Jenni Ukkonen 5.8.2010

case closed

Teksti: Jenni Ukkonen

Tämä on ihan tosi juttu: kun joku saa tietää että oon muuttamassa ulkomaille, on ensimmäinen kysymys että miten käy mulle ja poikakaverilleni. Siis oikeasti. Se kiinnostaa kaikkia (ei vain teitä lukijoita, vaan kaikkia) eniten. Ei se, mitä lähden opiskelemaan, miksi tai jännittääkö, vaan mitä tapahtuu mulle ja poikakaverilleni: pysytäänkö yhdessä, erotaanko?
Mietin pitkään alanko kirjoittaan näinkin henkilökohtaisesta aiheesta omaa postaustaan, mutta koska oon vastannut tähän kysymykseen noin miljoona kertaa kommenttibokseissa, on kai sama tehdä se vielä kerran ja kaikille yhteisesti. Mutta jos vielä tän jälkeen kommenttiboksista löytyy kysymys että mitä meille tapahtuu, en oikeasti aio enää vastata – on turhauttavaa vastailla päivästä toiseen tuntemattomille ihmisille jostain, mistä heillä ei ole kuin vain vähän tietoa. Oon muutenkin vähän sitä mieltä että jos teidän tarvii kysyä jotain blogini kommenttiboksissa (eli jos en kerro siitä ilman että kysytään), se ei todennäköisesti kuulu teille ollenkaan. Ei pahalla 🙂
Sen pidemmittä puheitta:

Lähteekö poikakaveri mukaan Lontooseen?
Poikakaveri jää nyt ensin suorittaan omasta koulustaan viimeisen vuoden, eli siis ei ainakaan ekana vuonna.

Eroatteko?
Ollaan oltu pian 4 vuotta yhdessä, joten olisi typerää erota ilman että katsotaan ensin toimiiko juttu näin. Siispä näillä näkymin ei.

Oletteko erossa koko opiskelujesi ajan (3 vuotta)?
Miksi oltaisiin? En yhä edelleenkään ole muuttamassa Etelänavalle, vaan parin tunnin lentomatkan päähän Lontooseen. Asutaan siis erillään syyskuun puolesta välistä toukokuun loppuun, reilu 8kk. Lomia tähän aikaan sisältyy runsaasti molemmin puolin, ja silloin meillä on mahdollisuus nähdä.
Oon saanut myös kommentteja tytöiltä jotka haluaisivat ulkomaille opiskelemaan / vaihtoon, mutteivat raaskisi lähteä kun seurustelevat. Siis tytöt tytöt! Niin kauan kun on nuori ja mahdollisuuksia piisaa, ottakaa niistä kaikki ilo irti! Jos suhde on vahvalla pohjalla niin kyllä se kestää – jos ei kestä, niin kannattaako sellaisen perään oikeasti sitten edes itkeä? Itse en ainakaan suostuisi lykkäämään omaa unelmaani kenenkään vuoksi, enkä haluaisi kenenkään tekevän niin mun vuokseni. Ymmärrän että sitten vanhempana niitä kompromisseja voi joutua tekemään enemmän, mutta 21 -vuotiaana se on ihan liian aikaista. Ettekö te sitä paitsi katsoneet OC:tä? Summer ja Seth vietti vuoden erossa toisistaan ja päätyi silti lopulta naimisiin 😉
Asia on nyt käsitelty loppuun. Kiitos! 🙂

Kommentit (94)

Hahah no niin ! 😛 Me ei juuri muutenkaan samoissa bileissä pyöritty, joten miten se eroaisi tästä tilanteesta :p

Ihan oikea asenne sulla.
Itse olin seurustelut nelisen kuukautta kun poikaystävä lähti opiskelemaan Englantiin ja itse jäin omien opintojeni kanssa Suomeen, olimme molemmat tuolloin 18 v. Elettiin etäsuhteessa sitten lopulta seuraavat neljä vuotta, välillä oli helpompaa ja välillä vaikeampaa mutta oikealla asenteella (jota sulla näyttää olevan) se onnistui ilman suurempia sydänsuruja. Nyt ollaan oltu yhdessä yhdeksän vuotta ja mentiin puoli vuotta sitten naimisiin, eli kyllä kaiken saa järjestymään jos on järjestyäkseen. Tämä siis vaan oikean elämän esimerkkinä, ei niin ettetkö vaikuta tätä jo hoksanneen ihan itsekin 😉
Nauti uudesta kaupungista ja opinnoista siellä!

mun mielestä se edellinen blogin ulkoasu ja toi yummy-teksti oli kivempia 🙂

Aamen! Mullakin menee hermo, kun mm. sulta kysytään noita koko ajan. Siis mitä hittoa, päättäiskö joku pariskunta erota vain ja ainoastaan sen takia, että toinen muuttaa? “Meillä menee tosi hyvin, mutta kun mä muutin, niin ei meidän enää kannata seurustella”. MÄ EN TAJUA! Ja olen aivan samaa mieltä viimeisestä kappaleesta, esim vaihto kestää ehkä 6 kk, ehkä vuoden. Kyllä mies ja sinä odotatte sen aikaa jos suhde on kestääkseen.
Ei tarvitse julkaista mun kommenttia, jos haluat casen sulkea, kunhan kiukuspäissäni halusin vain vaahdota 😀

Amen! Toki ymmärrän, että kun on vakavassa parisuhteessa niin ei voi hetken mielijohteesta syöksyä vuosikausiksi ulkomaille, mutta sinulla on äärimmäisen hyvä syy lähteä ja huonompikin voisi olla ilman, että se automaattisesti tekisi sinusta miehenhylkääjää. 🙂 Suhteet kestää jos kestää, mutta muistot on ikuisia.
Itsekin harkitsen lähtisikö ensi vuonna vaihto-opiskelijaksi britteihin. Toki olen sinkku niin ei tarvi asiaa tältä kannalta pohtia, mutta en ole varma olenko tarpeeksi sosiaalinen mutta mitäpä sitten. Sitten ollaan ulkomailla hiljaa ja yksin 😀 kokemus se varmasti on sekin x)

Todellakin etäsuhde kestää jos molemmat haluavat sen kestävän. Ja jos molemmat eivät halua, miksi olla yhdessä ollenkaan. Työtä se vaatii ja hieman erilaista asennoitumista kuin lähekkäin tai yhdessä asuminen, mutta mahdotonta se ei ole.
Terv. nimim. 7 vuoden seurustelusta 4 vuotta kaukosuhteessa, häät tulossa vielä tänä vuonna.

Itse lähdin opiskelemaan ulkomaille silloin, kun olin vielä sinkku, mutta tiedän useamman pariskunnan, josta kumpikin osapuoli on ollut vaihdossa 3-9 kk suhteen aikana. Yksikään ei ole eronnut kaukosuhteen aikana ainakaan välimatkan takia. Joten tsemppiä vaan sinulle ja poikaystävällesi! Ette suinkaan ole mahdottoman tehtävän edessä, vaikka nuoria olettekin. Ja tämä asiahan ei kuulu meille lukijoille, mutta kiitos kun vielä valaisit meitä uteliaita!
PS. Itse erosin exästäni hänen ollessa vaihdossa, mutta se johtuikin siitä, että hänestä kuoriutui petollinen valehtelija (emme ehtineet olla yhdessä kovin pitkään ennen hänen lähtöään). Jos tahtoa riittää, niin mikä ettei suhde voisi kestää pitkiäkin eroja.

tää oli mun mielestä niin henk.koht. aihe etten ees kehdannu kysyä, mutta kiva kun kirjoitit aiheesta ja etenkin toi vika osa. you go girl.

brave girl ! pointti meni aivan oikein. poikia on ja niitä tulee aina vastaan. teidänkin suhde on varmasti sen verran vakaalla pohjalla että turha sitä eroilla on ja kahdeksan kuukautta ei ole mtn. ja kellepä muulle kun teille se edes kuuluukaan. omasti tuttavapiiristä kuitenkin löytyy niitäkin ketkä on asuneet erimaissa ja aina avioliittoon asti joten sehän ei ole mikään este. ja varsinkin nuorempa vaihtoon mennessä jos poikaystävä on syynä kotiin jäämiseen niin harmi mutta luultavasti missaa elämänsä parhaan vuoden. mutta elämä voi olla karua :))

Hehee, ja lisäänpä vielä että kiitos muistutuksesta… täytyykin mennä katsomaan O.C:tä pitkästä aikaa. ;p

Ihana toi Summer ja Seth -vertaus 😀 O.C. on paras <3
Mä oon ihan samaa mieltä sun kanssa tossa. Mä en ikinä antaisi parisuhteen olla esteenä sille, että lähtisin vaikka just ulkomaille unelmieni kouluun/duuniin tai vastaavaan. Tietty mun on tässä vaiheessa ainakin helppo sanoa, kun en ole koskaan ollut vakavassa suhteessa, mutta silti. Ja siis nimenomaan nuorena, on totta kai eri asia sitten jos olisi lapsia ja oltais naimisissa tms.

Tää oli just oikein sanottu! En minäkään jättäisi unelmiani sen takia, että seurustelen ja täytyy olla poikakaverin kanssa! Ja todellakin, jos suhde on tarpeeksi vahva niin se kestää…ja ainahan on olemassa Skypet, kännykät, netti, messenger joten yhteydenpito on todella helppoa eikä tarvitse odottaa kirjeitä niinkuin joskus vuosikymmeniä sitten. Ja hyvä vertaus toi Summer ja Seth-juttu 😀 Kiitos tästä postauksesta.

Voi Luoja! 😀 Tuo kertoo vain kyselijöiden omasta epävarmuudesta. Miettikää, nykyaikana, kun kaikki työt vain kansainvälistyvät, matkustelu ja ulkomailla työskentely kuuluu työnkuvaan, ja tällöin myös parisuhteen toisesta osapuolesta erossa oleminen. Tiedän monta pariskuntaa joissa mies on työmatkalla ympäri maailmaa ja nainen hoitaa lapsia kotona. Eikä sekään nyt ennenkuulumatonta ole että molemmat olla ulkomailla töissä,toinen esim. Ranskassa ja toinen Kiinassa. Silloin täytyy vain luottaa toiseen, ja itseensä. Vai onko se nykyajan pikasuhteiden vika että jotkut eivät vain usko että voi olla viisikin vuotta näkemättä toista kertaakaan, ja silti rakastaa toista yhtä paljon?

Täytyy sanoa, että juurikin tämä poikaystävä-asia on mietityttänyt minua, mutten ole kehdannut sitä kysyä, koska koen ettei asia kuulu minulle millään tapaa. Oli kiva kuitenkin kun teit tämän postauksen, eipähän tarvitse enää miettiä! Tsemppiä teille kaukosuhteeseen, itse olen sen kokenut ja kivaa se ei ollut, toivottavasti teillä sujuu paremmin (: Olen kyllä samaa mieltä, että miksi heittää 4 vuoden seurustelua “hukkaan”, kun eihän se ole ennalta määrättyä, että välimatka sen kaataa.

Oikea meininki! Mullakin on pari kaveria, jotka on monta vuotta hehkuttanu haluavansa ties minne ulkomaille opiskelemaan/muuten vaan elämään, mutta ei oo unelmiaan toteuttanut poikkistensa takia. Ymmärrän, että onhan se vaikeaa lähteä ja olla erossa, koska oon itsekin ollut miehestäni erossa viisivuotisen seurustelumme aikana vajaa 3 vuotta. Perseestähän se on, mutta oon sun kanssa Jenni niin samaa mieltä, että omia unelmiaan ei saa uhrata minkään takia, enkä mäkään haluais, että joku jättäis haaveensa mun takia ja olis siks onneton. Suomeen kotiin pääsee aina takaisin (varsinkin kun maailma on nykyään niin pieni), mutta mahdollisuudet lähteä kokemaan jotain täysin uutta täysin omilla ehdoilla ei onnistu välttämättä enää myöhemmin. Toki lähteminen vaatii rohkeutta ja suhteeltakin paljon, mutta tässäkin oon sun kanssa niin samaa mieltä: jos suhde ei kestä muutamien kuukausien eroa, no can do – elämä jatkuu. Turha jäädä itkemään niin heikolla pohjalla olevaa suhdetta. No kuitenkin, jokainen tyylillään.
PS. Ihanat uudet värit 🙂

Ihana postaus, ja samalla pyydän anteeksi jos olen kysynyt sinulta tuosta asiasta:) En itekkään jaksaisi tuollaista. Onnee ja menestystä molemmille!

Taidanpa kommentoida nyt ensimmäisiä kertoja, mutta tosiaan ehkä se perinteinen oletus on, että parisuhde ei voi muka kestää, jos ei koko ajan kyhnätä toisen kanssa. Mikä siis on hassu oletus, sillä miljoonat ihmiset elävät tai ovat eläneet onnellisissa kaukosuhteissa useita vuosia, toiset vuosikymmeniä, eri kaupungeissa ja jopa eri maanosissa. Eikä se tee suhteesta huonompaa vaan monesti jopa saa kunnon suhteen kestämään kauemmin. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 3,5 vuotta, joista olemme asuneet yhdessä ja samalla paikkakunnalla yhteensä ehkä noin puolisen vuotta. Nyt hän on vuoden ulkomailla töissä ja näemme tämän vuoden aikana kolme kertaa. Mahdollisesti hänen palatessaan minä lähden vuodeksi, ehkä pidemmäksikin aikaa ulkomaille töihin. Ja ei, tämän asian suhteen ei ole ollut mitään ongelmia.
Olen jonkin verran vanhempi kuin sinä, mutta kyllä minuakin “kauhistuttaa” nuo kuullut jutut, että ei voi tehdä sitä tai tätä, koska ei kykene olemaan erossa poikaystävästään. Mielestäni myös nämä “inttileski”jutut ovat ihan hassuja. Kyllä ikävä voi olla ja näin, mutta ihan kaikkea ei kannata elämässään muutenkaan sen parisuhteen varaan laittaa. Niin harva lukioikäisenä aloitettu seurustelusuhde kestää nykyään läpi elämän, joten nuoruushaaveitaan ja menemisiään ei kannata jättää vain parisuhteen takia toteuttamatta etenkään niin kauan kuin lapsia ei ole kuvioissa. Harmi sinällään, että moni tajuaa tämän vasta myöhemmin aikuistuessaan, nuorena kun se oma kulta voi mennä niin monen asian edelle.
Tsemppiä teille! Itse sanoisin kokemuksen syvällä rintaäänellä, että muutamia kuukausia sinne tai tänne toista näkemättä ei ole juttu eikä mikään. Nykyään on Skypet, meset ja meilit. Turha ottaa tällaisesta asiasta etukäteen suuria murheita ja niin klisee kuin onkin, jos ei suhde tällaista kestä niin ei sitä ole tarkoitettu kestämäänkään. Onneksi sun suhtautumisesi koko asiaan onkin jo vallan terveellä pohjalla, joten turhaapa minä sinulle paasaan 🙂

Joo! Ihan sama! KAIKKI kyselee! En mäkään ikinä menis kysymään keneltäkään, että noh, kun se jätkä lähtee inttiin, niin eroatteko te? Tai muutenkaan, et hei lukion ensimmäisen luokan kolmannen kurssin kaveri, eroatko poikaystävästäsi. Kun eihän mun parisuhde asiat puolitutuille kuulu muutenkaan, niin miksi ne nyt kuuluvat. :S

aiotteko erota sun poikaystävän kanssa sit ku muutat lontooseen vai muuttaako se sun kanssa vai aiotteko olla yhessä välimatkasta huolimatta? 🙂

Uusi banneri näyttää paljon paremmalta kuin se edellinen, ja vaihtelu tietysti virkistää aina:)Ja mielestäni se on ihan ymmärrettävää, ettei joitain asioita tahdo paljastaa koko maailmalle omassa blogissaan. Mutta hyvä nyt että tämä asia tuli selväksi niille joita se kiinnosti, itse en mitenkään erityisemmin kokenut tarpeelliseksi tietää kun asia ei mielestäni minulle – tai muille lukijoille – kuulu.Jonkinkaltaista opiskelu postausta toivoisin kuitenkin, tuonne hakemisesta sitten tähän muuttoon asti, kun itsekkin harkitsen ulkomailla opiskelemista lukion jälkeen. 🙂

No tätä mäkin olen puhunut että huhuh.. eikö oma elämä ja oma itse ja omat unelmat tule kuitenkin ennen sitä seurustelua? Hyvä jenni, oon ilonen sun puolesta et pääset ulkomaille! Kokemaan ja näkemään. Itsekin huvittaisi jossain vaiheessa lähtee jonnekin, katsoo nyt vaan että minne ;)t. emma

Taputuksia! (:

Hahah, ei mitään, hyvä vaan etten oo ainoa joka näkee tässä uteliaisuudessa jotain vähän hassua 😀

Ihan totta, eipä mekään yritettäisi etänä jos kumpikin ei sitä haluaisi – mutta kun kumpikin on siihen asennoitunut, niin mikä ettei 🙂 Eipä tarvi jäädä sitten miettimään että mitä jos vaikkei asiat onnistuisikaan kuin toivoo 🙂 Ja ihanaa kuulla että siellä onnistuttiin :>

Ääh, siellähän sitä tutustuu uusiin tyyppeihin vaikkei haluaisikaan 🙂 Itse oon reissannut yksin yläasteelta päästyäni, ja joka kerta on tullut tutustuttua tyyppeihin joihin tulen toivottavasti olemaan aina yhteyksissä. Ehdottomasti siis laitat vaihdon vakavaan harkintaan! :))

Kiitoksia :>

Heh joo koomisinta oli että myös mun vanhemmat kysyi tuota ihan ekana 😀

Harvemmin sitä varmaan enää vanhana (siis just lapsia saaneena jne.) tulee lähdettyä noin vain toiseen maahan asumaan, vaikka siis sattuuhan sitäkin varmasti. Musta ehdottomasti parempi näin päin 🙂

Nimenomaan! Mun kaveri on matkaopas ja käy suomessa vain kahdesti vuodessa – kuitenkin Skypen kautta pitää yhteyttä tänne suomeen harvase päivä 🙂

Hih, parempi katsoa kuin katua – tai tässä tapauksessa jäädä miettimään, että mitä jos 🙂

Me ollaan mun poikaystävän kans seurusteltu kohta 9 vuotta. Olen ollut ulkomailla töissä ja opiskelemassa kolme puolen vuoden pätkää ja nyt lähden taas loppuvuodeksi. Mieheni ymmärtää haluni kansainväliseen uraan ja on ihan paras kannustaja kaikessa. Olen kuullut monta ihmettelyä ja syyttelyäkin vuosien varrella, ja välillä onkin ollut huono omatunto reissuistani. Meillä tää ratkaisu on toiminut kuitenkin hyvin ja voi sitä iloa kun aina pitkän ajan päästä nähdään <– piristää kummasti suhdettakin:) Olen sitä mieltä, että nuoria tässä ollaan ja vaikka välillä aina lähtö kauhistuttaa ja jännittääkin, kerran täällä ollaan ja elämässä pitää seurata unelmiaan! Muutama kuukausi tai vuosi on kuitenkin aika lyhyt aika jos tarkoitus on olla koko loppuelämä yhdessä. Ihanaa, et sunkin poikaystävä kannustaa sua, itse oon välillä miettinyt et ei kaikki miehet ois pysynyt reissuissani mukana:) Kalastajan vaimo-blogissa oli hyvä juttu lähtöihin liittyen vähän aikaa sitten ja siellä kommenttiboxissa kiva ajatus: “Etäisyys ei estä ajattelemasta.”

Eipä mitään ja kiitos paljon :))

Kiitos paljon ja kiitos että jaoit omia kokemuksia 🙂 Tällaisten jälkeen ei tajua miksi kukaan pitäisi 8 hassua kuukautta minäkään, varsinkin kun toisen pääsee näkemään niin usein. Nostan sulle hattua! :))

Just 😀

Kiitos – se tulee kyllä melko suurella todennäköisyydellä vielä vaihtuun, kun tuon on tarkoitus olla vaan ihan väliaikainen ;)Ja sellaista postausta tulee varmasti, jahka ehdin kaikkea sitä alkaa naputtelemaan ylös 🙂

:))

Kiitos paljon sullekin ihanasta ja kannustavasta kommentista :)<3

Eih, spoilasit mulle O.C:n!!! 😀 En oo kattonu vielä kaikkia kausia loppuun. Murr…. >:|

VOI EI! Miten voi olla mahdollista, sehän loppui vuosia sitten :/ Anteeksi, en oikeasti ollenkaan ajatellut ettei kaikki ole ehkä sitä loppuun asti nähneet :((

Kiitos tästä postauksesta – olen nimittäin harvinaisen samaa mieltä kanssasi. 🙂 Olen aina ihmetellyt niitä, joiden haaveet jäävät toteuttamatta nuorena poika/tyttöystävän takia (jopa opiskelupaikat valitaan kulloisenkin kullan mukaan). Kuten Tiina tuolla aiemmin kommentoikin osuvasti, usein sitä tajuaa vasta vanhempana, mitä kaikkea on parhaimmassa tapauksessa menettänyt. Hyvä parisuhde on sellainen, jossa toinen antaa toiselle tilaa toteuttaa unelmia. Parikymppisenä, vielä opiskelujen ja kaiken alussa on aivan liian nuori uhraamaan omia haaveitaan toisen vuoksi. Omassa parisuhteessani olemme usein keskustelleet monestikin tästä, vaikka olemme sinua yli 10 vuotta vanhempia. Meistä kumpikin on vapaa menemään pidemmille ulkomaan työkeikoille / toteuttamaan unelmiaan, jos sellaisia joskus tulee vastaan. Siitä huolimatta, että meillä on pitkä parisuhde, asuntolaina ja jopa rekisteröity parisuhde (hollantilainen erikoisuus ;-)). Ei edes avioliitto tarkoita sitä, että olemme aina toinen toisimme sidottuja fyysisesti. Rakkaus kestää välimatkatkin, jos niin on tarkoitus.

Täällä ilmoittautuu kanssa yksi etäsuhteen kanssa elänyt/elävä! Oman mieheni kanssa ollaan asuttu yhdessä ja erikseen töiden tai opiskeluiden vuoksi. Tällä hetkellä olen muuttamassa Lontooseen mieheni jäädessä New Yorkiin… en väitä etteikö välillä tuntuisi siltä, että olisi helpompi lopettaa kun tuntuu, että molemmilla on omat menonsa ja tarvetilansa – toisaalta taas molemmilla on sama päämäärä sen suhteen että yhdessä ollaan ja pysytään niin kauan kun se tuntuu hyvältä ja nähdään se yhteinen tulevaisuus! Suhde vaatii paljon työtä, joillekin se erossa oleminen ei tule toimimaan – toiset taas oppii elämään asian kanssa ja löytää siitä positiivisia puolia. Tällä hetkellä näen positiivisena asiana palata takaisin “kotikaupunkiini” jossa kaikki ystäväni ovat ja jossa voin oikeesti miettiä omia urasiirtojani ja mahd. koulutusta miehen tehdessä omia juttujaan New Yorkissa.
Ja olen täysin samaa mieltä sen suhteen, että nuorena pitää tehdä ja mennä oman pään mukaan, muuten katuu ja katkeroituu 🙂

Kyllä se taitaa valitettavasti olla niin, että riippumatta siitä et mihin on muuttamassa ja jos seurustelee niin ekana kysytään lähteekö kumppani mukaan etc. Ystäväni on nimittäin muuttamassa opiskelujen perässä vain 50 kilometrin päähän ja tosi moni kyseli häneltä, että muuttaako poikaystävä mukana. 😀

Mulla taas on se tilanne, että poikaystävä lähtee ulkomaille opiskelemaan, ja joudutaan olemaan hetki erillään. Ja se ei ole maailman loppu. Itse asiassa oon siitä vaan enemmän innoissani, et voin sitte ite muuttaa perässä 🙂

Teette ihan fiksusti, kuten sanoin omasta kokemuksestani kannattee lähteä kokeilemaan siipiään muille maille 🙂 meillähän on menny monta kesää että toinen on kesätöissä toisessa maassa tai parhaimmillaan ollaan oltu molemmat.. periaatteessa meidän yhdessäolotaipaleesta ollaan oltu yhteensä vuosi “erossa” 😀 se tekee hyvää jos suhde on tarkoitettu kestämään! 🙂 tsemppiä!

voi kiiitos että avauduit tästä jututsta, itsekin olen lähdössä puoleksi vuodeksi australiaan, ja vaikka se tosiaan on vain tuon puoli vuotta, olen ollut tosi murheissani että joudumme sen ajan olemaan erossa toisistamme. oon kuitenkin ajatellut just samoin ku sä että en voi jättää unelmaani toteuttamatta vain sen takia että tulee ikävä toista. tiedän että hän odottaa minua täällä ja puolen vuoden jälkeen jälleennäkeminen on parhainta! kiitos että tsemppasit, ja sait mut vielä enemmän uskomaan että kyllä me tää kestetää!:) kivaa matkaa sulle!

Minä olen tuo “en raaski jättää” -tyttö :)Olin aina kuvitellut lähteväni lukion jälkeen ulkomaille, mutta omalla kohdalla kävi niin, että halusin katsoa mitä kohtuullisen tuoreelle suhteelle tapahtuu koto-Suomessa. Nyt kuusi vuotta myöhemmin voin täysin rehellisesti sanoa, etten ole katunut päivääkään, yhdessä ollaan edelleen ja ensi talvena ‘tahdotaan’. Tämä oli onneksi oikea päätös minulle ja uskon sinun päätöksen olevan oikea sinulle 🙂
(Tosin asiat olisivat olleet varmasti meidänkin kohdalla hieman toisin, jos olisimme olleet pidempään yhdessä ja suhdettamme olisi tuolloin voinut kutsua vakaaksi.)

Aamen! Mä olen miettinyt ihan samaa. Mulle tarjottiin lukiossa mahdollisuutta lähteä vaihtoon, mutta silloisella 16-vuotiaan järjelläni olin sitä mieltä että en voi lähteä, kun seurustelen. Mä en ole katunut ehkä mitään asiaa elämässäni yhtä paljon. :p Nykyisen poikaystäväni/avomieheni kanssa olen seurustellut kohta kaksi vuotta, ja hän on ollut tammikuusta asti intissä. Mä aloitan nyt syksyllä uudet opinnot ja mun olisi mahdollista lähteä ensi kesänä työharjoitteluun ulkomaille. Poikaystävä suunnilleen pakottaa lähtemään, sanoo että “se on vaan muutama kuukausi, mitä siinä muka tapahtuisi?” Ihanaa että toinen on (sekä mun että sun tapauksessa!) mukana juonessa, eikä yritä kahlita ja saada jäämään. 🙂

asiaa!! ensinnäkin mun mielestä on myös naurettavaa tuo, että eka kysymys on kaikilla eroatteko. muutin helsingistä neljän tunnin junamatkan päähän opiskelemaan, eikä ketään kiinnostanut itse opiskelu/asunto/uusi elämä siellä yms muu paska kuin vaan se, että miten käy parisuhteen.
ja hommahan on siis niin, että itse asun edelleen suomessa ja autolla menee kuitenkin 6 tuntia ja junalla se 4, joten jos lentsikassa kaksi tuntia menee plus muut menot niin aivan sama oli suomessa tai ei!
ja naurettavuuden huippu tuo että seurustelu estäisi opiskelut ynnä muut. miettikääs nyt nuoret vähän, elämä on teillä edessä! anteeksi tämä outo kommentti ja huono teksti mutta mua koskettaa tämä aihe jo liiaksikin 😀

Joo no ei toi nyt mikään katastrofi 🙂 alotin vasta tänä keväänä kattomaan O.C:ta ekaa kertaa. Jotenkin välttyny aiemmin koko sarjalta. Oon kolmannessa kaudessa menossa 🙂

Hyvin vastattu! Oon ite ihan samaa mieltä tosta ulkomaille muutosta ja seurustelusta 🙂 Miljoonat ihmiset elää kaukosuhteissa, ja se joko toimii tai ei ja jos ei, niin ei voi sitten mitään. Ehkä niin ei sitten ollut tarkoituskaan. Kerran sitä vaan ollaan nuoria.
Hmmm oonko unohtanut O.C.:n lopun… 😮 Miten en muista niitä häitä.. outoo 😀

Ihan toden totta mitä sanoit tuosta erossa olemisesta.Aloin kaksi vuotta sitten seurustelemaan miehen kanssa joka tekee ulkomailla töitä. Suomesta hänkin on kotoisin joten kaikki lomat siis hän oli jo valmiiksi täällä. Nykyisin asutaan yhdessä, suunnitellaan talon ostoa, hankittiin koira kesäkuussa…Eli siis, mitäs siitä vaik asuu toisessa maassa ison aikaa, kun nykyaikana on niin hyvät lennot kaikkialle? Enemmän aika menisi itä-suomesta länsi-suomeen junalla kuin helsingistä lentäen britteihin. 🙂

mahtava asenne!! itse en varmaan uskaltais lähteä sen takia kun kuolisin ikävään, ei niinkään suhteen päättymisen pelosta:)

Tsemppiä teille! Me oltiin poikaystävän kanssa vajaa puoli vuotta erossa kun poikkis oli vaihdossa Tshekeissä ja kyllä siitä selvittiin. Varsinkin alussa oli vaikeaa sekä itsellä että poikaystävällä – toisella on uudet ympyrät eikä mitään tuttua, kun taas toinen jää pyörimään samoihin nurkkiin missä jokainen asia, jokainen hengitys muistuttaa toisesta. Mutta kun ekat kuukaudet saa alta pois niin elämä alkaa helpottaa, trust me 🙂 Ja jos ei suhde kestä, niin ei se sen arvoinen ole koskaan ollutkaan. Jos toista oikeasti rakastaa niin jaksaa myös odottaa!

Nimenomaan, musta niin kauan kun niitä mahdollisuuksia on tarjolla, niihin kannattaa tarttua – ja jos puoliso kannustaa ja tukee, niin mikäs sen hienompaa 🙂 Kiitos tästä kommentista, ihana :>

Heh, no kaipa se sitten on se kiinnostavin kysymys oli tilanne mikä tahansa 😀 Valitettavasti myös yksi ärsyttävimmistä kysymyksistä…:p

Noniin ilman muuta,just noin se pitää nähdäkin 😉 Ja ennen muuttoa voi mahdollisesti myös lomailla siellä toisen luona 🙂

Ihanaa, kiva jos oli iloa tästä 🙂 Ja teet mun mielestä ihan oikein, varmasti jäisi harmittaan jos ei lähtisikään! Ja tosiaan miten ihanaa onkaan sitten nähdä pitkästä aikaa 🙂

Oon niin onnellinen että sulle ratkaisu toimi noin 🙂 Itseni tuntien tiedän vaan varmasti että jäämällä tänne odottelemaan tulisin vaan katkeraksi ja surulliseksi, ja lopulta sellainen kaataisi suhteen paljon todennäköisemmin kuin välimatka… kukin siis tavallaan :>

Ihan mahtavaa kuitenkin että nuorena näitä mahdollisuuksia tosiaan tarjotaan, ja jos kieltäytyy yhdestä niin toinen tulee varmasti eteen 🙂 Ja mikäpä sen hienompaa kuin puoliso joka oikeasti tukee asiassa :)<3

Heheh, no sitä tulee kyllä ajateltua ihan liian vähän, että on sama asuuko samassa maassa ja istuu junassa 4 tuntia päästäkseen toisen luo, vai erissä maassa ja istuu puolet vähemman aikaa lentokoneessa 😛 Siis loppujen lopuksi, ei siinä mitään mahdottoman suurta eroa ole 🙂

Aah okei, no kyllä siinä ehtii tapahtua vielä niin monta ylläriä että eipä tuo mun lipsahdus pahimmasta päästä onneksi ollut 😉 Eikä se edes ollut se lopun suurin ylläri 🙂

Hihi, se oli siis ihan siinä lopussa sellaisena “pikakelauksena tulevaisuuteen” :p

Hihih, ihan tosi kyllä tuo että joskus suomen sisällä matkaamiseen menee oikeasti enemmän aikaa kuin toiseen maahan lentämiseen 😉 Kiitos että jaoit oman kokemuksen :))

Ihana kommentti, kiitos sullekin tästä :)<3

Hienoa että olet päättänyt toteuttaa unelmasi, voin tosin kertoa että mitään pilvilinnaa se ei tule aina olemaan. Nyt kun asiaa ajattelee 8 kk ei ole aika eikä mikään mutta niinä yksinäisinä tulevina iltoina se voi tuntua pitemmältä kuin tajuaakaan. Ainakin itselleni on näin käynyt (hengissä tosin selvittiin :D) au pair-aikanani. Jännitän tulevaa vaihtoa/työharjoitteluaikaa ulkomailla tästä syystä jo etukäteen, se ikävä oli välissä vaan täyttä helvettiä. Se sai myös aikaa sen, että tuntui ettei ikävän vuoksi voinut ottaa ns. “kaikkea irti” siitä ajasta mikä ulkomaillaoloon oli varattu, ainakaan verrattuna edellisiin kokemuksiini pitkistä ajoista reissussa sinkkuna. Mutta aina onnistuu jos vain haluaa onnistua ja asenne on kohdallaan:) Hyviä hetkiä tulee siinä missä huonojakin!

blogeista kuitenkin haetaan aika paljon jonkinlaista heijastuspintaa ja blogin kirjoittaja voi toimia jopa jonkinlaisena esikuvana. En usko että kovinkaan moni pahalla kysynee tuosta seurusteluasiasta, vaan enemmän sen tähden että jos tuommoinen etsuhdetilanne on outo itselle, niin voi haluta kuulla siihen jotain näkökulmaa.
Itse olen ajatellut, etten rakkaasta kihlatustani voisi millään erossa olla viikkoa pidempää aikaa. En millään! Ollaan kyllä oltu yhdessä vasta vuosi (josta suurin osa kihloissa, salamarakkaus, you could say)
Oli ihan älyttömän mielenkiintoista kuulla vastakkaista näkökulmaa, eli unelmat pitää toteuttaa ja vakaalla pohjalla oleva suhde kyllä kestää. Kiitos tekstistäsi.

Mulla oli vähän sama homma, vaikka oli au pairina jenkeissä vaan 3 kuukautta. Kyllä se suhde siinä meni, erottiin muista syistä myöhemmin, mutta mun suuri unelma oli päästä au pairiksi ja päätin sen toteuttaa. Nykyinen aviomies on paljon kivempi, sekin haluaa päästä maailmalle ja asuttiinkin vuosi Irlannissa. Mun mielestä olet rohkea kun lähdet Lontooseen 🙂

No joo.
Mie täytän alta kuukauen päästä kakskymmentä, ja mies on samanikäinen. Naimisiin mentiin kesäkuun alussa. Jätin lähtemättä lukiossa vaihtoon ihan puhtaasti tuon miehekkeen takia, enkä ole katunut yhtään. Tottakai joskus riitojen tuoksinnassa tulee mieleen että ois pitänyt lähteä, mutta kyllä mulle ja meille oli paljon parempi näin.
Nyt oon ammattikorkean toiselle vuodelle menossa ja vähän siintäisi vaihto noin vuoden päässä. Haluaisin ehkä lähteä, mutta toisaalta se, kun on asunut ja elänyt ja jakanut oikeasti koko arjen toisen kanssa monta vuotta ensin, vaikeuttaa melkoisesti yhtäkkiä etäsuhteeseen heittäytymistä. Toki mies kävi intin – itseasiassa pääsi heinäkuussa pois – ja silloin oltiin paljon erossa. Tämä ehkä teki hyvää suhteelle, mutta ei vaan kiinnosta enää toinen vuosi erossa, jos ei vain ole pakko. Ja kun kyseessä ei ole mikään suuri unelma, niin miksipä lähtisin. Voin tehdä samat opinnot ihan Suomessakin. 🙂 Eri asia ehkä olisi, jos olisin haaveillut vaihtoon lähdöstä vuosia ja sitten jättäisin lähtemättä.
Ei se etäsuhde kaikille sovi. Ei se silti tarkoita että rakkaus olisi jotenkin heikompaa tai että koko elämä olisi toisessa kiinni. 🙂
Mutta tsemppiä vain sulle ja miehellesi kovasti! Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että omia unelmia ei heitetä hukkaan kenenkään toisen vuoksi.

kiinnostipa muakin siinä määrin että lueskelin näitä kommentteja – siis kiinnosti tämä etäsuhde-asia ylipäänsä, ei sun, mulle tuntemattoman ihmisen parisuhteen status 🙂
poikaystäväni on tällä hetkellä opiskelemassa australiassa ja on siellä vielä muutaman kuukauden. olemme seurustelleet vasta puolisen vuotta, mutta tosiaan vakavissaan ollaan. mulla vaihtoon lähteminen koittaa vasta myöhemmässä vaiheessa opintoja – ja kieltämättä olen tässä poikaystävän vaihdon aikana ikävässä kieriskellessäni välillä ajatellut, että ehkä en tahdokaan itse vaihtoon juurikin sietämättömän ikävän vuoksi. ja nyt kun luin tän sun jutun ja näitä kommentteja, niin tuli sellanen olo että piru vie, jos tämä suhde kestää sen että puolen vuoden ajan toinen on toisella puolella maapalloa, niin ehkä se kestää myös samanmoisen ajan niin että minä olen jossain päin eurooppaa ja mies suomessa. tää postaus kommentteineen antoi kivasti pontta ja rohkeutta meikäläiselle, ainakin näin ajatuksen tasolla! 🙂
heh, anteeksi vuodatus. hyvä ja asiallinen postaus ja reagointi sulta, ymmärrän ketutuksen täysin. olet niin kovin ihana!

Tää on todella turhauttavaa, uskon ja voin kuvitella!! Muutenkin osa lukijoista luulee, että bloggaaja kertoo kaiken elämästään ja jopa vaativat sitä. Ja osa ihmisistä on niin skandaalinhakuisia, että tahallaan lietsovat arkoja asioita. Ihan kun ulkomaille lähtijällä ei olisi muuten jo stressiä yms. Kyllähän monet suhteet kestää amreijankin – miksi ei ulkomaille muuttoa, kun kerran lentokoneet lentää yms. 🙂 Tsemppiä!!

Olen ihan samaa mieltä. 🙂 Unelmat pitäisi toteuttaa, muuten vanhana kaduttaa. Tosirakkaus kestää erossaolonkin, kun luottamusta ja sitoutumista on molemmin puolin. Oma kokemuksenikin sen osoittaa. Olimme tosin seurustelleet vasta muutaman kuukauden, kun lähdin vaihtoon puoleksi vuodeksi usean tuhannen kilometrin päähän. Emme nähneet toisiamme kolmeen kuukauteen, mutta skypetimme ja poikkis oli niin ihana, että raski jopa soitella puhelimella mulle sinne. Sit kolmen kuukauden jälkeen poikkis tuli viikoksi sinne mun luo käymään ja mentiin jopa kihloihin siellä. <3 Tuosta n. 2,5 kk, niin palasin Suomeen ja poikkis ajoi 12 tuntia keskellä yötä minut Helsinki-Vantaalta hakemaan. <3
Nykyään ollaan oltu naimisissa puolisen vuotta ja todella onnellisia ollaan. Ja mun vaihtoreissu oli todella kannattava reissu, vaikka kova ikävä oli välillä poikkista! Mun mielestä tärkein asia etäsuhteen onnistumisen kannalta on nimenomaan luottamus ja sitoutuminen. Eihän se voi toimia, jos siellä kattelee muita sillä silmällä, toisellakin menee luottamus jos sellainen selviää.. Toisaalta on inhimillistä että kun toista ei näe niin voi tulla hassuja tunteita, ettei itsekään aina tiedä mitä ajattelee ja tuntee toista kohtaan. Mutta livenä ne sit kyllä korjaantuu, jos suhde on hyvällä pohjalla.
Suosittelen kaikkia toteuttamaan unelmiaan! 🙂

Just noin sen pitääki mennä! ei kenenkään pitäis luopua unelmista toisen vuoks, sitte myöhemmin vanhempana voi alkaa ketuttaa että ei oo päässy toteuttaa itteään jonkun ihmisen vuoksi. Ite olin vaihdossa ja poikaystävä säilyi silti 🙂 nyt korkeakoulun aloittaessani tiedän 100% varmuudella lähteväni vielä suorittamaan osan tutkinnosta ulkomailla. Hyvillä mielin 🙂

Mua ei oo mikään muu harmittanu niin paljo, ku se, etten poikaystävän takia lähtenyt Espanjaan vaihtoon ku oisin päässyt. Ja ylläri ylläri, jätinkin hänet sittemmin….Tästä lähin tartun jokaseen mahollisuuteen, sillä vielä 22 vuoden iässäkään en ole käynyt kuin Tallinnassa ja Tukholmassa…:/

Eipä se ois suhde eikä mikään jos ei “saisi” lähteä vaikkapa sinne vaihtoon. Opiskelen itse alaa josta toivon kovasti joutuvani eli pääseväni tekemään myös työmatkoja ulkomaille ja jos puolisolle tämä ei sopisi niin tuntuisi kyllä todella omituiselta. Ehkä nämä kyselijät ovat tosiaan jotain “pikkutyttöjä” vielä joille yksi viikkokin erossa poikaystävästä aiheuttaa surua ja murhetta. Tottakai sitä jokainen miettii että miten erossa oleminen onnistuu mutta valitettavasti sitä ei voi tietää muuta kuin kokeilemalla, ihan yhtä hyvin se ero voi tulla vaikka kyhnäisi siinä toisen vieressä 24/7.

Enpä pilvilinnoja odotakaan 🙂 Kiitos sullekin kommentistasi!

Ei varmasti pahalla kyselekään, mutta sitä ei välttämättä myös ajatella kuinka rankkaa toiselle voi olla vastailla noihin kysymyksiin – erityisesti täysin tuntemattomille ihmisille 🙂 Voin vaan kuvitella miten pahalta samassa tilanteessa eroavalle parille noihin hyvällä tarkoitettuihin uteluihin on vastata :/

Ei missään nimessä tarkoitaan että rakkaus olisi heikompaa jos ei voi elää erillään, ei ainakaan mun mielestä 🙂 Teilläkin tilanne on täysin eri kuin meillä, ja kun oikeita ratkaisuja on yhtä monta kuin yhdessä olevaa paria, on mahdotonta sanoa miten kenenkin kannattaisi toimia… Tärkeintä on olla onnellinen:)

Hieno kuulla että tästä on ollut muillekin iloa ja hyötyä 🙂

Kiitos C<3 Kyllähän sen ymmärtää että kiinnostaa tietää, mutta jos oltaisiinkin erissä tilanteessa ja eroamassa tän jutun vuoksi, niin vois olla melko rankkaa vastailla tuntemattomien uteluihin…:(

Vooi, kiitos tästä ihanasta kommentista, tulin niin hyvälle mielelle :))

Mahtavaa kuulla :))

No mutta onneksi niitä mahdollisuuksia tulee tällä iällä (ja vielä vanhempanakin) joka suunnalta, kun pitää silmät ja korvat auki 🙂 Tsemppiä!

Tiedän niin hyvin, miltä susta tuntuu – aina kun kerron lähteväni ensi syksynä (kuukauden päästä, jaiks!) vaihtoon, multa kysytään heti seuraavaksi, lähteekö mies mukaan. Ja sitten täytyy kuunnella erilaisia rohkaisevia/skeptisiä/epämääräisiä kommentteja siitä mitä etäsuhteessa eläminen tulee olemaan 😀
Meille tää tilanne ei ole edes mikään uusi, sillä olen aiemminkin muuttanut opintojen perässä ulkomaille ja suhde kesti sen vuoden ihan hyvin. Vaikeuksia tietty oli ja tulee nytkin olemaan, mutta sitähän elämä on. Ei se rakkaus katoa, vaikka toista ei näekään joka päivä! Erossaolo kasvattaa myös kärsivällisyyttä ja luottamusta, ja vie suhteen ihan uudelle tasolle, kun molempien täytyy miettiä kuinka hyvin haluaa sitotua toiseen ja pystyykö olemaan toisen luottamuksen ja rakkauden arvoinen. Tsemppiä siis teille molemmille! Elämä on tosiaan niin arvaamatonta, että kaikesta siitä, minkä saa, täytyy ottaa kaikki irti 🙂

No nimen omaan!

Myös mun monet ystävät ja tuttavat ovat olleet ihmeissään kun olin 3 kuukautta Italiassa töissä, ja erossa poikaystävästäni. Olen myös ollut töissä ympäri Suomea ja se on aiheuttanut pitkiäkin välimatkoja poikaystäväni ja minun välille.Nyt en päässyt kouluun mihinkään, eikä poikaystävänikään, joten hän otti loparit töistä ja syyskuussa lähdetään yhdessä Lontooseen seikkailemaan, työn ja uusien kokemuksien toivossa.Eli jos se on ero on niin kamalan riipaisevaa, (ei pitäisi olla jos suhteessa kaikki hyvin) niin kumppani messiin vaan!
Odotan innolla Lontoo-postauksia, koska täälläkin valmistaudutaan sinne päin muuttoon!:) Mihin sun koira menee siksi aikaa, vai otatko sen mukaan? Täällä on kirpaiseva ero edessä omista karvakasoista.

Jotkut oikeasti ovat niin “epäsosiaalisia”, että ulkomaillakin saattaa sitten kulua aika “hiljaa ja yksin”. (Epäsosiaalinen lainausmerkeissä siksi, että yleensä siitä ei suinkaan ole kyse, vaan siitä että toiset tutustuvat helpommin, toiset vaikeamman kautta.) Itse olen myös paljon reissannut yksin ja harvoin olen tutustunut keneenkään ainakaan niin, että olisin vielä yhteydessä heihin. Joillakin tutustuminen vaatii enemmän aikaa kuin toisilla. Olen sosiaalinen = viihdyn ihmisten kanssa, mutta tutustuminen vaatii enemmän, koska olen varautunut ja ns. hitaasti lämpiävä. Mutta kannattaa ehdottomasti lähteä ulkomaille tällaisillakin ominaisuuksilla varustettuna ja olla sitten vaikka hiljaa ja yksin. 🙂 Sekin on valtavan kasvattavaa, avartavaa ja oma paikka löytyy varmasti paremmin reissaamalla kuin tuijottelemalla samoja kujia kaikki elämänsä vuodet, jos siis on vähääkään lähtemishaluja ja seikkailumieltä. Vaihtovuosi on kuitenkin niin pitkä aika, että saa olla tosi hiljaa ja piiloutua nurkkiin, jos onnistuu sen viettämään tutustumatta keneenkään. 😀 Eli Fenii: lähde!

Hahah oon muuten huomannut miten ärsyttävää on kuunnella niitä totuuksia siitä mitä etäsuhde tulee varmasti olemaan – siis sehän on kaikille ihan samanlainen kokemus 😉 Mutta onneksi tulee myös näitä ihania kokemuksia, ne kyllä tsemppaa 🙂 Eli kiitos ja onnea myös teille 😉

Ihan mahtavaa että lähdette heti yhdessä – käyhän se noinkin ;)) Eikä meilläkään todellakaan ole tarkoitus olla koko kolmea vuotta etänä, vaan katsotaan nyt tää eka vuosi kun toinen ei yksinkertaisesti voi oman koulunsa vuoksi vielä lähteä. Ensisyksynä tilanne voi siis olla täysin eri:)Koiruli jää vanhempieni luoksi missä se nytkin viettää hyvin paljon aikaa jottei joudu olemaan pitkiä päiviä yksin 🙂

Hihih, no siinäpä pitkä vastaus Feniille, toivottavasti löytää tän 😉

Toisaalta, sitten kun on aikansa elellyt etäsuhteessa, ei enää tee mieli muuttaa mihinkään kauemmas erikseen. Meillä ainakin tilanne on tällä hetkellä se, että jos toisen ehdottomasti olisi pakko vaihtaa maata/kaupunkia, toinen mahdollisuuksien mukaan lähtisi seuraksi. Toki vain mahdollisuuksien mukaan. Tällä hetkellä siis etäsuhde näyttäytyy lähinnä “kauhukuvana”, mutta onneksi molemmat aikovat tästä vielä liikkua johonkin.
Tuota “noh nyt kun se Stazzy lähtee sinne kauas niin mitenkäs poikkis” -kohtaa kyseltiin mun VANHEMMILTA kun ylioppilaaksi kirjoitettuani lähdin auppariksi :DNoh, erottiin jo ennen kuin lähdin, ei ollut vuosisadan rakkaustarina…
Olisi muuten kiva kuulla kokemuksia niiltä “kotiin jääneiltä”. Että miten eroaika on edennyt. Luulisi, että sillä jäävällä on paljon vaikeampaa. Uuteen maahan muuttavalla on kuitenkin niin paljon uusia kokemuksia, että haikailuun on paljon vähemmän aikaa.

Kieltämättä niitäkin tarinoita olisi kiinnostava kuulla – oon itsekin miettinyt että jos se toiselle on “helpompaa” niin varmaankin sitten sitte lähtijälle, jolle kaikki on uutta ja erikoista…

Mikä se sellainen suhde olisi, jossa ei saisi toteuttaa itseään? Kaikki on asenteista kiinni.

Monilla ei varmaan ole siitä kiinni etteikö saisi lähteä, mutta kun toisesta ei yksinkertaisesti raaskita olla erossa :/

vähän nyt vanhaan postaukseen kommentoin, mutta tuli nyt luettua ja tosta jutusta mieleen, että jopa se on mun mielestä hassua, että kun seurusteleva henkilö saapuu esim. bileisiin niin siltä kysytään heti, että “mihinkäs sä matin oot jättäny/missä matti on?”. se jotenki ärsyttää mua ku saa kuulla tota joka kerta.

Hahah no niin ! 😛 Me ei juuri muutenkaan samoissa bileissä pyöritty, joten miten se eroaisi tästä tilanteesta :p

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *