Jenni Ukkonen 23.3.2012

kauniita unia

Teksti: Jenni Ukkonen

Tästä kauniista päivästä tulikin hieman surullisempi, sillä sain kuulla viimeisen isovanhempani, rakkaan mummini nukkuneen pois. Onhan se kova pala vaikka sitä ehkä jo jossain määrin osasi odottaa, itku tuli vaikka yliopistolla uutiset kuullessani olinkin. Vielä ikävämmäksi asian tekee se, etten voi olla nyt perheeni luona, vaan olen yksin kaukana kotoa. Juuri tällaisina hetkinä sitä miettii miten kurjaa on olla pois Suomesta, ei pääse noin vaan sinne minne haluaisi, kun tarvisi… ajatukset on nyt kuitenkin vahvasti perheeni luona Suomessa.

Mummini oli ihana, vahva ihminen ja eli kunnioitettavan elämän. Olen onnellinen, että omaan mieleeni tästä päivästä jää muistoksi myös tämänastisen kevään kaunein ja lämpimin päivä, sillä se sopii hienosti yhteen mummini muiston kanssa. Lepää rauhassa<3

My grandma has passed away. She was such a wonderful, strong person. May she rest in peace<3

Kommentit (52)

<3

Voi ei 🙁 Osanottoni, läheisen kuolema on aina raskas kun ei on kaukana kotoa.(tottakai siis muutenkin, mutta erityisen raskasta kun ei ole perheen kanssa)
Koita pärjäillä!♥

Otan osaa suruusi 🙁

siis kun on kaukana kotoa:D

Voimia! <3

Voi, olen pahoillani! Menetin itse mummini syksyllä ja kyllä se vaan on kova pala 🙁 Tsemppiä sinne, muistot säilyvät.

Osanotot ja jaksamisia Jenni! <3
Olet ihana.
– Irini

Osanottoni.<3

Osaan ottoni. Tiedän tuon tunteen sillä oma isomummini nukkui juuri pari viikkoa sitten pois. Se oli todella rankkaa ja vieläkin tulee helposti tippa linssiin. Koita jaksaa <3

Voimia Jenni! Kirjoitit mummistasi niin kauniisti, että itsellekin nousi ihan kyyneleet silmiin.

Oi! Voimia!!

Osanottoni ja voimia sinulle ja perheellesi <3

voi ei, voimia sulle ja koko perheellesi!<3

VOIMIA! <3

Paljon jaksamista, tosi harmi, että joudut kokemaan ton surun yksin :/

osanottoni ja paljon voimia <3

Äh, otan osaa :s tiedän miltä tuntuu kun läheinen kuolee, ihan kauheeta, mutta varmasti tuntuu pahemmalta noinkin kaukaa käsin :/ Ei se kyllä helpolta tunnu silloinkaan vaikka asuiskin tosi lähellä..
Itseasiassa aika jännä sattuma, sillä oman rakkaan mummoni kuolemasta tuli tänään vuosi täyteen, muistoissa mummo täälläkin 🙂 <3 Mutta tsemppiä sulle ja jaksamisia, kyllä se siitä vielä ajan kanssa!

Otan osaa :/ Paljon jaksamisia ja halauksia sinne! <3 🙁

Voi sentään.Tämmöiset uutiset ovat kamalia,vallankin kun ei voi olla läheisten kanssa jakamassa surua.Olen pahoillani puolestasi.Yritähän kuitenkin jaksaa ihanien muistojen avulla.

Osanottoni.

Voi osanottoni! Tiedän kyllä miltä tuntuu, kun joku tärkeä kuolee. Oma mummini ja pappani kuolivat jo varmaan 5-vuotta sitten, mutta silti välillä vieläkin tulee kauhea ikävä ja itku! Jaksamisia sinne! 🙂

Syvimmät osanottoni! Tiedän tarkalleen, miten pahalle tuntuu kun tärkeä henkilö ei olekkaan enää läsnä. Oma mummoni nimittäin kuoli kolme kuukautta sitten aatonaattona. Vaikka kaikki olivatkin vähän allapäin, niin joulu meillä silti vietettiin. Mummoni rakasti joulua ja olisi varmasti halunnut meidän viettävän ihanan joulun, eikä murehtivan liikoja. Hienoa oli myös se, että saimme perheeni kanssa koottua kaikki läheisemme saman katon alle aatoksi.
Hirmuisesti voimia ja haleja sinulle!
ps. Vaikutat todella ihanalle ihmiselle ja blogisi on yksi lemppareistani!:)

Voih, otan osaa! 🙁 Voimia sinne <3 Pelottaa milloin omalle kohdalle tulee vastaava tapahtuma.. Vielä saan kuitenki olla onnekas kaikista neljästä isovanhemmasta.

Otan osaa. Jos minulta kysyttäisiin idolia, se olisi ehdottomasti mummoni. Haluan olla vanhempana (ja vanhana) samanlainen kuin hän.

Osanotot 🙁

Voimia sulle! Onneks sosiaalinen media on kehittyny niin pystyy helposti pitämään Suomeen yhteyttä:)

Voi ei, otan osaa 🙁 tuli aika jännä tunne kun mäkin sain tänään samalla tavalla kuulla yliopistolla että pappa kuoli yöllä.

Kaunis kiitos teille lämmittävistä sanoistanne<3<3

Voimia kaunokainen! 🙂

Osanottoni.
Death is nothing at all. I have only slipped away to the next room. I am I and you are you. Whatever we were to each other, That, we still are.
Call me by my old familiar name. Speak to me in the easy way which you always used. Put no difference into your tone. Wear no forced air of solemnity or sorrow.
Laugh as we always laughed at the little jokes we enjoyed together. Play, smile, think of me. Pray for me. Let my name be ever the household word that it always was. Let it be spoken without effect. Without the trace of a shadow on it.
Life means all that it ever meant. It is the same that it ever was. There is absolute unbroken continuity. Why should I be out of mind because I am out of sight?
I am but waiting for you. For an interval. Somewhere. Very near. Just around the corner.
All is well.
-Henry Scott Holland-

Otan osaa! 🙁 <3

Osanottoni.
Death is nothing at all. I have only slipped away to the next room. I am I and you are you. Whatever we were to each other, That, we still are.
Call me by my old familiar name. Speak to me in the easy way which you always used. Put no difference into your tone. Wear no forced air of solemnity or sorrow.
Laugh as we always laughed at the little jokes we enjoyed together. Play, smile, think of me. Pray for me. Let my name be ever the household word that it always was. Let it be spoken without effect. Without the trace of a shadow on it.
Life means all that it ever meant. It is the same that it ever was. There is absolute unbroken continuity. Why should I be out of mind because I am out of sight?
I am but waiting for you. For an interval. Somewhere. Very near. Just around the corner.
All is well.

I’m sorry, be strong xx

Runo on siis Henry Scott Hollandin kirjoittama ja on mielestani erittain kaunis ja lohduttava.
-A-

Osanottoni ja voimia!

Kiitän<3

jaksamisia sinne hurjasti <3

Voi, otan osaa suruusi! Voimia!
Menetin myös rakkaan mummoni viime vuoden huhtikuussa eli kohta vuosi sitten. En pysty vieläkään uskomaan ettei mummoa enää ole. Meillä oli todella läheiset välit ja mie olin aina mummon pikkupiika. Enää en itke päivittäin mutta välillä kun pysähdyn ajattelemaan asiaa ettei mummoa enää ole, tulee itku. Eilenkin katselin mummon kuvaa olohuoneen kirjahyllyltä eikä sitä voinut uskoa ettei mummoa saa enää koskaan halata. Nytkin kun tätä kirjoitan kyyneleet valuu poskillani. Mummon menetys on ollut tähän astisen elämäni rankimpia kokemuksia ja usko elämään on ollut koetuksella, miten ihminen vaan voi yhtäkkiä hävitä maailmasta. Vaikka mummo olisi täyttänyt viime kesänä 95 vuotta en silti olisi koskaan uskonut että mummo voi kuolla pois.

Voimia! <3

Todella kauniisti osaat kirjoittaa 🙂

Voimia paljosti sinne sulle<3

Kiitos ihanaiset :)<3

Todella paljon voimia ja jaksamisia sinne sulle!<3Itse menetin vajaa kaksi vuotta sitten isoisäni. Hänen mahdollinen poismenonsa oli jo arvattavissa kun hän oli vaipunut koomaan sairaskohtauksen jälkeen ja tieto poismenosta tulikin sitten päivää ennen ylioppilasjuhliani… Siinä ei ollut juhlafiilis kovin korkealla ;/

Melkee tuli tippa linssiin kun luin tän postauksen…Paljon voimia sinne<3

Otan osaa suruusi ja voimahalit täältä <3

Kiitos 🙂

Hei,
en ole ennen kommentoinut, mutta nyt oli vain pakko. Osanottoni. Asia hyvin ajankohtainen itsellenikin, oma mummoni kuoli helmikuun alussa ja kuten sinulla, myös viimeinen isovanhemmistani. Aika kova oli shokki, koska tapahtui niin yllättäen. Olihan sitä tietenkin tavallaan osannut odottaa, että joskus näin tulee käymään, mutta sitten se tapahtui kuitenkin niin yhtäkkiä. Mummo oli hyvässä kunnossa. Omalla kohdallani on auttanut, että mietin että lähtö oli helppo ja nopea, ja mummolla oli hieno ja pitkä elämä. Ikävä on kyllä todella kova. Voimia sinne 🙂

Hei, osanottoja sinullekin. Vaikka kuolemasta onkin jo vähän aikaa kulunut. Oma mummoni kuoli helmikuun alussa ja kun luin tekstiäsi (itkien), niin tunteet tuntuivat vaan niin tutuilta… oli pakko kommentoida. Minullakin vaikeuksia uskoa tapahtunutta. Hyvää kevättä sinulle! 🙂

Kiitos kaunis ja voimia sinnekin. Täällä vähän sama tilenna, mummi lähti “hyvillä mielin” eikä minkään piinaavan taudin myötä, joten se helpottaa mieltä :)<3

Osanotot, ja voimia ! Multa kuoli pappa 3 vuotta sitten, ja se oli tosi rankkaa, vaikka sen tiesi, niin silti.Mut yritä pärjätä 😉

Nää on näitä elämän hetkiä, jotka vetää mut sanattomaks. Oma rakas mummi kuoli kauniina heinäkuun päivänä 2010 ja ikävä on aivan hirveä vieläkin. Muistot on kauniit eikä katoa ikinä, mutta joskus tarvitsee vain nähdä villasukka tai karjalanpiirakka ja kyyneleet valuvat täysin solkenaan. Se on käsittämätöntä, miten kauan voi kulua aikaa ilman, että vieläkään kunnolla tajuaa toisen olevan poissa.
Iso ja lämmin halaus kaikille isovanhempansa menettäneille, kyllä ne meitä kattelee tuolta pilven reunalta :´)

<3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *