Jenni Ukkonen

Miten tyylini/asenteeni pukeutumista kohtaan on muuttunut vuosien varrella?

Teksti: Jenni Ukkonen

Multa on jo useampaan otteeseen toivottu postausta, missä valitsisin vanhoja asukuvia vuosien varrelta ja kommentoisin niitä siihen tyyliin, että pukisinko enää ylleni, miksi/miksi en jne. Idea on super hauska, mutta rehellisesti – en ole saanut itseäni katsomaan vuosia taakse päin ja näkemään en niinkään edes niitä asumokia, vaan esim. hiusmokia haha. Nolottaa! Mieluiten tuikkaisin kaikki vanhat nolot kuvat tuleen, mutta noh, yritän muistuttaa itseäni että niinä aikoina en tietenkään muusta tiennyt, ja toisekseen on toki ihan kiva pystyä katsomaan ajassa taakse päin ja nähdä, miten sitä onkin kehittynyt ja muuttunut; toivoakseni siis ihan vaan parempaan suuntaan sitä mukaa on ikää ja kenties sellaista terveempää ajatusmaailmaa on tullut mukaan, useammassa eri mielessä.

Siispä aloin vihdoin selata vanhoja postauksiani ja napsia sieltä asukuvia. Vanhimmat blogissa vielä kuvineen päivineen olevat asut ovat vuodelta 2014, sitä aiemmista postauksista tuntui lähes poikkeuksetta puuttuvan kuvat – mikä on sääli, sillä nyt kun tästä innostuin, olisin todella mielelläni käynyt vanhempiakin kuvia läpi. Ne pitänee etsiä erikseen muistitikuilta, tiedän että olen niitä varmasti tallettanut… Samalla vähän mietiskelyä siitä, miten tyylini on vuosien varrella muuttunut (vai onko?) ja muutenkin asenteestani pukeutumista kohtaan.

Nämä asut on periaatteessa kumpikin omaan silmääni edelleen ok; kengät vaihtaisin tosin ehkä molemmista. Ylemmän asun voisin kuvitella pukevani jopa nyt mutta tyyliin sandaalien kanssa, ja alemman lenkkarit vaihtaisin joko mustiksi tai valkoisiksi – nuo värikkäät hyppää nyt vähän liikaa silmään.

Olen aina ollut pukeutumisesta, muodista ja trendeistä kiinnostunut, ja vaikka välillä on tullut ylilyöntejäkin (kenellepä ei?) niin kyllä mun on silti arvioitava, että pohjimmiltaan mun tyyli on ollut aina enemmän klassinen kuin super trendikäs; nuorempana tykkäsin “preppy”-tyylistä (arvatenkin ainakin jossain määrin Gossip Girlista ja vastaavista teinisarjoista innostuneena) ja nyt vanhetessa ajattomista kauluspaidoista ja farkuista. Nuorempana saatoin ostaa jotain periaatteessa ajatonta, mutta pienellä twistillä; nykyään valitsisin suosiolla sen ”tylsän” vaihtoehdon. Parinkympin alkupuolella piti olla mahdollisimman paljon merkkijuttuja; Vuittonin laukkua, huivia, ja vyötä samassa asussa, kuorrutettuna kengillä, missä niissäkin piti tietysti näkyä logo. Näin jälkeenpäin ajateltuna kyseessä oli varmasti vähän kuin haarniska, jonka takana pystyin kokemaan olevani turvassa, ja minkä kautta pystyin myös määrittelemään itseäni muille. Tietenkin siinä vaiheessa etsi vielä hyvin paljon sitä itseään ja kuka oikeasti on, ja logoilla oli “helppo” esitellä omia kiinnostuksen kohteita ja sitä, mitä elämältä luuli haluavansa. Näissä kuvissa, eli 2014 eteenpäin pukeutumiseni oli jo osittain hillitympää eikä nyt aivan tavattoman kaukana siitä, miten nykyäänkin pukeudun, mutta ainakin vielä 2013 muistan että logoja ja merkkejä oli vaatekaapissani paljon, ja ”more is more” olisi hyvin kuvaava sana useita asuja katsellessa. Kaikki suosikit piti siis saada samaan asuu mahtumaan, olipa lopputulos kuinka sekava, heh.

Nämä asut voisin edelleen kuvitella ylleni, ja itseasiassa multa löytyy näistä edelleen jokunen vaate: ylimmän kuvan tummansininen villakangastakki, Fendin laukku (mikä ei kylläkään just nyt istu elämäntyyliini, mutta mistä en ole myöskään ajatellut luopua ainakaan vielä), tokan kuvan Laurence Dacaden nilkkurit, mitkä otan käyttöön joka talvi, ja alimman kuvan harmaa Massimo Duttin takki – mistä tosin olen ajatellut vihdoin luopuvani, sillä en ole käyttänyt sitä vuosiin. 

Nykyään, ja jo vähän pidempäänkin, olen monesti todennut joko itselleni tai jollekulle muulle, etten koe enää mitään tarvetta esittää mitään kenellekään; kelpaan tällaisena. Tykkään edelleen seurata trendejä ja muiden asukuvia ja ammentaa niistä ideoita, mutta tiedostan samalla, että kaikkea ei tarvi olla itsellä, ja vaikka joki tuntuukin ihanalta ajatukselta siinä hetkessä, ei sitä kuitenkaan tarvi heti juosta ostamaan. Aina se ei vaan istu omaan tyyliin, vaikka hyvältä toisella näyttääkin. Joskus on ihanaa vaan ihailla, ilman että se löytyy omasta kaapissa. Nykyään saatan hyvinkin (ja ehkä mielummin) ostaa vaatteita, kenkiä ja laukkujani hieman vähemmän tunnetuilta, mutta laadukkailta merkeiltä, sen sijaan että miettisin, tunnistavatkohan kaikki mitä merkkejä mulla on yllä. Mun pukeutuminen on melko yksinkertaista, ja näitä kuvia katsellessa myös hieman rennompaa ainakin päivittäisellä tasolla; spesiaalitilaisuuksiin tykkään toki laittautua enemmän ja näyttävämmin, käyttää yllättäviä värejä tai vaikka paljetteja. Mutta arjessa pukeutumiseni on hyvin low-key, ja näkyvien logojen sijaan panostan mielummin hyviin materiaaleihin ja leikkauksiin. Miesten kauluspaidat ja neuleet, rennot hupparit ja collegepaidat, silkkihousut, laadukkaat ja hyvin istuvat farkut, monikäyttöiset laukut… tällaisissa ja tällaisten kanssa tunnen oloni nykyään mukavimmaksi ja itsevarmaksi. Tyylikkääksi, ja jopa viehättäväksi. Uskon myös, että Arabiemiraateissa/jatkuvassa kesässä asuminen on muokannut pukeutumistani rennompaan suuntaan. Mutta uskon, että kaikki elämäni “tyylivaiheet” ovat olleet tarpeen, jotta tähän on päästy. Plus, miten tylsää olisikaan, jos ei kertaakaan elämänsä aikana olisi kokeillut jotain erilaista, vaikka se jälkeenpäin katsottuna tuntuukin vähän nololta? Voihan hyvinkin olla että taas kymmenen vuoden päästä katson tämänhetkisiä kuviani ja mietin, miten ne saisikin katoamaan olemasta.

Niin joo, ja näitä 2014-2015 vuosien kuvia katsellessa tuli mieleen, että olipa kiva että noina aikoina tuli otettua niin paljon kuvia oikealla kameralla puhelimen sijaan. Nykyään tykkään toki puhelinkuvista ja onhan niissä laatu parantunut älyttömästi, mutta kyllä kameralla otetut on silti näin blogissa paljon miellyttävämpiä. Noina aikoina mulla oli toki useampi kaveri aina lähellä, joten kuvien otto kameralla onnistui vaivattomammin. Tästähän olemmekin puhunut hiljattain blogissa, eli jos jostain löydän itselleni kuvausapua, niin uskon että into asukuvia ynnä muuta kohtaan kasvaa samalla…

Ylempi kuva on asu, mistä tykkäsin aikoinaan paljon, mutta mitä en enää pukisi ylleni missään muodossa, enkä siitä myöskään enää mitään omista. Alemman voisin puolestaan hyvinkin pukea nytkin, mutta taas ehkä eri kengillä… joko yksinkertaisemmilla koroilla tai valkoisilla tennareilla.

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube

Lue myös

X