Jenni Ukkonen

Mitä olen tehnyt viime aikoina toisin, ja kokenut paremmaksi

Teksti: Jenni Ukkonen

Syyskuun viimeisiä viedään! Laskeskelin just tänään, että tätä uudenlaista koronaelämää on eletty nyt aikalailla sen puoli vuotta, täällä ainakin. Ekat kolme kuukautta siitä olin yksin kissan kanssa mieheni ollessa jumissa Lontoossa, ja jälkimmäiset kolme kuukautta olemme olleet todella tiheään yhdessä, uudessa kodissa ja vikan kuukauden vielä kahden kissan kanssa. Eli kaksi aika erilaista tilannettakin tähän puoleen vuoteen on mahtunut! Siitä saakka kun mieheni palasi Arabiemiraatteihin, oon huomannut, että oma arkeni on heittänyt välillä suorastaan kuperkeikkaa, eikä ole koko ajan edes tuntunut omaltani – sen sijaan että tekisin omia juttujani, huomaan monien päivien valuvan “kotivaimoiluun”; sillä aikaa kun toinen tekee töitä, teen itse kotiaskareita, ruoanlaitosta siivoamiseen ja pyykkäämiseen. Enkä todellakaan siksi, että haluaisin, vaan koska ne on tehtävä, ja mieheni työ pitää hänet huomattavasti kiireisempänä kuin omani. Se on tuntunut tosi kuluttavalta ja syönyt samalla omaa työmotivaatiotani todella paljon, tästä olen aiemminkin puhunut. Nyt viime viikkoina oonkin (taas vaihteeksi) yrittänyt aktiivisesti pyrkiä tästä eroon ja miettinyt useampaan otteeseen, miten mun arki oikein menikään keväällä yksin ollessani – silloin mulla oli (ainakin näin jälkikäteen muistellessa) parempi ote arjesta ja työnteosta. Oon tehnyt viime aikoina rutiineihini pieniä muutoksia, tai ainakin pyrkinyt muuttamaan jotain juttuja, ja niistä ajattelin puhua nyt.

Aloin herätä aiemmin ja hyödyntänyt aamuisin yksin viettämäni ajan paremmin
Olen ehdottomasti aamuvirkku ja iltatorkku, ja olen onnellisimmillani mitä aiemmin voin (virkeänä) herätä ja mitä aiemmin voin mennä illalla sänkyyn. Mieheni on täysin päinvastainen, ja pitkään odottelinkin aamuisin vähän tyhjän panttina hänen heräämistään, jotta voisimme mennä yhdessä salilla tai ylipäätään aloittaa päivän. Nyt yritän herätä viimeistään seiskalta, juoda kahvin ja suunnata saman tien salille – yleensä sieltä palatessani mieheni on vasta heräilemässä. Saan aloitettua päiväni tehokkaasti omaan tahtiini, eikä jää sellaista fiilistä, että tunnit kuluvat hukkaan toisen heräämistä odotellessa.

Vähensin kahvin juontia
Mieheni kanssa kotona ollessani aloin huomata, että saatoimme kevyesti juoda kolme-neljä kupillista kahvia silkasta rutiinista, ja mun kohdalla se alkoi vaikuttaa keskittymiseeni ja energiatasoon negatiivisesti. Nyt pyrin siihen, että juon tosiaan sen aamukahvin ennen salia, mutta sen jälkeen yritän juoda vain teetä; joko vihreää, tai myöhemmin iltapäivästä yrttiteitä.

Olen alkanut ulkoilla enemmän
Salitreenin jälkeen on ollut helppo jumahtaa sisälle, mikä on ollut tietty ihan ymmärrettävää asteiden ollessa 40 luokkaa, mutta nyt kun asteet ovat tippuneet muutamalla, on sää heti NIIN paljon miellyttävämpi, että huomaan taas kaipaavani ulos (kuuma siellä edelleen on, muttei enää tukalan sellainen). Kävin keväällä joka ikinen päivä vähintään puolen tunnin iltapäiväkävelyllä, ja nyt olen yrittänyt tuoda sitä takaisin päivärytmiin. Lisäksi se on kivaa omaa aikaa, mitä mulla ei tosiaan ole kovin paljon ollut mieheni ollessa ja työskennellessä kotoa. Ulkoillessani kuuntelen musiikkia tai podcasteja ja saan samalla hyvän annoksen energiaa auringosta ja ympäristöstä.

Olen palannut (entistäkin ahkerammin) kotikokkailun pariin – ainakin suurimmaksi osaksi viikkoa
Mieheni on tosi paha vaikutus mitä ruokaan tulee, hän haluaisi ja voisi helposti tilata ruokaa kotiin joka ikinen päivä. Oon yrittänyt olla nyt tiukempana ja suunnitella etukäteen nopeita ja helppoja ruokia, mitä voin tehdä meille kotona – huomaan voivani niin paljon paremmin kun tiedän, mitä syön. Nykyään yleinen vitsi kotona onkin, syödäänkö tänään kikherneitä vai papuja – kummatkin ovat suosikkejani ruoanlaitossa!

Olen vähentänyt alkoholin juontia
Havahduin viime viikolla siihen, että olin juonut sillä viikolla ainakin vähän alkoholia joka ikinen ilta. Se oli todella herättävä havainto, minkä jälkeen päätin, että nyt olen vastapainoisesti viikon juomatta – tai okei, tulevan viikonlopun ystävän synttäribrunssiin saakka. En toki juo lasikaupalla eikä juominen ole mulle millään muotoa ongelma, mulla mieheni kanssa kotona ollessa tulee helposti juotua lasi tai kaksi (yleensä kaksi, ketä tässä yritän huijata…) viiniä dinnerin yhteydessä, ja kyllähän se alkaa nopeaa tuntua. Lisäksi huomaan että alkoholi väsyttää mua älyttömästi, ja sen parin lasinkin jälkeen seuraava aamu käynnistyy paljon hitaammin. Ekana päivänä, kun en ollut juonut viiniä edellisenä iltana, mulla oli energiaa vaikka muille jakaa – ja se fiilis helpotti tosi paljon tässä ratkaisun teossa!


FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter

Lue myös

X