Jenni Ukkonen 14.2.2012

sinkun ystävänpäiväpohdintoja

Teksti: Jenni Ukkonen

Vai on se taas ystävänpäivä! Ihanaa ystävänpäivää siis heti alkuun kaikille teille ihanilleSuomessa tämä päivä tosiaan vielä tuon nimensa vuoksi menettelee (siis meille sinkuille), mutta täällähän kyseessä on enemmän rakastavaisten päivä, ja se myös tehdään selväksi. Itse olin viime vuonna näihin aikoihin tekemässä sopivasti eroa ja nyt vietänkin tätä ystävänpäivää todella puhtaasti sinkkuna! Ei ole löytynyt omaa kultaa mulle vieläkään ei… ja pakko sanoa että musta tuntuu ettei ihan heti löydykään. Ystävänpäivän kynnyksellä tajusin nimittäin taas vaihteeksi etten ole ihan rehellisesti ajateltuna yhäkään saanut mielestäni erästä henkilöä johon sattumoisin myöskin tutustuin aika lailla tasan vuosi sitten. Eikä meillä ole edes ikinä ollut mitään virallista juttua, johtuen siitä että aina toinen meistä venkoilee vastaan. Mutta kuitenkaan tämä ihminen ei tunnu lähtevän kulumallakaan elämästäni, vaan aina kun pääsen liikkumaan eteenpäin, se ilmestyy taas jostain, laittaa viestiä ja saa mut taas ajattelemaan että jotain voisi tapahtua. Ja sitten homma taas tyssää, poistan sen numeron puhelimestani ja vannon ettei enää kertakaan. Ja silti jostain syystä joudun kerta toisensa jälkeen myöntämään sekä itselleni että ystävilleni että vaikka hän kohtelisi mua kuinka huonosti, olisin silti valmiina tarjoamassa itseäni hänelle kultalautasella taas seuraavalla kertaa. Toooodella turhauttavaa, ja inhoan itseäni että annan tällaista tapahtua mulle. Oon aika varma että se tyyppi on jo itsekin tajunnut tämän ja pelaa nyt vaan jotain peliä, mihin kukaan ei kertonut mulle sääntöjä, joten päädyn vaan kerta toisensa jälkeen häviämään.No joka tapauksessa tähän liittyen menin jo poistamaan sen nettideittiprofiilinikin, koska musta alkoi tuntua etten löydäkään sieltä sitä mitä etsin, en ainakaan niin kauan kun tämä yksi henkilö on jatkuvasti mielessä. Vaikka tapasin tosi hyviä tyyppejä, ajattelin vaan aina ettei ne ole sama asia. Toisekseen mulla on nyt muutenkin edessä harvinaisen kiireinen kuukausi (vähintään), eikä mua huvita tapailla ketään niin että nähdään kerran kahdessa viikossa. Katsellaan taas myöhemmin jos jaksan vielä innostua tuosta nettideittailusta tai jos sille on enää “tarvettakaan” myöhemmin… Nyt oon taas hetken ihan vaan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni 😀 Ettäs tiedätte 😀 Kuvat weheartit Happy Valentine’s Day everyone! Here’s some weird rambling about how I have no boyfriend, no need to translate I think 😀 Oh and I don’t think I’ll be finding anyone special anytime soon, got bored of the online dating site I was on so quit that at least for now… let the singledom continue!

Kommentit (87)

Voi kiitoksia kommentistasi 🙂 Ihan totta kyllä turiset! 🙂

Ihanaa Ystävänpäivää sinulle <3 Olin jonkin aikaa sitten samantyylisessä tilanteessa ja lopulta tajusin että mies on narsistinen paholainen ja lopulta päätin etten vastaa enään sen soittoihin ym. Jätin sen totaalisesti pois mun elämästä. Sellainen ihminen nimittäin kuluttaa toista mahottoman paljon ja sellaiselta mieheltä ei saa mitään. Uskon että sinäkin ansaitset paljon parempaa!

toi sun juttu kuulostaa niin tutulta. erosin syksyllä pitkäaikaisesta poikaystävästä, tapasin luokallani maailman ihanimman pojan,lähennyttiin, tapahtu ikäviä juttuja meijän välillä, sen jälkeen juttu on ollut on-offia vaikka kuinka kauan… poika on vissiin musta päässyt jo yli, mutta mä en siitä ja tuntuu ettei se lähe mun mielestä pois vaikka kuinka yritän. eikä sitä unohtamista auta yhtään se, että näen sen joka päivä koulussa :/

moikka!tää nyt ei liity aiheeseen niin sitten mitenkään, mutta ollaan lähdössä torstaina abiristeilylle eikä mulla ole mitään käryä mitä laittaisin päälle…. voisitko siis tehdä postausta jossa olisi vinkkejä ylipäätään siihen miten laivalle voisi/kannattaa pukeutua? 🙂

I feel you…on ollu kokemuksia samanlaisista miehistä ja ymmärrän sua varsin hyvin. Koita vaan ajan kanssa hyväksyä että tollasista ei oo tasavertaseen, pitkäkestoseen suhteeseen. Hyvä mun on sanoa kun en ole itsekkään vielä päässyt tästä kyseisestä mulkerosta yli, mutta yritys on kova!

Mulla on vähän samanlainen tapaus,just tollanen poika,joka eka antaa ymmärtää ihan toista,mut silti ikinä ei sit kuitenkaan mitään suurempaa tapahdu.Silti kyseinen henkilö pysyy aika tiukasti mielessä,vaikka kaikkea muuta yritn 😀
Mut eiköhän meillekin vielä ne hyvät tyypit joskus astu elämään 😉

Voi että, kuulostaa niin tutulta… Olen itsekin yrittänyt kiinnostua muista, tapaillut muita ja pitänyt silmät avoinna, mutta silti sitä huomaa, että haluaa yhden tietyn – kaikesta huolimatta. Joskus muiden miesten tapaileminen pitää ajatukset muualla ja onkin hetken ihan iloinen ja onnellinen, mutta silti sitä tietää, että sanakin siltä tietyltä mieheltä saa jättämään aivan kaiken ja lysähtämään toisen jalkoihin. Viis siitä, miten toinen kohtelee ja kuinka paljon sydänsuruja toinen onkaan aiheuttanut. Itse asiassa bloggaan juuri tuosta – yritän irrotella itseäni suhteesta, joka ei ole koskaan ollut seurustelua, mutta joka vain pitää otteessaan.
Ikävä kuulla, että nettideittailusi päättyi sitten jo. On jotenkin hurjan mukava lukea deittailusta ja “elää” mukana.:) Olen itsekin miettinyt, pitäisikö kokeilla oman ilmoituksen avulla mitä netistä löytyisi, mutta toisaalta ajatus uusiin miehiin tutustumisesta ei innosta ja ehkä on parasta ensin päästä henkisesti irti edellisestä ennen kuin lisää stressiä ja ihmissuhdesolmuja elämäänsä?
Mukavaa ystävänpäivää ja tsemppiä!

Nyt täytyy kyllä kommentoida! Luin tekstiäsi ja mietin, että tuohan on sanasta sanaan kuin omasta elämästäni. Erosin viime keväänä pitkäaikaisesta suhteesta, ja kesällä kukaan tapaamani mies ei herättänyt suurempia tunteita. Ajattelin tuolloin, että ehkä se on ymmärrettävää, koska olin eronnut ja toisaalta nautin sinkkuelämästä pitkästä aikaa. Yhtäkkiä syksyllä, täysin puun takaa, eräs mies, jonka tiesin nimeltä muutaman vuoden takaa, otti minuun yhteyttä. Olin täysin puulla päähän lyöty. Hän on so handsome ja mikä parasta juttumme luisti! En olisi osannut kuvitellakaan, että hän ottaisi yhteyttä minuun! Juttelimme, tapailimme ja tajusin, miten tunteet virtasi kehossani -tässä se elämäni rakkaus on. Hän oli eronnut ja olin ehkä jollain tapaa olkapää, enkä tuleva seurustelikumppani. Meillä synkkasi ja juttu luisti, kunnes kuulin hänen palanneen ex:n kanssa yhteen.. Unohtaminen oli vaikeaa, koska työmatkoillamme ajoimme vastaan lähes joka päivä.Joululomalla pystyin unohtamaan hänet joten kuten. Hän kuitenkin aina jostain ilmestyi; kaupassa tai nimi tuli vastaan jostain etc. Täytin pääni ajatuksilla; “unohda hänet”, “hän on kusipää”, “ansaitsen parempaa”..Kunnes tammikuussa ajoin työmatkallani ojaan, selvisin tuosta säikähdyksellä, mutta kuka olikaan ensimmäisenä paikalla lohduttamassa ? Aivan, tietenkin hän. Hän tarjosi kyytiä, lohdutti ja halasi.. Olin kuitenkin ehtinyt jo soittaa kaverini hakemaan ja hän joutui lähtemään, koska oli jo myöhässä ja kauhea kiire. Kun pääsin perille kaverini kyydissä, hän laittoi viestiä ja kysyi vointiani. “Hän on kusipää” -ajatukset kaikkosi ja olin again onneni kukkuloilla, kunnes tiivis yhteydenpito jälleen katkesi, hetkeksi.. Muutaman viikon päästä hän otti minuun kuitenkin yhteyttä ja kertoi, kuinka ex:n kanssa menee huonosti ja ettei suhde toimi. Minä päätin, että en ala hänelle olkapääksi, en varmasti! Miksi minä kuuntelisin hänen murheita, jos hän taas kääntää takkinsa? Toisekseen, jos haluan hänet itselleni, ei ole minun asiani suhde ex:n kanssa. Juttelimme kaikesta ja tapailimme paljon, ja hän erosi, wuhuu! Tapailimme entisestään, mutta yhtäkkiä taas yhteydenpito jäi… Hän sanoi kyllä, että ei tiedä, mitä haluaa elämältään jne. Toisaalta ymmärrän, koska ei eron jälkeen vain pysty ajattelemaan jo seuraavaa tai en ainakaan minä, oli entinen suhde kuinka huono tahansa. Hänen suhteensa on ollut aika kehnoja, joten mietin, että eikö hän uskalla heittäytyä tai näyttää tunteitaan enää täysin. Olen nyt jokseenkin pystynyt hänet unohtamaan, en kuitenkaan ajattele hänestä pahasti ja en todellakaan tiedä ottaako hän pian taas yhteyttä, se jää nähtäväksi. Olen tässä nyt tapaillun muutamaa miestä, mutta heidän lähellään en tunne sellaista vetovoimaa kuin tähän erääseen, muut eivät myöskään tunnu niin turvallisilta kuin hän. Jos hän ottaa minuun yhteyttä, en tiedä mitä teen, heittäydynkö taas täysillä, pettyäkseni jälleen kerran vai sanoisinko jo suorat sanat. Toisaalta kolmas kerta voisi toden sanoa? Onko kohtalo puuttunut peliin, koska hän kerta toisensa jälkeen ilmestyy elämääni, aina silloin, kun vihdoinkin olen unohtanut hänet.

Hyväää ystävänpäivää! :))) 😀

Kliseistä kyllä, mulla kävi juurikin niin perinteisesti että kun päätin etten nyt hetkeen koske enkä varsinkaan ihastu yhteenkään mieheen, niin muutaman kk päästä olin onnellisesti parisuhteessa. 😀 Ja tässä ollaan nyt kaks ja puol vuotta seurusteltu, ensimmäinen vajaa vuos kestetty inttiä ja loput puoltoista vuotta asuttu yhdessä. Eli vaikka se niin tylsältä kuulostaakin niin kyllähän se sieltä tulee kun on tullakseen. 😉 Ja mulla tosiaan kyseessä ensimmäinen suhde eli tässä on myös näytetty muutamalle epäilijälle että kyllä se ensimmäinenkin voi olla se oikea. Tietysti mitä tahansa voi vielä tapahtua, mutta kuka sellasta haluu ajatella. 🙂

