Jenni Ukkonen 1.2.2012

fiiliksiä nettideittailusta

Teksti: Jenni Ukkonen

Oon täälla avoimesti kertonut liittyneeni eräälle nettideittisivostolle ja sekä se että sen kautta sovitut treffit on teitä ilmeisesti vähän kiinnostaneet. Muahan ei haittaa tästäkään kokemuksesta omia fiiliksiäni jakaa (niin kauan kunhan muistan etten mitään liian tarkkoja yksityiskohtia tai miekkosten tuntomerkkejä julkisesti jaa, hehe) jotenka jotain “väliaikakatsausta” voisin nyt laittaa! 🙂

Sivustolle rekisteröityminenhän tapahtui ihan suurimmilta osin siksi kun jouduin taas kerran yksinäisenä iltana (valtaosa kavereistani on onnellisesti parisuhteessa, murr, enkä kehtaisi aina kolmantena pyöränä mukana pyöriä:D) toteamaan ettei kukaan tule koti-ovelleni treffeille pyytämään, vaan jotain sen eteen on itsekin tehtävä. Lontoossa on yllättävän hankala tutustua ihmisiin, jotka eivät jo ole kavereitasi tai kavereidesi kavereita, joten deittisivustot tuntuu olevan siellä aika suosittu ja ihan yleinen keino löytää vaikkapa drinkki- tai päivällisseuraa, aina sen enempää edes merkkaamatta. Sen vuoksi en itsekään jaksanut enää kauaa sivulle menemisen jälkeen ajatella että huhhuh ompa noloa ja ajatteleekohan ihmiset nyt että mussa on jotain vikaa 😀 Vaikka ehkä jotkut niin silti yhä ajattelee – aivan kuten itsekin välillä vielä mietin että niissä sivuston miehissä on pakko olla jokin vialla 😀

Onnekseni oon kuitenkin voinut todeta tapaamieni miesten kohdalla että ihan normaaleilta ja tasapainoisilta ihmisiltä he on vaikuttaneet. Ehkä mulla on vaan ollut tuuria, tavallaan silti vielä tuntuu että jokainen sovittu deitti on uusi riskinsä – mutta riskejä tässä elämässä on vaan otettava! Ehdin tammikuun ajan tavata kuusi tyyppiä, yhden jopa pari kertaa, ja nytkin on jo kolme sovittu jahka pääsen takaisin kuviohin Suomessa vietetyn viikon jälkeen. Tähän menessä treffit on käsittäneet vain drinkkejä kivoissa paikoissa, mutta nyt on sovittu myös ekat päivälliset. Treffeillä on puhuttu ihan kaikkea mahdollista, yleisimpinä ihan vaan mitä kumpikin tekee työkseen, miten viettää vapaa-aikaansa, miten päätyi sivustolle, entiset parisuhteet, tykkäämiset ja ei-tykkäämiset… Ja on ollut oikeasti todella virkistävää jutella juurikin tuollaisista ihan normaaleista jutuista tuntemattomien ihmisen kanssa!

Joka treffien aikana oon todennut, että koinpa miehen omantyylisekseni tai en, oon ollut todella iloinen siitä että ne treffit joka tapauksessa oli. Oon itse usein aika ujo ja vähän varauksellinen täysin vieraan ihmisen seurassa, mutta tuo deittailu on kyllä tehnyt siihen suuren muutoksen mun kohdalla, ja koen että oon alkanut päästä eroon turhasta ujostelusta ja alkanut vaan nauttimaan siitä toisen ihmisen seurasta. Esimerkiksi yhden miehen tavatessani tiesin heti hänet nähtyäni etten ollutkaan yhtään kiinnostunut hänestä, mutta ne treffit olikin sitten ihan loistavat, sillä en kokenut mitään tarvetta hurmata häntä tai muuta vastaavaa 😀 Sain siis olla täysin rentona ja höpötellä niitä näitä miettimättä kuulostinko ihan taukilta 😀

Sen voin rehellisesti sanoa etten todellakaan tiedä tuleeko se unelmien poikaystävä netin kautta löytymään, mutta ei se missään nimessä poissuljettua ole. Juu, tottakai siinä on ne riskinsä, sillä netissä ihminen voi helposti väittää olevansa ihan kuka tahansa, mutta aivan yhtä lailla mielestäni joku baarista napattu tuttavuus voi siten toimia. On vaan luotettava siihen että pystyy lukemaan ihmisiä sen verran hyvin, että säästyy pahimmilta valehtelijoilta. Itse oon kuitenkin sillä sivustolla 100% omana itsenäni, ja toivon todella että myös muut sivustoa käyttävät niin tekevät – tai ainakin ne, jotka mulle viestejä sitä kautta laittaa 😀

Kaikenkaikkiaan tähän asti fiilikset tuosta netin kautta deittien löytämisestä on siis olleet positiiviset! Ei mulla ole hajuakaan kauanko siellä sivustolla jaksaa olla ja kuinka monilla treffeillä jaksaa käydä, mutta ainakaan toistaiseksi en näe siitä mitään pahaa että siellä olen ja otan kutsuja deiteille vastaan 🙂

I registered myself into an online dating site some time ago and have been dating the guys I’ve met through the site during the past weeks. This post is just about my feelings of it all so far, and to make it short and sweet, I’m super glad I’ve done it. There’s something very liberating about meeting up with strangers for drinks and talk about whatever. Although I have to say I’ve probably been extremely lucky with the guys I’ve met, they’ve all seemed totally normal! Not sure if it’s the place where I eventually find my future boyfriend, but at least I’m having fun and enjoying myself. And I’m no longer as shy as I used to be, which is just great!

Kuvat weheartit

Kommentit (44)

Olen pahoillani mutta en tosiaan halua sanoa :/

Tiedän täysin miltä susta tuntuu! Itsekin erosin reilu vuosi sitten pitkän suhteen jälkeen ja kun kaikki kaverit sattumoisin ovat parisuhteessa, tulee yksinäisiä viikonloppuja vietettyä melkoisen paljon. Olen pyöritellyt jonkin aikaa ajatusta nettideittailusta, mutta jotenkin tuntuu, että Suomessa ja erityisesti pienessä kapungissa se on melko leimaavaa touhua. Joten vähän niinkuin olen luovuttanut ajatuksen seurustelusta tässä opiskelukaupungissa ja odottelen sitä oikeaa (tai edes jotain) vielä muutaman vuoden. Vaikka nyt kun tämän kirjoittaa ylös, se kuulostaa todella säälittävältä! 😀

Mun mielestäni kannattaa nimenomaan yrittää, kukaan ei tule hakemaan kotoa… Usein Sen Oikean tapaaminen on ihan onnenkauppaa, eikä minusta ole ollenkaan pahitteeksi, jos sitä onneaan yrittää hiukan edesauttaa vaikka deittisivustojen kautta. Miksi ei siis yrittäisi, eihän siitä mitään menetäkään. 🙂 Eräs hollantilainen tuttavani (nainen) oli deittisivustolla parin vuoden ajan ja kävi treffeillä urhoollisesti sillä periaatteella, että teen tätä niin kauan, kunnes Se Oikea tulee vastaan. Hän on myös hyvin nirso miesten suhteen, jos niin voi sanoa. No, monen sammakon jälkeen Se Oikea todellakin tuli vastaan samaisen deittisivuston kautta. He ovat nyt naimisissa ja heillä on lapsi. Ja se mies on muuten tosi mukava, kunnollinen ja kaikin puolin normaali. 🙂

Musta toi on tosi kiintoisaa, eikä tossa pitäis olla mitään hävettävää! Nettideittailu nyt vaan kuuluu nykykulttuuriin 😀 ja varsinkin Lontoon kaltaisessa isossa kaupungissa varmasti helpompi tutustua erilaisiin ihmisiin.

en tiiä ootko sä yhtään samaa mieltä mutta musta jotenkin tuntuu et tääl lontoos toi nettideittailu on paljon normaalimpaa (tai ei oo yhtä big deal) kuin suomessa. vaikkei lontoo ookaan mikään iso metropoli niin jotenki tääl kaikki on hirveen hyväksyttyä ja “normaalia” verrattuna esim helsinkiin 😀 jotenkin nettideittailu ei viel sovi suomen kulttuuriin, eikä varsinkaan nuoriin. suosittua toi suomi24 deittipalvelu onkin keski-ikästen keskuudessa, ja eikö sitä vähän markkinoidakin juuri sille ikäryhmälle. täällä taas mainokset on enemmän ohjattu for young professionals. mikä on tietty siistiä 🙂 oon sun kanssa ihan samaa mieltä että täällä on vaikeeta tutustuu muuhun porukkaan kun kaverin kavereihin.

Siis miten sää sitten hoidat asian kun huomaat ettet olekkaan treffiseurastaki “sillä tavalla” kiinnostunut? 😀 Mielenkiintosta!

Hei,
Oli nyt pakko kommentoida! Olen blogiasi jonkin verran lukenut ja pakko kiittää aiheistasi! On hyvin rohkeaa kirjoitella asioista joista yleensä vaijetaan tai ei välttämättä puhuta. Nettideittailu, pienet kauneusoperaatiot,super push-upit.. yms. Nämä on tällaisia asioita, jotka meitä kaikkia kiinnostavat, mutta harva niistä suostuu kertomaan! Kiitos siitä sinulle, että jaat näitä asioita meille!:)

Itsellenihän kävi varsinainen vahinko, kun viimeksi lähdin treffeille deittisivun kautta. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä viime kesänä sovittiin aamupäivälle jätskit torilla. Josta sitten päädyttiin pienelle kävelylle. Ja sit kahvilaan limpparille kun oli niin kuuma. Ja sit alkoikin jo olla nälkä, ja mentiin kinkkiin. Ja sit ei ollut illalle mitään tekemistä, joten vuokrattiin leffa. Ja sit alkoi olla jo tooosi myöhä miehellä lähteä kotiin, ja hups, tässä vietetään seitsemättä kuukausipäivää, nyt saman katon alla. Koko aikana ollaan oltu erossa toisistamme käytännössä vain ne yöt, kun mies on ollut töissä toisessa kaupungissa, mutta nyt ollaan pari kuukautta oltu ihan virallisestikin avoliitossa.
Että OLE VAROVAINEN! 😀 Minäkään en nimittäin mitään etsinyt…

Kiitoisaa tekstiä. 8) Pakko vähän “pelotella” miten mun kaverillä kävi tossa viikon alussa treffatessaan ekaa kertaa nettitutun kanssa. Tää oli ihan ihastunut siihen mieheen ilmoituksen ja puheluiden perusteella mutta tyyppi oli superällöttävä limanuljaska irl. Lopulta “treffit” kesti niillä sen 5 min. 😀

Nettitreffailussa ei mun mielestä ole nykyään mitään ihmeellista tai noloa. Olen löytänyt jokaisen aikuisiän poikaystävistäni (myös nykyiseni, jonka kanssa asun yhdessä) netin kautta, ja kaikki heistä ovat olleet sen verran mahtavia tyyppejä, että olen edelleen heidän kanssaan tekemisissä 🙂

Nyt siihen on alkanut jo tottua, mutta onhan täällä oikeasti metrot ja telkku täynnä nettideitti-mainontaa! Mutta en mä silleensä edes ihmettele, täällä on kuitenkin niin pirusti populaa että kait se on astetta hankalampaa tutustua ja ylipäätään löytää ketään “oikeaa” :DSiistiä vaan lukea, miten joku uskaltaa kokeilla nettideittailua ja kirjoittaa siitä vielä tännekin, mielenkiinnolla seuraten! 😀 Itse oon niin ujo piimä mitä tulee ihan niihin kavereiden kavereihinkin tutustumisessa että ei tulis varmaan mitään jostain tollaisesta. Hyvä että joku uskaltautuu kentälle! 😀

Mulla on monesti tullut mietittyä että varmaan Suomessa asuessa (varsinkin tyyliin Rovaniemellä) ei varmasti olisi tullutkaan kokeiltua, ihan jo siksikin ettei niille sivustoille täällä todennäköisesti esimerkiksi nuoremmat kirjaudu… joten valikoima voisi sitten sielläkin olla vähän niin ja näin 😀 Muutenkin suomessa deittikulttuuri eroaa vielä Lontoosta aika paljon, pelkkä drinksuttelu ei ole ihan yhtä yleistä ilman että heti ajatellaan sen olevan vakavampaa. Tai näin ainakin mun näkemyksen mukaan 🙂

Voi vitsi, hyvin kävi tutullasi! Oon itsekin kuullut muutamasta parista jotka tapasi toisensa netin kautta ja ovat onnellisesti yhdessä, joten näköjään sitäkin sattuu. Eikä se mun mielestäkään mikään mahdoton ajatus ole. Sitä kautta tulee melkein jopa helpommin löydettyä sitä mitä etsii, kun siellä voi vähän valkkailla vaikka minkä pituista miestä etsii jne 😀

Siellä se tuntuu kyllä olevan ihan “hyväksyttävää” ja yllättävän eri aloiltakin päätyy ihmiset sinne – on kaikkea lääkäreistä ja lakimiehistä lähtien!

Ehdottomasti samat havainnot oon tehnyt, että jotenkin paljon arkipäiväisempää se Lontoossa on, ja nimenomaan tuo että niitä markkinoinaan ihan eri kohderyhmille. Omakin sivuni on juuri “kiireisille lontoolaisille” joten jo siitä voi arvata että valtaosa on päätynyt sinne kun ei ns. ehdi muutenkaan ihmisiä tavata 😀

No sellaista mulla ei vielä ole käynyt että sen vuoksi olisin kokenut tarvetta karata paikalta, vaan ihan leppoisasti on kuitenkin jatkunut keskustelu, ns. kaveripohjalta sitten enemmän 🙂 Eikä mua kyllä haittaisikaan muutaman tyypin kanssa kaverina tuota kautta jatkaa tapailua, kunhan se on molemmin selvää että pelkästään kaverina 🙂

Hehehhe voi ei, mutta kuulostaapa ihanalta!! 🙂 Hih, ollaan varovaisia 😉

Vau, hienoa kuulla että siellä ainakin on onnistuneesti aikoinaan nettideittailtu! :))

Heheh no samalla lailla oon itsekin kyllä pohjimmiltani ujo, tosin nyt kuten sanoin on se alkanut lähteä pois 🙂 Toki aina alussa jännittää ja vähän ujostuttaa, mutta jos seura vaan on sellainen “mukaansatempaava” niin nopeasti se menee ohi 🙂

Ei nyt liity aiheeseen mitenkään, mut musta on hirveen kivaa et jaksat aina vastailla kaikkien kommentteihin! oot ihana =)

Hih, itsepä olet 🙂 Mutta siis juu, musta on ihana vastailla kommentteihin, harmittaa kauheasti jos joskus sattuu olemaan niin ettei ole aikaa kaikkiin erikseen vastailla! 🙂

Ive met my boyfriend through match.com 🙂 Now we are madly in love, buying a house together and getting engaged 🙂
I wish you al the best in your dating and i hope you will find someone very special very soon. Just a little tip, use those dating sites where you need to pay something to be a member. Usually idiots and wankers stay away from paying a small fee per month and it also guarantees that guys who are willing to pay for membership are actually having serious intentions, not always of course, but ive met significantly less assholes on paid dating sites than on the free ones.

Mulla on pelkästään positiivisia kokemuksia vai pitäisikö sanoa positiivinen kokemus nettideittailusta. No jokatapauksessa, kävin aikoinaan yhden ihanan pojan kanssa nettideiteillä ja tässä sitä vielä ollaan, saman miehen kanssa yhdessä kuusi vuotta näiden (onnistuneiden) deittien jälkeen 🙂

Löysin nykyisen mieheni netistä, 7v yhdessä ja naimisissa. Kyllä sielläkin näyttää kultakimpaleita olevan. 😀

Itse en kyllä ikinä edes nettideitti sivuille menisi, mutta mukavaa että kirjoitit tälläisestä vieraasta asiasta.:)

Hei! Aiheesta poiketen kyselisin hieman onko sinulla tietoa Yves Rocher- tilauksesta, niitä ei ole vieläkään minulle tullut. Tilasin ne silloin heti kun tuli se postaus.Laitoin indiedaysille mailia asiasta, mutta vastausta ei ole tullut. Pitänee laittaa Yvesillekin viestiä, mutta ajattelin että onko sulle tullut kyselyitä muiltakin missä ne viipyy?

Päätin nyt alottaa blogin lukemisen näin kommentoimalla, joten täältä uusi lukija joukkoon mukaan! 🙂

Heh, niin se vaan kävi minullekkin… Pari vuotta sitten surffailin surullisen kuuluisalla suoli24-sivustolla aikaa tappamassa, ja nyt asun kimpassa reissulta mukaan tarttuneen miehen kanssa… 🙂 Parasta on kyllä se, että mies on juuri se “unelmavävy”, mutta tuskin olisin kiinnittänyt häneen suuremmalti huomiota, jos olisi vain satunnaisesti baarissa kohdattu. En voisi olla tilanteeseeni enää tyytyväisempi!

Ei nettideittailussa ole mitään noloa, ei Suomessa, ei muualle, ei aiemmin, eikä nytkään 🙂 En tajua, miten se olisi nolompaa kuin esim. tavata joku baarissa? Ehkä jopa nolompaa tavata joku hiprakassa baarissa, kuin selvinpäin netissä…
Tapasin oman mieheni 4,5 vuotta sitten suomi24.fi deittisivuilla ja se kolahti heti. Ehdin viikon olla koko sivuilla mukana, kun tärppäs. Ja tämä siis suomalaisessa alle 80 000 asukkaan kaupungissa. Nyt ollaan naimisissa. Parempaa, kiltimpää, kunnollisempaa ja söpömpää miestä en ole ikinä tavannut, enkä varmaan olisi tavannutkaan, jos en olisi netistä etsinyt. 🙂

Yeah that’s exactly the type of site I’m in, and I agree, it seems to work 😀 It also brings some secure that the members have actually given all their information (such as address, credit card details etc) away so they know someone knows who they really are 😀 I’m glad you found love through that :))

Hihii ui, ihanalta kuulostaa :))

Kiva jos tykkäsit! 🙂

Jee hieno juttu, lämpimästi tervetuloa!! 🙂

Voi ihanaa, ihanaa kuulla että sielläkin onnisti ja noin hyvin ja pian 🙂 Ja uskon kyllä että nettideittailu tulee vain yleistymään ja yleistymään, sillä itsekin aluksi epäilevänä tuomaana oon jo ehtinyt todeta sen niin hyväksi keinoksi tavata ihmisiä, että miksei sitten muutkin? 😀

Mita saittia itse kaytat? Ma tiedan kans muutamia joille on nettideittalun kautta tullut sitten ihan oikea suhde, jopa suomessakin! muakin kiinnostaisi tietaa etta miten toimit sellasessa tilanteessa, etta ekat treffit on takana ja on selvaa ettei tyyppi kiinnosta sua, mutta han haluaisi lahtea toisille treffeille?

Kaikki keinot on sallittuja miehen etsimisessä! 🙂 Ja toivotan rutkasti onnea deittiviidakossa seikkailessasi 😉

Tapasin oman paremman puoliskoni netissä ja ensi kuussa vietellään 5-vuotispäivää 🙂 enkä edes ollu deittisivuilla liikenteessä, kunhan vain oltiin yhteisen kiinnostuksen aiheen keskustelupalstalla ja siitä se sit vaan lähti. Asuttiin molemmat siihen aikaan Lontoossa mutta ei oltais varmaan sattumalta törmätty, eli onneksi on netti 🙂

Hehe, mahtava postaus! Kommentoin joskus aiemmin miten aloitin saman “kokeilun” täällä Lontoossa juuri ja ihan mukavaksi olen tähän saakka kokenut! 🙂 Deittailukulttuuri on tosiaan rennompaa ja vilkkaampaa täällä. Hyvä niin! Ja tällaisille nirsoille kuten minä on luksusta saada valikoida tarkkaan deittiseuransa. 😀 Odotan innolla jatkokuulumisia sinun kokeilusta!

Hihii, kiitän! :>

Aww hymyilyttää niin sikana kun lueskelen näitä ihania tarinoita, valaa kyllä kummasti toivoa että ehkä sitä itsekin jonkun vielä löytää 🙂

Hahaa samaa mieltä, ihanaa kun voi päättää tapaako tyypin vai ihan senkin perustella että onko se tarpeeksi pitkä :DD Hyvää jatkoa sullekin 😉

Mun veli löysi tyttöystävänsä seurustelupalstalta! He ovat tosi onnellisia, enkä ole veljeäni ikinä noin onnellisena kenekään kanssa. Eli olen sitä mieltä, että nykypäivänä nettideittailu on todellakin vain yksi tapa tavata uusia ihmisiä, eikä siinä ole mitään noloa tai hävettävää! 🙂

Ihanaa kuulla :))

harmi, mietiskelin minne ite voisi liittya kun noita sitteja on niin monia ja siksi kyselin, kun sun valitsema vaikuttaa aika hyvalta 🙂

Olen pahoillani mutta en tosiaan halua sanoa :/

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *