa fiiliksissä. Läheisin työkaverini sai koronaviruksen ja samoin toinen henkilö meidän (pieneltä) toimistolta sairastui jo ennen viime viikonloppua samaan. Kävin heti tämän kuultuani testeissä ja ne tulivat pian negatiivisina takaisin, mutta koko viikon mieltä painoi huoli jos se ei vaan näkynyt vielä siinä vaiheessa ja jos se nyt kuitenkin voisi toimistolta tulla. Ja samanaikaisesti kun itse stressasin asiaa (koska 1. en halua sairastua enkä varsinkaan koronaan ja 2. viimeisenä haluaisin liikkua oireettomana ulkona ja tartuttaa muita) niin tosi monella lähipiirissäni tuntui olevan kovin rento ote tähän. Tämä koko virus on edelleen niin arvaamaton ja voi tulla niin satunnaisesti, antaa osalle pahoja oireita kun taas osa tuntee olonsa käytännössä normaaliksi, että huomaan, että olen alkanut tulla vielä aiempaa tarkaksi tähän liittyen, ja töissä jopa eristin itseni (lasiseinäisen) toimistoni sisään ja pyysin kaikkia puhumaan mulle lasin läpi. Motivaatio olla fyysisesti toimistolla oli tällä viikolla kyllä ehdottomasti matalampi.

Tämän lisäksi mulla oli ihmeellisen riitaa haastava olo koko viikon ja sanoin vähän napakasti useaan otteeseen – mikä tietty alkoi saman tien kaduttaa ja harmittaa. Kerroin pari iltaa sitten Instan storyissa että oon alkanut viime kuukausina huomata että mulla on nykyään viikko ennen ovulaatiota oikeasti sairas olo (siis flussa, kuume jne – mikä tietty näinä päivinä saa ekana miettiään koronaa, ja siksikin niissä testeissä on nyt käyty kuukausittain ravaamassa) eikä sekään auttanut yleistä mielialaa. Mieltä helpotti kyllä tietää, että aika moni sanoi kokevansa samaa: en siis ole mikään täysi luonnonoikku. Myös Aavikolla-podin äänitys ei mennyt täysin nappiin, sillä jostain syystä meillä oli lopuksi vain puolet materiaalista tallennettuna. Koska olen siitä äänityksessä vastuussa, on se harmittanut ihan älyttömästi, vaikka todennäköisesti voimmekin korjata tilanteen vielä ennen seuraavaa keskiviikkoa.

No, onneksi tämä viikko on ainakin töiden osalta ohi: viikonloppu on täällä ja mukavia asioita tiedossa! Ystäväni puolisonsa (ja iiiiihanan kissansa) kanssa muuttaa tänä viikonloppuna meidän rakennukseen eli meistä tulee oikeasti naapureita – vihdoin joku, jonka kanssa käydä salilla, altaalla ja viettää vaikka täysin ekstrempore viini-iltoja, kun matkaa toisen luo on vain muutama kerros hississä. Niin siistiä! Tänään kävin myös laminoimassa kulmani pitkästä aikaa (laskin että viime kerrasta on nyt 10 viikkoa) ja lisäksi tiedossa on toisen ystävän tulevan vauvan sukupuolen paljastus. Eiköhän tämä viikko pääse kuitenkin ihan kivasti siis päättymään.

Toivottavasti teillä on ollut parempi viikko! Mutta saa myös kertoa jos sielläkään ei mennyt ihan nappiin, heh! Kuvituksena muutama kuva viime viikonlopulta, kun kävin Jannin kanssa kuvailemassa Al Seefissa. Tuo alue on edelleen yksi suosikeistani täällä; ei ainoastaan todella kuvauksellinen (valo siellä on aina taianomainen), mutta tavallisesti myös melko rauhallinen moniin muihin ns. turistipaikkoihin verrattuna.

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter

Lue myös

X