Jenni Ukkonen

Loppuuko kynnys puhua englantia videolla koskaan?

Teksti: Jenni Ukkonen

Olimme viime viikonloppuna läheisten ystäviemme tupareissa. Lähes aina kun kokoonnumme isommalla ystäväporukalla, kääntyy puhe jossain välissä tähän: miksi en puhu englantia Instagram-storyissani? Oikeasti, osaan jo odottaa sitä kun puhe alkaa mennää Instaan päin… Tietysti ihan ymmärrettävästi, sillä täällä asuvat ystäväni eivät ymmärrä suomea, mutta seuraavat storyja ja mielellään ymmärtäisivät mistä puhun, vaikkei se olisikaan mitään tärkeää- samalla tavalla kun itse pidän hankalana katsoa vaikkapa seuraamieni korealaisten tai venäläisten storyja, kun ne on puhuttu tai kirjoitettu kielillä, mitä en ymmärrä alkuunkaan. Silloin toivon itse ihan samalla lailla, että he puhuisivat storyissa kieltä, mitä lähestulkoon kaikki ymmärtävät, ainakin jollain tapaa.

Mutta se kynnys. Se on yllättävän suuri, vaikka olisi asunut ulkomailla ja puhunut kieltä yli kymmenen vuotta ilman ongelmia. Omalla kohtaani tilanne on tosiaan tämä: olen asunut ulkomailla ihan muutamaa kuukautta vaille sen kymmenen vuotta, opiskellut ja työskennellyt englanniksi, ja ollut yhdessä englantia äidinkielenään puhuvan mieheni kanssa kahdeksan vuotta. Väitän, että puhun arjessani huomattavasti enemmän englantia kuin suomea – välillä puhun sitä jopa kissalleni vaikka olisimme vain kaksin. Enkä arkaile englantini kanssa “livenä” yhtään – olen jo vuosia sitten hyväksynyt oman tapani kanssa puhua englantia (=ei oikein minkäänlaista aksenttia, vaan hyvin monotoninen, mutta selkeä tapa puhua). Vuosien varrella en ole onnistunut imemään mieheni tavasta puhua englantia itseeni kuin muutamia ilmauksia tai slangisanoja, mitä käytän lähinnä vitsillä. Mutta se ei haittaa, sillä oma tapani puhua ja ääntää on osa sitä, kuka olen, ja olen siitä iloinen ja ylpeä. Miksi siis edelleen tuntuu niin hankalalta puhua englanniksi videolla?

Mulla meni aika pitkään alkaa ylipäätään puhumaan videolla. Vaikka olenkin saanut pelkästään ihania kommentteja suomen murteestani, pidän sitäkin nykyään ihmeellisenä sekamelskana, mikä on ottanut vaikutteita eri puolelta Suomea tulevieni ystävien puheesta. En muista enää kunnolla kaikkia kielioppisääntöjä, joten välillä puhe tai kirjoitus on tyyliä “alkaa tekemään” (okei, alkaa tehdä-säännön sentään vielä muistan, heh). Kuitenkin se oman äänen kuuntelu videolla tai millä tahansa äänitteellä on aina oma lukunsa: kuulostanko oikeasti tuolta?? Uskon että moni tietää, mitä tarkoitan tällä. Videolla tai äänitteellä kielen ääntäminen mielestäni vielä oikein korostuu, ja jokainen hassu juttu kuulostaa sata kertaa oudommalta, ja ääni muutenkin ihan eriltä kuin normaalisti omaan korvaan. Vaikka en sitten tiedä kuuleeko sitä kukaan muu kuin itse puhuja? En nimittäin muista koskaan pitäneeni ystävieni puhetta yhtään ihmeellisen kuuloisena ääniviestejä tai storoja katsoessani, vaan aivan täysin sellaisena, kun se luonnossakin on.

Viikonloppuna lupasin ystävilleni, että seuraavan kerran kun puhun storyissa, haastan itseni tekemään sen englanniksi, ja eilen se sitten tapahtui. Mietin hetken kehtaanko julkaista, mutta sitten, että mikä voi olla pahinta, mitä tapahtuu? Joku saa hyvät naurut? Tsemppasin itseäni myös sillä, että itse rakastan kuunnella eri aksentein englantia puhuvia ihmisiä stroyissa, joten ehkä jollekulle tämä on tapa puhua olisikin kiinnostava, eikä hassu tai nolo. Ja kommentit ovat olleet ihania! Lisäksi oli hyvä tehdä se nyt englanniksi, sillä siinä samalla selvisi, että enemmistö storyjani katsovista itseasiassa toivoo kuitenkin enemmän juttuja suomeksi. Mullekin suomi on vielä nyt vähän mieluisampi kieli käyttää tässä tilanteessa: pystyn silloin puhumaan ehkä vähän vähemmän ajattelematta, vaikka toki enkuksikin itseni ilmaisu on ihan normaalia ja sujuvaa. Ajattelin, että kokeilen jatkossa tehdä vaikka 50-50 suomeksi ja englanniksi, jotta pääsisin (toivottavasti) pikkuhiljaa myös siitä englanniksi puhumisen kynnyksen yli… olisi ehkä jo aikakin!


FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter

Lue myös

X