Jenni Ukkonen 27.8.2011

mielen päällä

Teksti: Jenni Ukkonen

Nyt seuraisi ihan vähän mietiskelyä tällä hetkellä pyörivistä jutuista ilman sen kummempia punaisia lankoja, eli ne joita bloggaajan pään sisällä pyörivät ei muoti tms. aiheiset jutut ei kiinnosta, haluavat tämän ehkä skipata 🙂

Eli tosiaan, tänään hyvästelin sitten veljenikin, jonka oli aika palata takaisin Suomeen. Takana mukava viikko ja edessä ken tietää mitä! Huomasin kuitenkin tuossa päivemmällä tuntevani oloni suoraan sanottuna tyhjäksi, nyt kun velikin tosiaan lähti ja oon taas yksin täällä huoneessani. Muutenkin kaikki hyvät tyypit ihan muutamia lukuunottamatta on jossain muualla. Suomesta paluun jälkeen mun ympärillä on oikeasti ollut koko ajan ihmisiä, mitä nyt kaksi yötä taisin yksikseni nukkua, joten aika shokki on taas olla yksin.

Yksinäisen olon lisäksi huomasin tänään olevani myös vähän alakuloinen, tai siis mahanpohjassa oli useamman tunnin sellainen tunne että olisi voinut vaikka itkut tirauttaa jos se olisi auttanut. Yllättäen mulla on kauhea ikävä perhettäni ja kaikkia ihania Suomssa olevia kavereita, mikä on outoa sillä yleensä en pahemmin ikävää tunne kun pidän kuitenkin jatkuvasti yhteyttä kaikkiin netin kautta, ja muutenkin vasta kävin Suomessa kaikkia katsomassa. Kai se on tämä muutosten aika mikä saa tunteet sekaisin, mulla on kuitenkin ensikuussa muutto edessä ja kaikkea. Taas pitäisi alkaa pakata elämää pariin matkalaukkuun ja alkaa kuljettaa tavaraa uuteen paikkaan… onneksi ei nyt kovin kauas kuitenkaan, mutta uudelle alueelle silti.

Yritin jo päivällä parantaa tätä tyhjää oloa shoppailemalla vähän, mutta sekään ei nyt ihan toiminut kuten toivoin. Jotain kivaa kuitenkin löytyi, ja varmasti nekin alkaa sitten ilostuttaa vielä enemmän jahka pääsen tästä olotilasta eteenpäin. Todennököisesti “parantuminen” alkaa heti kun painan tämän tekstin julkiseksi, eli sen pidemmittä puheitta toivottelisin mukavaa loppuiltaa ja -viikonloppua kaikille teille. Itse taidan nyt käyttää loppu viikonlopun ihan vaan itseeni; lehtiä lueskellen, ohjelmia katsoen, kynsiä lakkaillen ja siihen henkeen. Tälläisiakin päiviä ehdottomasti tarvii, että osaa sitten taas aivan eri tavoin arvostaa sitä että niitä tärkeitä ihmisiä ympärillä on 🙂

Ettei jäisi ihan kuvattomaksi postaus, niin tässäpä kevennykseksi pari kuvaa muutaman päivän takaa. Oli mulle ja mun veljelle yksi tärkeimmistä “nähtävyyksistä” tuo paikka, vaikkei moni sitä tajuaisikaan miksi 😉

Kommentit (49)

Et todellakaan ole yksin, kaikillahan niitä päiviä on kun haluaisi vaan jäädä sänkyyn makaamaan ja ehkä vähän vollottamaankin 🙂 Mutta itse ainakin huomasin että se oli hyväksikin, nyt on taas purettu tunteita ja helppo aloittaa taas puhtaammalta pöydältä:)

Minusta on vaan hyvä, että välillä kirjoittelet tällaisiakin tekstejä. Moni saattaa olla siinä luulossa, että ulkomailla asuminen on yhtä vaaleanpunaista unelmaa, vaikka oikeasti se on samanlaista arkea iloineen ja suruineen. Totta puhuen ulkomailla ne surut tuntuu jopa paljon raskaammilta kuin Suomessa ollessa! Halusin vain sanoa, että anna itsellesi lupa olla alakuloinen, vaikka syy siihen saattaa tuntua tyhmältä. Tuollaisia päiviä tulee kaikille – ja ajattele, että tuntuuhan silloinkin tyhjältä vaikka asuisi Suomessa ja pitkään olleet vieraat lähtee. Leppoisaa lauantaita! 🙂

Aah,sama juttu täällä..you’re not alone! Olin jo neljä vuotta asunut Lontoossa ilman mitään murheita, ja yksi päivä toissa pääsiäisenä iski ihan yhtäkkiä sama tyhjyys eka kertaa ja mieleton ikävä perhettä. Oli niin täysin hopeless olo että tuntui että oli ihan pakko päästä kotiin, ja olin ostamassa lentolippua kotiin seuraavaksi päiväksi… -mutta sitten se tuhkapilvi iski (..perfect timing) so no chance.Piti vaan jutella äidin kanssa melkein koko päivä skypella videolla että tuli olo et ne olis tavallaan paikalla:)

Mullakin on joskus tollasia tuntemuksia, että olo on tyhjä eikä oikein tiedä ehkä mistä se kaikki juontaa. Ja hyvin usein jos on ollut paljon hälinää ympärillä ja yhtäkkiä on yksikseen, olo tuntuu oudolta. Oot ihana Jenni 🙂 <3

Harmi, että mieli on maassa, mutta kiva, kun kirjoitat välillä ulkomailla olosta tästäkin näkökulmasta. Itsekin olen viettänyt erinäisiä kausia muissa maissa. Aiemmin minäkin ajattelin, etten edes ikävöisi perhettä tai kavereita Suomessa. Tänä vuonna asuessani jonkin aikaa toisessa maassa, olin kuitenkin usein alakuloinen ja aloin kaivata monia asioita kotimaasta. Usein kuulen ihmisten olevan kateellisia siitä, kun joku asuu ulkomailla, ja monet nuoretkin tuntuvat ylistävän ulkomailla asumista miettimättä niitä haittapuolia. Itse rakastan oleskella muuallakin, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut arvostaa Suomea ja Suomessa asumista sekä sitä, että perhe on lähellä. Onneksi sulla on kuitenkin kavereita myös Lontoossa! Kivaa syksyn alkua sinne!

kyllä se ikävä siitä helpottaa, nukkuu vaikka yön yli niin kaikki on jo paremmin :>

Tsemppiä tsemppiä, kyllä koti-ikävä siitä aikanaan helpottaa!
Olen aika tuore lukija, äskeistä Bayswater-hankintaa suunnitellessa google toi 🙂

Kas kun ette ykköstä piirtäneet tuohon talonumeron eteen…?:)

Upstairs,Downstairs <3.Mulla on koko sarja dvd:na ja pidän sellasia maratonviikonloppuja sitä katellen:D.

Upstairs downstairs? 😀

Tiedän niin mitä tarkoitat. Itsekin asun tällä hetkellä ulkomailla ja tulen asumaan vielä ensi kevääseen asti, ja välillä tulee juurikin tuollaisia hetkiä. Kun ympärillä pyörii valtava kasa ihmisiä, eikä ole aikaa olla yksin niin ei ehdi myöskään ikävöimään niin paljon. Ja sitten kun onkin aikaa olla yksin niin tulee kuvailemasi tyhjä olo.
Paljon tsemppiä sinne, ikävöinti on onneksi ihan tervettä! 🙂

Voin kuvitella, että on välillä rankkaa kun perhe ja monet ystävät on ihan toisessa maassa. Mutta onneksi yhteydenpito on helppoa nykypäivänä ja jos tekee mieli niin lentokaan ei ole niin pitkä näiden kahden maan välillä. 🙂
Ei liity postaukseen, mutta kyselisin miten tuttu paikka Camden sinulle on? Muistan kuulleeni että se olisi vähän levottomampi paikka, huumeet liikkuu jne., mutta muuten paikka kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Suunnittelen mahdollista tulevaa Lontoon matkaa ja kiinnostaisi nähdä paljon eri kaupunginosia ja nähtävyyksiä.

itselläni viime aikoina ollut kanssa alakuloisuutta: muutto uuteen kapunkiin opiskelemaan ja uusi vuokra-asunto joka osottautui huonoksi. vielä kun ympärillä ei ole tuttuja, voi illalla pimeän tullessa vielä kalustamattomassa asunnossa tulla suru puseroon.

Näyttää ihan siltä Upstairs, downstairs sarjan talolta 😮

ihan ku maija poppasesta toi talo :D!

bb
talo

Samat sanat kaunokainen<3

Kyllä se täälläkin on tainnut mennä niin että piti lähteä Suomesta jotta sitä tosissaan alkoi arvostaa 🙂 Mutta onhan ne puolensa joka maassa, ja myös Suomessa on ne huonot puolensa minkä vuoksi siellä en ainakaan tällä hetkellä näkisi itseäni kuitenkaan asumassa. Onneksi pääsee helposti käymään kun halu tai tarve tulee 🙂 Mukavaa syksyä sinnekin 🙂

Voi kiitos, ja tervetuloa vaan 🙂

Kiitos kaunis ja samoin tsemppiä sinne kaikkeen 🙂

Onneksi ei tosiaan olla toisella puolella maailmaa, niin Suomessa pääsee silloin tällöin käymäänkin ikävän yllättäessä 🙂 Camden on melko tuttua aluetta juu, suht lähellä oon nyt tämän vuoden asunutkin, vaikkakaan en tismalleen siellä. Ehdottomasti kannattaa sielläkin sitten käydä, ainakin itse tykkään alueesta vaikken välttämättä sinne ensimmäisenä muuttaisi. Päiväsaikaan todella vilkas ja viihtyisä paikka 🙂

Hih sehän se 🙂

Heh, no siinäpä vasta olisikin jotain uutta tulevalle kaudelle – Suomen BB -talo keskellä Lontoon hienostoaluetta 😉

Mulla on vähän samoja fiiliksiä tällä hetkellä, ainakin pystyin samaistumaan sun tekstiin. Mulla on vähän ehkä toisin päin oleva tilanne, sillä oon kuukauden päästä pakkaamassa laukkuni ja muuttamassa Espanjaan. Vaikka oon ihan super innoissani, niin silti on aika surullinenkin olo tällä hetkellä. Mutta tosiaan kuten sanoit, täytyy olla myös tälläisiä hetkiä, että osaa niitä parempia oikeasti arvostaa sitten.:)
Tulipas oikeen pitkä kommentti tällä kertaa.:D

On ihan normaalia et välillä tulee tollanen fiilis. Itsellenikin tulee välillä tollanen olo:/ usein helpottaa et ottaa pitkän kuuman suihkun ja nukkuu asian päälle:) tai no mulla se ainakin toimii:)

you always have amazing photos, & really like your style is so clean and chic! less is more :), xoxo

tuli tosta sun tekstistä ihan mieleen olo mikä mulla oli kun palasin suomeen sen jälkeen kun olin siskoni luona skotlannissa. silloin tuntuin varsin tyhjältä, varsinkin kun sai isomman käsityksen siitä että mitä elämä on lukion jälkeen jos vain saan tarpeeksi hyvät paperit. voin sanoa että kyllä briteissä on sitä mitä ei suomesta saa 😀 joten eiköhän se siitä

No uskon kyllä että ikävä voi välillä yllättää. Itse muutin vuosi sitten ihan vain helsingistä tampereelle, ja vaikka tavallaan muutos on todella pieni, on kuiteskin perhe ja parhaat kaverit useamman tunnin päässä. Ja hei, elättelen toiveita, että lukioikäinen veli joskus osoittaisi niin paljon kiinnostusta siskonsa asuinpaikkaan, että viittisti tulla kyläilemään… 🙂

Minullekin aina välillä tulee noita hetkiä ulkomailla asustellessa. En haluaisi asua Suomessa, mutta rakkaat ihmiset ovat kuitenkin täällä ja välillä sitä ulkomailla on kuitenkin ihan yksin, kun ei oikein ole vakiintunutta ystäväpiiriä samalla tavalla. Varsinkin jos muut sattuvat olemaan matkoilla tai muuten kiireisiä.
Tsemppiä kovasti! Eiköhän se siitä taas, kun koulu jatkuu ja ystävät palaavat. 🙂

Toi on ihan normaalia 🙂 Joskus vaan tuntuu, että miksi mä olen yksin. Luulisin, että se johtuu vaan siitä, että oot ollut nyt paljon raikkaiden ja perheen kanssa. Kyllä siihen taas varmasti tottuu ja oothan sä jo jonkin aikaa englannissa asustanut. Joskus vaan saattaa tulla tollasia tuntemuksia, ja on tärkeää kirjoitella niistä 🙂

Tunne on tuttu täälläkin toisinaan. Yksin oleminen ja hiljaisuus ympärillä tuntuu entistäkin ikävämmältä silloin juuri kun on saanut ensin nauttia kaikista rakkaista ihmisistä. Tsemppiä sinne. Kyllä se sieltä vielä iloksi taas muuttuu kun pääsee arkeen kiinni! 🙂

Thank you sweetie :)x

Hih, voi eiköhän se sieltä vielä tule 🙂

Kiitos kaunis, näinhän se varmasti menee :))

Mulle ikävä on iskenyt aina juuri noin: Ei sitä osaa ikävöidä, kun on ollut kuukausia vieraassa maassa itsekseen ja elämä kulkee omia uomiaan, mutta kun joku perheenjäsen tai rakas ystävä on käymässä, pudotus arkeen on joskus aika tyly. Tosin nyt kun aloin asiaa miettimään, niin viime aikoina noita kolahduksia ei ole enää niin tullut, kai sitä huomaamattaan on juurtunut ja oikeastaan ihan tyytyväisenäkin palaa siihen omaan arkeen ja elämään. 🙂

Jäipä muuten kysymättä edellisessä kommentissa,et ootko lukenu mistään miten sen suunnitellun jatkon kanssa tohon sarjalle on käynyt?Viime syksynä jossain kahvilassa luin sielä jostain tv-guidesta,et jatkoa oltas suunnittelemassa,mukaan oltaisiin hakemassa sarjan vanhaa näytelijäkaartia,mikäli mahdollista.

Mä tykkään olla yksin aina sillon tällön, mutta sillonkin on hyvä olla se tunne että jos mieli vaihtuu niin aina on joku jonka kanssa voi viettää aikaa. Itselläni on vielä vähän eri tilanne, koska en ole opiskellut täällä ja en siis sitä kautta saanut omanikäisiäni kavereita. Joskus mietityttää että haluanko olla täällä koko loppuelämäni jos kaikki parhaat ystävät ovat muualla.. Aika näyttää.. Tsemppiä sulle ja toivottavasti olo on jo helpottunut 🙂

Itsekin asun talla hetkella taalla Englannissa ja multakin noita paivia löytyy. Joskus kun kuuntelee jotain musiikkia tulee tosi haikee olo ja sit alkaa ajattelee Suomessa olevaa perhetta ym. ihmisia niin tulee kyyneleet silmiin.Ja joo mullakin oli just silloin, ku isa ja veli oli mennyt takaisin.Mutta musta tuntuu, et se kuuluu tahan ja on saanu mut arvostaa juuri enemman kaikkea Suomessa :)Et kylla se siita aina ohi menee.

toivottavasti on jo vähän paremmat fiilikset. 🙂

Tulin juuri maanantaina Roomasta ja parin kahvilahuijauksen takia ajattelin etten enää palaa sinne mutta nyt jo haluaisin takaisin! siellä kaipasin etenkin Suomen raitista ilmaa ja yhtä sosiaalista ilmapiiriä kuin Sisiliassa, se on hassua miten eri paikoissa kaipaa aina muualle..

Eiköhän se ikävä taas laannu kun pääsee takaisin arjen askareisiin… nyt on ollut koko alkukuu niin kiireinen että on vähän kuin ehtinyt unohtaa millaista on olla yksin. Voi tehdä ihan hyvääkin olla nyt hetki itsekseen ja keskittyä omiin juttuihin 🙂

Siis joulunahan siitä näytettiin kolmen jakson mittainen “jatko-osa”, tarkoitatko sitä? Mukana vanhasta porukasta oli Rose 🙂 Sen enempää en ole jatkosta enää kuullut… toisaalta ehkä hyvä niin, ei se uusi jatko vetänyt millään lailla vertoja alkuperäiselle, vaikka ihan katsottava olikin 🙂

Kiitos kaunis 🙂 Se on kyllä hyvä että koulun kautta niitä kavereita, vieläpä samanhenkisiä löytyy, niin ei tarvi yksin tässä tilanteessa olla. Valtaosa munkin kavereista on jostain toisesta maasta, joten heidänkin kanssa on helppo puhua koti-ikävästä sun muusta 🙂

Kiitos sullekin, ja tsemppiä myös sinne näitä päiviä varten 🙂

On kyllä, kiitos :))

Hih, niinhän siinä helposti käy 🙂 Mutta, täytyy palata jotta voi lähteä uudelleen 😉

Hihii, sinäkin olet Upstairs, Downstairs -fani! 🙂 Mulla on aina ollut tarkoitus käydä kurkkaamassa osoitetta. Edellisellä reissulla asuinkin ihan lähellä ja viime reissulla sitten ihan vahingossa kävelin tuonne matkalla Hyde Parkista Victorian asemalle: huomasin jonkun aasialaisen tytön hiljaisella kadulla kuvaamassa, ja vilkaisin osoitetta tarkemmin – vaikkakin heti kuvaajasta päättelin, että Eaton Placella ollaan. Tiesin olevani Belgraviassa sarjan tapahtumapaikoilla, mutta ei ollut tarkoitus käydä Eaton Placella juuri silloin. 😀 Muuten, jos vain talon ulkonäön perusteella etsisi osoitetta, saattaisi olla vähän hankalaa… 😉

Hih, joo siellä on kyllä noita samoja kermanvalkeita taloja sellaiset rivit, että ihan hyvä muistaa minkä numeroisen talon eteen kannattaa parkkeerata 🙂

ei vitsit, just tänään oon potenut täysin samanlaisia fiiliksiä koko päivän ja sitten tulin tänne ja luin tän postauksen ja tuli heti niiiiin paljon parempi olo kun tajus, että kaikilla on välillä tällasia päiviä koettavanaan.. 🙂 itelläni lähti poikaystävä takasin armeijaan muutaman päivän kestäneeltä lomalta ja vaikkei mihinkään sen kauemmaksi lähtenytkään nii se on aina yhtä haikeeta palata töistä tyhjään ja hiljaiseen kotiin yksinään.. mutta tän luettuani tuli heti niin paljon parempi mieli, kiitos :))

Et todellakaan ole yksin, kaikillahan niitä päiviä on kun haluaisi vaan jäädä sänkyyn makaamaan ja ehkä vähän vollottamaankin 🙂 Mutta itse ainakin huomasin että se oli hyväksikin, nyt on taas purettu tunteita ja helppo aloittaa taas puhtaammalta pöydältä:)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *