Jenni Ukkonen 11.5.2011

mietteitä kämppisten kanssa asumisesta

Teksti: Jenni Ukkonen

Taitaa alkaa olla se aika vuodesta kun ensi syksynä ulkomaille opiskelemaan tai miksei muutenkin vaan asumaan suuntaavat ryhtyvät pohtimaan tulevaa asumistaan. Multa on kyselty mitä mieltä oon omasta asumismuodostani tykännyt, joten ajattelin siitä nyt jokusen sanan sanoa.

Eli tosiaan kuten valtaosa tietääkin niin asun yksityisessä hallsissa (yliopistollani ei asuntoja ole) ja samassa asunnossa asuu kanssani tällä hetkellä kolme muuta opiskelijaa (neljäs muutti viime viikolla pois ja huone jää tyhjäksi). Jokaisella meillä on oma huone ja siinä yhteydessä vessa/kylppäri – jaame siis vain keittiön/oleskelutilan.

0922-12-audrina-lauren-breakfast

Kämppikseni oli mulle entuudestaan täysin tuntemattomia ja mullehan tällainen oli täysin uusi kokemus, sillä ennen tänne muuttamista olin asunut vain siskoni kanssa, yksin ja poikaystäväni kanssa. Alusta asti mulle oli kyllä selvää että mulla kävi tosi mäihä noiden kämppisteni kanssa, sillä ollaan kaikki aika samoilla linjoilla mm. siitä, että kämpän tulee pysyä siistinä, kaikki siivoavat omat jälkensä ja jokaiselle annetaan oma rauha kun sitä halutaan. Ollaan muutenkin varsinainen nörttitalous, eikä olekaan mitenkään ihmeellistä jos joku viettää koko päivän huoneessaan lukkojen takana opiskellen :p

Kämppiksistäni oon siis pitänyt ja ollut tosiaan kiitollinen siitä, miten “kunnollisia” tyyppejä ne on – oon kauhulla nyt jälkeenpäin miettinyt, millaisia tyyppejä tänne olisi niiden sijaan voinut tulla! Mutta ei meistä mitään ylimpiä ystäviä kuitenkaan ole tullut vaikka päivittäin tekemisissä ollaankin – tämä tosin on osittain ihan mustakin johtunut. Oon nimittäin aina ollut tosi valikoiva siitä, kenet läheiseksi ystäväksi otan, ja siinä kriteerinä on mm. se, kuinka samanhenkisiä ihmisiä ollaan mitä kiinnostuksenkohteisiin ynnä muuhun tulee. Ja näiden kämppisteni kanssa mulla eroaa mielipiteet aika paljonkin joissain asioissa, joten keskustelut on yleisesti ottaen ihan vain yleismaailmallisia. Toisinaan vietetään aikaa kodin ulkopuolella mm. käymällä leffassa tai vastaavaa, mutta ne läheisimmät kaverit löytyy tosiaan sitten kodin ulkopuolelta.

20091110_thehills0401_560x375

Tässä kämpässähän asun elokuun lopulle/syyskuun alkuun, ja sitten olisi tarkoitus löytää uusi koti. Syksyllähän mulla oli tosi vahva fiilis siitä etten enää asuisi kämppisten kanssa vaan ehdottomasti tarvin oman paikan, mutta viimeistään joulukuussa huomasin ettei se ehkä sittenkään olisi paras vaihtoehto mulle – oon kuitenkin aika säikky, ja joulukuussa kun kaikki kämppikseni ehti lähteä joulunviettoon koteihinsa ja itse jäin ylimääräiseksi viikoksi tänne jumiin, olin välillä niin vainoharhainen ettei mitään järkeä 😀 Ja kun ottaa huomioon ettei tässä rakennuksessa kuitenkaan ketä tahansa hulluja asu vaan pelkkiä opiskelijoita JA että rakennukseen pääsee sisälle vain useamman lukollisen oven läpi, en halua edes kuvitella mitä tapahtuisi kun vuokraisin kämpän yksityiseltä… :p Suunnitteilla onkin katsella asuntoa yhden tai useamman läheisen kaverini kanssa 🙂 Tuntemattomien ihmisten kanssa en enää yhteen muuttaisi, vaikkei mulla tästä varsinaisesti mitään negatiivisia kokemuksia onneksi olekaan. Toisaalta kuitenkin hyvä, että tämäkin on tullut koettua – mitään en kadu! Uskon vaan että läheisten kavereiden kanssa on kivempaa asua jatkossa 🙂

Etuna kämppiksissä on ehdottomasti se, että aina on seuraa jos sitä kaipaa. On oikeasti tosi mukavaa, että voi milloin vaan mennä juttelemaan jollekin ja että on joku, joka ylipäätään kysyy aamulla mitä kuuluu tai kyselee illalla päivän tapahtumista. Joiden kanssa tilata pitsaa tai pitää lettukestejä. Ja jotka kyllä huomaa, jos et ole saapunut yöksi kotiin, joten et pääse vahingossakaan katoamaan maan päältä ilman että joku aloittaa etsinnät :p

Kaikille muiden kanssa asuminen ei kuitenkaan varmasti sovi, ja pahimmassa tapauksessa se voi olla tosi ikävä kokemus (näitäkin tapauksia valitettavasti tiedän). Jos siis tietää jo etukäteen että on tosi yksityinen ihminen eikä kaipaa ketään seinänsä taakse, niin ainakaan kovin pitkällä vuokrasopparilla ei kannata lähteä kokeilemaan 😉

Ps. “Jokusen sanan” – oon superpahoillani harhaanjohtavasta aloituksesta! :p

Kommentit (31)

Siellä kuulostaa kyllä ihan toimivalta ratkaisulta, onnittelut siis loistavasta kämppiksestä 😉

Jep, toisen tytön kanssa jaan asunnon ja ei ole ollut mitenkään miellyttävä kokemus 😀 Eli ei olla paljoa tekemisissä toistemme kanssa ja ei oikeastaan edes haittaa..Kämppis on myöhäisteini-ikää elävä teinari, joka käyttäytyy kuin se asuis yksin täällä, enough said :p Oon varmaan kaikki kämppiskauheudet vuoden aikana joutunut kokeen. Mulla kävi siis huono tuuri tän asian kanssa (mitähän se ajattelee musta hmm..) mutta tästä on tie ylöspäin! Sunnuntaina muutan OMAAN asuntoon omaan rauhaan 😀 Lasken jo päiviä siihen, että voin mennä vessaan ihan milloin vaan eikä kukaan sotke perässä kun oon siivonnut 😀

Kiva teksti, vaikka mielestäni useat suomalaiset tuntuu kuin “pelkäävään” asua kämppisten kanssa samassa asunnossa ja ideaalisti pitäisi olla se oma asunto. Mielestäni kimppakämpässä oppii joustamaan aivan uudella tavalla ja tutustuu lisäksi moniin uusiin ihmisiin. Tällä hetkellä esim hengataan toisen kämppikseni kanssa päivittäin yhdessä, molempien kavereista on tullut yhteisiä kavereita enemmän tai vähemmän. Toinen kämppiksemme oli aika rautarouva saksalainen jolta tuli joskus valitusta milloin tiskivuorista ja milloin mistäkin, mutta sillä lailla löysin taas itsestäni uusia puolia ja opin sopeutumaan vähän enemmän.
Totta että kämppiksetkään ei sovi kaikille (me saamme onneksi valita henkilöt jotka muuttaa kämppikseksi), mutta yleensä ottaen suosittelisin kaikille tällaista asumismuotoa edes kerran, sillä se on aika avartava kokemus! Entisten kämppisten luona olen jo vieraillut kotimaassa, Englannissa ja retki Saksaan suunnitteilla, ihan kiva:)

Hienoa etta tuut noin hyvin toimeen kamppistes kanssa! Itsekin asun hallseissa ja kamppiksia on nelja, joista kahden kanssa en tule toimeen juuri ollenkaan. Viimeksi eilen illalla toinen heista ryntaa koputtamatta sisaan illalla mun huoneeseen huutamaan mulle ovien paiskomisesta. En tietenkaan ota pahalla jos valitetaan aiheesta, mutta voi kai sen muullakin tapaa hoitaa kun noin… Meilla on noiden kahden kanssa olut karhamaa vahan mistakin alusta asti. Ite oon melko rento tyyppi enka ole hirvean tarkka saantojen yms kanssa, mutta naa kaksi on just painvastasia, joten tilanne on aika inha.
Luojan kiitos muutan kuukauden paasta veke! <3

mie niin tunnen tuskasi ku olit siel yksin joulukuussa 😀 ite asun samantyyppises solus mut ihan suomessa, ja täs on vaa yks tyttö miun kanssa. Nooh, nyt se on muuttamas pois, ja tää jää luultavasti kesäks pelkästää miulle. Viimeyönä se ei ollu (vissii:D) kotona, joten olin ihan paniikis ja itkin vaa poikkikselle puhelimessa. Ja nukuin valot päällä… Oikeesti vihaan yli kaiken sitä et miul on aivan sairaan herkkä ja tyhmä mielikuvitus :< oottelen kesää kauhulla, huoh…

Englannissa kimppakämpät on minusta paljon yleisempiä kuin suomessa… Jotenkin tuntuu että suomessa kaikilla on omat asunnot ja kimppakämpissä asuvat vain opiskelijat. ja opiskelija-asunnoissakin yksiöitä halutaan eniten käsittääkseni. Mutta varsinkin ulkomaille tullessa kimpassa asuminen – jopa ventovieraiden kanssa – on minusta hyvä asia. Siinä tutustuu paikallisiin ihmisiin, ja parhaassa tapauksessa niistä kämppikisistä tosiaan saa apua monissa asioissa tai tulee vaikka hyviä ystäviä.

Mun mielestä parasta mitä ulkomaille lähtevä opiskelija voi tehdä on hankkia tuon tapainen soluhuone kuin sinullakin on ollut. Taloudellisista syistä ja sitten siitäkin syystä että sosiaalinen elämä alkaa helpommin kun ympärillä on muitakin ihmisiä, tykkäsi heistä tai ei, pääasia että kontaktit toisiin ihmisiin estävät suomalaiselle ominaista ” ujoudesta” johtuvaa eristäytymistä. Ehtii sitä sitten myöhemminkin asustella yksin.

Voi ei, varmaan yksi ikävimmistä jutuista olisi varmaankin just se, että toinen käyttäytyy kuin omistaisi koko paikan :/ Mutta onneksi tosiaan pääset kohta omaan rauhaan 🙂

Suomessa opiskelijoita ja nuoria ammattilaisia tosiaan siinä mielessä “hemmotellaan”, että siellä on helposti varaa asua yksin. Täällä taas ei ole mikään ihme jos kolmikymppiksetkin työssäkäyvät asuvat kimppakämpissä, tai reilut parikymppiset vielä vanhempiensa luona.

ite asuin vuoden kahen kämppiksen kaa, joista toine oli mua huomattavasti nuorempi ja toinen taas vanhempi. oltii ihan erilaisia kaikki, mutta kavereina vielä tähänkin päivään asti säilytty, jo 4 vuoden ajan! toisen ex-kämppiksen kaa nähdään vieläkin säännöllisen epäsäännöllisesti, vaikka hän muuttikin jo pois treeltä. ja sillo ku muutin yksi asuun, ni kuuntelin joka ikistä narinaa ja kolahdusta! kyl se nopeesti meni ohi, mut alussa oli vähä pelottavaa 😀 tämän jälkee oon asunu sekä poikaystävä kaa (nykyään), että kolmen hengen hippikommuunissa, jossa asu poikakaverini lisäks viä mun koulukaveri 😀 oli kyl hauskaa tehä yhessä ruokaa ja hengailla toisen huoneessa lukemassa lehtii (kaverikämppiksen hyvii puolia). ekaasa soluasunnossa asua mun kaa hetken kuitenkin sellane tyyppi, joka ei poistunu huoneestaan ja oli tosi omituinen, siinä vaiheessa ei kämppä paljo kodilta tuntunu! eli hyvät ja huonot puolet tullu nähtyy, mut voisin vieläki muuuttaa kimppakämppään jonkun kaa, ei se oo ni paha, kuin mitä jotkut kuvittelee. kunhan ne tiskit joskus sieltä pöydiltä katoaisi heh 😀

Voi ei, tosi ikävää 🙁 Toki mullakin on välillä ollut ton yhden poikakämppiksen kanssa kädenvääntöä milloin mistäkin, mutta aika pientä ne kuitenkin on olleet ja niistä on nopeasti päästy yli…

Hahah voi ei 🙂 Ei mulla ihan tuollaista paniikkia sentään tule, kun oon yksinkin reilun vuoden ehtinyt asua ja siitäkin nauttinut, mutta tälleen “uudessa” kaupungissa kämppikset on kyllä kiva turvaverkko 🙂

Täällä se on kyllä selvästi yleisempää, varmaankin kalliista asumisesta johtuen. Suomessa käytännössä jokaisella on kyllä varaa asua omillaankin, varsinkin kun on Kela mistä nostaa asumistukea 🙂

Ihan totta kyllä, että jos kävisi vaikka niin ettei sieltä koulusta tai mistä lie niitä läheisiä kavereita sattuisi löytämäänkään, niin kämppisten ympäröimänä ei kuitenkaan joutuisi yksin päiviään viettämään 🙂

Heheh nojoo, täällä onneksi tiskit pesee jokainen sen jälkeen kun on astioitaan käyttänyt :p Itse en ainakaan muiden sotkuihin koskisi, joku raja sentään 😛

Mulla on ollut vähän kaikenlaisia kämppiksiä, niin Suomessa kuin ulkomailla. Joidenkin kanssa on ollut tosi mukavaa, joidenkin kanssa, no, vähemmän mukavaa. 😉 Tässä kummallisimmat tapaukset:
Ulkomailla:- Englantilainen tyttö, jolla oli jonkin sortin huumeongelma. Huumeiden käyttö vaikutti sillä tavalla, etten koskaan tiennyt, oliko vastassa Jekyll vai Hyde. Yhtenä päivänä hän saattoi haukkua minut läpikotaisin ja siitä seuraavana päivänä hän halusi mennä kanssani ulos, elokuviin jne.- Amerikkalainen tyttö, joka oli juuri eronnut aviomiehestään. Hän oli vähän sekaisin erosta ja saattoi lähteä keskellä yötä pyjamissa jonnekin. Tytön sänky oli aina täynnä kaiken maailman roinaa, kuten pyykinpesuainetta pulloissa jne, ja hän nukkui sen roinan keskellä. Huom, asuimme samassa huoneessa, joten näin tuon kaiken.
Suomessa:- Tyttö, joka ei koskaan syönyt mitään muuta kuin leipää ja vihanneksia. Jääkaapissa oli aina vain minun ruokiani sekä hänen vihanneksensa. Lisäksi hän urheili ihan mielettömän paljon, ja kuitenkin hän oli suhteellisen isokokoinen. Jotain kummaa siinä vain oli. No, eniten häiritsi kumminkin hänen siivousmaniansa. Kerran jouduin heräämään klo 5 aamuvuoroon kesätöihin, ja hän oli pimeässä käytävässä hinkkaamassa lattiaa hammasharjalla.- Tyttö, jonka huomattavasti vanhempi poikaystävä käytännössä asui pienessä kaksiossamme. Ei siinä muuten mitään, mutta tyttö ei ikinä huomioinut minua mitenkään muuten kuin korkeintaan moikkaamalla, ja tunsin aina olevani kolmas pyörä omassa kotonani. Tuolla pariskunnalla oli romanttisia illallisia pienessä kopperossamme joka ilta, ja oma oloni oli vain niin ulkopuolinen kuin olla ja voi.
Oh, good times, kaikenlaisten kanssa sitä on tullutkin asuttua opiskeluaikoina! 😀

Ite en pysty kuvittelemaan itseäni asumaan muutaman muun kanssa samaan asuntoon. Luultavasti palais hermot toisten jälkien tms. kanssa. 😀 Oon kyllä muutenkin vähän erkakkosielu, viihyn ihan hyvin yksin. 🙂

Unohin kysyä tässä samalla, kun mieleen tuli: elikkä oletko maistanu ravintolassa tms. syödessä saippuan makua? 😀 Joskus muistaakseni englannin tunnilla tuli ilmi se, ettei niitä astioita välttämättä aina huuhdella saippuoinnin jälkeen kunnolla. 😀

Varmaan ihan hyvä idea jatkaa ens syksynä kämppiksien kanssa asumista kun Lontoossa on kuitenkin niin hiton kallista asua, että tulee paljon halvemmaksi isommassa yhteisessä kämpässä. 😛 Ite oon ihan innoissani muuttamassa just asuntolaan Lontooseen ens syksynä, tuun kuitenkin toimeen niin monenlaisen ihmisen kanssa että ei se sinänsä jännitä ja on vaan niin kiva päästä pois kotoa ja samanikäisten ihmisten kanssa asumaan! Tosin voi välillä mennä vähän villiksi meno se kun on ihan yliopiston asuntoloita siellä “kampuksella” ja pääosin freshereitä muuuutta eipä mua haittaa ku jaksaa vielä itekki riehua:D Ja siellä asuntoloissahan varmasti tutustuu kaikista helpoiten muihin, että oikeen innolla odotan! Kiva että sullakin on käynyt noin hyvä tuuri kämppiksien kanssa ja onnea kämpän ettimiseen ens syksyksi!:)

Hihih 🙂

No en kyllä ole 😀 Jos maistaisin niin lähtisin kyllä kävelemään laskua maksamatta :p

Nooo, se tietty vähän riippuu mistä sen kämpän ottaa, esimerkiksi tän mun huoneen hinnalla olisin kyllä jo yksiössäkin asunut ja vähän olisi jäänyt ylimääräistäkin säästöön :p Mutta yksityiset hallsit nyt vaan on törkeän kalliita eikä se yllärinä tullut. Kivalta kuulostaa tietty toi sunkin valinta, eritoten jos jaksaa bilettää 😉

Tämä on tietysti vaan minun mielipide, mutta mulle ei ainakaan sovi ystävän kanssa asuminen. Kiristyy välit liikaa 😀 Mielummin noin kuin sinulla, että asuu ei-niin-hyvien kavereiden kanssa.

Minkälaisissa asioissa sulla on ollut erimielisyyksiä kämppisten kanssa?:-)

Hahah, nooo, ainakin omasta kokemuksesta tiedän että kun kämppiksensä tuntee tarpeeksi hyvin, tietää jo ennen yhteenmuuttoa mitkä on ne jutut mitkä voi välejä kiristää ja siten niidenkin juttujen kanssa pystyy elämään tuhoamatta kaverisuhdetta :p Nyt oon ainakin ollut superkateellinen kahdelle yhdessä asuvalle kaverilleni, kun he voivat tehdä kurssitehtäviä yhdessä ja vaikka keskellä yötä, ja samoin palata yhtä matkaa turvallisesti kotiin vaikkapa bileillan jälkeen. Mutta jokainen tavallaan 🙂

Hahah no on kyllä olleet niin pieniä juttuja, että lähinnä tulee nyt mieleen se, kun itse oon sitä mieltä ettei jääkaapin tarvi olla säädettynä kylmimpään, kun taas jääkaapin kanssani jakava tyyppi haluaa pitää sen tosi kylmänä 😀 Eikä sekään muuten, mutta ärsyttää että sit mun porkkanat ja tomaatit on aina ihan jäässä :p

En oo ikinä asunut kämppiksen kanssa, enkä ees pystyis kuvitteleen sitä että asuisin jonkun ventovieraan tai sit jonkun kaverin kanssa. Avomieheni kanssa asustelen tällä hetkellä, ja välillä sekin kiristelee (joskus jopa toivon asuvani yksin :D). Syynähän siis on mun siivousintoilu, en siedä likasia tiskejä pöydällä, mitään ylimääräistä lattialla/paikoilla missä ei kuulu olla ylimääräistä, kengät täytyy olla siistissä rivissä eteisen kenkätelineessä jne.. Taidan tästä siivousintoilusta syyttää vaan äitiä 😀

Ei kyllä liity aiheeseen mitenkääm, mutta tuli mieleeni että pääsitkö jatkohaastatteluun harrodsille sillon?

Heheh täällä ollaan kyllä ihan samanlaisia, ja kiitos vaan äipän täälläkin :p Mutta kyllä sitä sopeutuu muihin kun tarve on – ja välillä ihan hyväkin opetella tällaista joutoa, mulla siis ainakin 🙂

En päässyt, mutta eipä se suurena yllärinä tullut, kun kyseessä oli kuitenkin eka työhaastis ja vieläpä tosiaan Harrodsille 🙂

Mä oon itse tykännyt juuri erityisen paljon omasta ratkaisustani muuttaa kimppakämppään. Onneksi itselläni on vain yksi kämppis, mutta me jaetaankin sitten keittiö-, kylppäri- ja vessatilat 😀 En voisi oikeasti parempaa kämppistä toivoa! Kaikki asumisjutut menee niin yhteen ja omaa rauhaa saa jos haluaa, mutta tosissaan aina on joku joka kyselee vähän kuulumisia ja aina on joku jolle mennä juttelemaan tuohon keittiöön 🙂 Välillä kimppakämppä on sitten ihan omassakin käytössä, kun kämppis lähtee käymään pitempiä aikoja kotona.
Tiedän että olen toooodella onnekas, sillä monet ystäväni asuvat myös kimppakämpissä ja hyvät kämppikset oikeasti tuntuvat olevan harvassa!

Siellä kuulostaa kyllä ihan toimivalta ratkaisulta, onnittelut siis loistavasta kämppiksestä 😉

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *