Jenni Ukkonen

Kuulumisia ja uusi perheenjäsen

Teksti: Jenni Ukkonen


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Toivottavasti olette saanut nauttia kauniista syyskeleistä; ne aurinkoiset, raikkaat syyspäivät on aina ja ikuisesti mun lemppareita. Meillä ei niinkään voi kutsua näitä säitä syksyisiksi, mutta ilma on alkanut siirtyä kosteasta kuivempaan, mikä tekee jopa 40 asteesta heti uskomattoman paljon siedettävämmän. Kävelin just hiljattain vapaaehtoisesti ostarille 15 minuuttia, ja sinne päästyäni olin ihan ok (siis sen sijaan että olisin ollut kuin hiessä uitettu ja halunnut kääntyä saman tien takaisin kotimatkalle) eli eiköhän tässä voi pikkuhiljaa alkaa suunnitella myös juoksulenkkien pariin palaamista, ihanaa! Niitä olenkin kaivannut – varsinkin kun meillä on nyt tuo kanaali aivan vieressä ja sen varrella tosi hyvät lenkki”maastot”.

Mitä muuta tänne kuuluu? No, me päädyttiin pari viikkoa sitten adoptoimaan Ghibli-kissallemme kaveri, samanikäinen Kiki-tyttö. Mieheni oli puhunut toisen kissan ottamisesta jo iät ja ajat ja nyt kun Ghibli täytti kesällä kolme, tuntui tämä hetki sopivalta. Toki ajatuksena kummallakin oli varmaan alunperin pentu, mutta Kikin kanssa hetken oltuamme meillä oli heti tosi hyvä fiilis hänestä. Lisäksi voisin kuvitella, että suurin osa adoptoi mielummin pennun (koska onhan ne vaan niin uskomattoman suloisia), jättäen aikuiset kissat helposti unohduksiin. Me ollaan saatu Ghiblin kanssa kokea jo yksi ihana (ja välillä ihan kamala) pentuvaihde, joten nyt tuntuu oikeasti aika hyvältä että uusi perheenjäsen on jo ns. oppinut tavoille (osaa käyttää hiekkalaatikkoa, ei raavi kaikkia huonekaluja pilalle – vaikka myönnän, että ekan viikon ajan meillä oli viltit sohvan päällä ihan vaan kaiken varalta) ja on muodostanut oman persoonansa, jonka saimme saman tien tavata. Ghibli ja Kiki ovat aivan erilaisia (Ghibli ujo/säikky ja omissa oloissaan viiihtyvä, Kiki seurallinen ja herttainen sylikissa) eivätkä todellaakaan vielä tässä vaiheessa ylimpiä ystäviä, mutta olemme kahden viikon sisään todistanut niin monta lupaavaa tilannetta, että olen ytimissäni aivan varma, että päätös oli oikea – ja tulee olemaan Ghiblillekin ainoastaan hyväksi.

Uuden kissan lisäksi eletään muutenkin jänniä aikoja, nimittäin just eilen Saudi-Arabia tiedotti avaavansa rajat tietyille ryhmille, ja uskoakseni myös mieheni lukeutuu niihin… voi siis olla, että ennen kuun loppua hän palaa takaisin Riadiin, mikä on samanaikaisesti ikävää, mutta ehkä myös hyväksi. Me ei olla koskaan vietetty NÄIN paljon aikaa yhdessä koko 8-vuotisen suhteemme aikana ja tämän yhdessäolon jälkeen voi tehdä taas ihan hyvää olla muutama viikko (no, toivon että tällä kertaa ihan oikeasti vain pari-kolme viikkoa kerrallaan!!) erillään, se antaa kummallekin mahdollisuuden keskittyä omiin töihin eri tavalla. Kunhan vaan rajoja ei aleta myöhemmin sulkea uudelleen, se olisi kaikista pahinta.

Lopetan nämä kuulumiset sellaisella positiivisella asialla, että kävin viime viikolla mani-pedissä ja päätin salonkiin päästessäni pyytää, että lakkaisivat kynnet kaikista neonoransseimmalla sävyllä, mitä heiltä löytyy. En tiedä mistä se idea just siinä hetkessä tupsahti mieleen, mutta en ole katunut hetkeäkään! Jostain syystä rakastan just nyt oranssia (ja varsinkin sitä neonoranssia) ja saan siitä älyttömästi voimaa. Mitä te tykkäätte?

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter

Lue myös

X