Hyvää ystävänpäivää! Sun tarina oli aivan kuin mun suusta.Tiedän hyvin että kuinka kuluttava tuollainen “suhde” voi olla,eikä mulla mitään vinkkejä ole siihen että kuinka päästä sellaisen ihmisen otteesta.Itse olen kaiken märehtimisen jälkeen vaan yrittänyt panostaa itseeni ja pitänyt itseäni kuin kukkaa kämmenellä 😉 Kaikkein kurjinta oli viimeinkin tajuta että meistä ei ikinä tule mitään;vaikka kuinka olisi intohimoa ja palavia tunteita niin kuitenkin ollaan loppujen lopuksi valovuosien päässä toisistamme.Mutta life goes on ja kaikelle on tarkoituksensa,kai.:)

Ihanaa ystävänpäivää Jenni♥Oot aivan ihana(:♥

Joo, mulla on kans vähä sama tilanne. Tapailin yhtä tyyppiä täs vähän aikaa sitten, mut päätin pistää jutun poikki ku se piti mua itsestäänselvyytenä ja tavattiin vaan sillon ku sille sopi. Nyt yritän unohtaa koko tyypin, mut mulla on joku ihme vimma siltiki vertailla sitä kaikkiin jätkiin joita pidän mielenkiintosena. Ärsyttää, et vaikka se kohteli mua iha tyhmästi, olisin silti valmis vielä yrittään jos se ottais yhteyttä :/

samaistuin. pahasti. tuo viimeisen kuvan teksti pitäisi varmaan takoa päähän oikein kunnolla. Hyvää ystävänpäivää jokatapauksessa! <3

Haha, ei oo totta, tuommoinen palloilu on kyllä enemmän kuin tuttua! Ihan kuin olisin lukenut omaa elämääni mustattuna.
T. Nimimerkillä tuota palloilua tapahtui kolme vuotta saman pojan kanssa, jonka jälkeen aloimmekin seurustella ja seurustelua on jatkunut yli kolmen vuoden ajan:)

Ihanaa ystävänpäivää sinulle Jenni! 🙂
Usko tai älä, se unelmien prinssi tulee eteen just sillon kun sitä vähiten odotat ja just siellä missä et ikinä olisi voinut kuvitella. Nim. kokemusta on 😉

Heippa!
Voih tuo on niin tuttua. Mulla kans exän kans oli soutamista ja huopaamista. Aina se sai mut puhuttua ympäri ja taas katottiin kierros ja taas hommat kusi…
Nykyisessä parisuhteessa oon onneks onnellinen ku on semmonen varmuus et haluu olla toisen kans ja jakaa sitä arkea 🙂

I sooo feel you! On kans yks tyyppi, kenen kanssa oli hieman juttu muutama vuos sitten. omasta tahdostani ei ikinä tapahtunu mitään halausta enempää. Ja seurustelen onnellisesti, mutten varmaa ikinä unohda sitä ihmistä tai saa mielestäni! Niin turhauttavaa!!! Sekin et se ajo mua autolla vastaan, sai sydämmen hetkeks hyppään kurkkuun. inhottavia tollaset miehet mitkä ei lähe edes kulumalla! Hyvää ystävänpäivää sinne kuitenkin <3

Mulla on niiiiin samat fiilikset. On eräs henkilö josta luulen aina päässeeni eroon ja yli, mutta jotenkin se aina onnistuu luikertelemaan takasin mun elämään ja satuttamaan yhä uudelleen. On myös alkanu tuntua että kaikki miehet on kusipäitä ja että ei sitä oikeaa koskaan tuu löytymään. Vaikka oon onnellinen ja tyytyväinen mun elämään, se että elämästä puuttuu oma rakas, vaikuttaa muhun jotenkin tosi paljon. Tiedän ettei miestä ettimällä löydä, mutta ei ne kyllä kotioveltakaan tuu mua hakemaan. Ennenkin oon kaikki poikaystävät saanu vähän niinku yllätyksenä, se on vaan tapahtunu. Ehkä pitää vaan odottaa sitä uutta sattumaa 🙂 Kiitos ihan super ihanasta blogista, pystyn jotenkin samaistuu suhun ja tuntuu tosi kivalta lukee toisen sielunsiskon juttuja 🙂 Ja hei tsemii, kyl se mies sieltä sullekin löydetään 😉 #totesamaze ;D

Älä huoli, täällä myös yksi sinkkuna elävä! Elämä tuntuu vapaammalta ja mikäs tässä on ollessa 🙂 Se oma kulta tulee sieltä kun on tullakseen. Nautitaan nyt elämästä sinkkuna, kaikille meille on se joku varmasti tuolla jossain! 🙂 Ihanaa ystävänpäivää<3

EI OO TOTTA. toi sun pohdintas oli ihan kun mun pään sisältä! Oon viime kesästä lähtien aina välillä tapaillut yhtä miestä. Meillä saattaa kuukauden ajan mennä hyvin ja on kivaa ja nähdään, mutta sitten yhtäkkiä miehestä ei kuulukaan mitään. Saattaa mennä kuukausia ja sit se taas laittaa viestiä ja siinähän sitä mennään taas… ja en millään saa tyyppiä pois mun mielestä. Ihastuin häneen niin lujasti viime kesänä kun häneen tutustuin ja vaikka hän tekee noita temppuja ettei moneen aikaan kuulu mitään ja sit taas yhtäkkiä sekottaa mun pään EN VAAN PÄÄSE IRTI HÄNESTÄ 🙁 tää on niin turhauttavaa. Jätkä on lähemmäs 30v niin luulis jo, et osais käyttäytyä toisella tavalla… ja hän kuitenkin tietää kuinka paljon tykkään siitä. Ei oo helppoo meillä 😀

Nonni, tämä postaus oli kuin suoraan minun elämästä! Olen vajaan puolitoista vuotta enemmän tai vähemmän tapaillut erästä herraa. Yritin vartin keksiä miten sitä selittäisin, mutta parempi jättää selittämättä. Vitsit kun ihmisistä on vaikeaa päästää irti, vaikka se olisikin itselle parasta. Tai tässä tapauksessa se olisi minulle parasta vain siinä mielessä, etten enää tekisi itsestäni täyttä idioottia roikkumalla kyseisessä tyypissä…

Kiva että kirjoitat niin rehellisesti aiheesta, joka varmaan koskee aika moniakin. Itsekin nimittäin kärsin siitä, että ajatukseni ovat edelleen eräässä henkilössä johon olen ollut rakastunut jo pitkään. Tunteita on ollut molemminpuolin, mutta loppupeleissä enemmän minun puoleltani, joten onhan tässä saanut kärsiä. Meilläkään ei ole tämän miehen kanssa ollut koskaan mitään virallista juttua, mutta aina hän saa toiveeni nostettua ja antaa ymmärtää että jotain voisi ollakin. Sitten tapahtuu aina jotain, joka murskaa toiveeni täysin. Ja kaikkein ikävintä on se, että vaikka tämä henkilö kohtelisi mua miten huonosti tahansa, olisin sanojesi mukaan tarjoamassa itseäni hänelle kultalautasella, jos hän niin haluaisi.
Toivon että tilanteesi helpottaa jotenkin 🙂 Ja hyvää ystävänpäivää!

Täälläpäin olis vähän sama juttu että vuoden takasesta ihastuksesta en oo vieläkään päässy yli, eikä kyseisen henkilön kanssa ees oo mitään kovin vakavaa ollut.. ja aina väillä ku päätän että nyt unohan sen niin eiköhän se sitten heti ota yhteyttä tai törmään siihen jossain baarissa tms. :s

hei olet ihana kun kirjotat tälläsistä kunnollisista syvällisistäkin asioista! tsemppii ja muista et me ihanat naiset ansaitaan vaan parasta <3 kyllä se sieltä vielä löytyy.

Ugh, miehet. Olin itse reilu pari vuotta sitten samassa tilanteessa yhden Lontoossa asuvan miehen kanssa. Kuumaa kylmää leikki on jotain maailman ärsyttävintä. En varmaan olisi siitä itse päässyt yli ennen kuin mies olisi kokonaan lopettanut yhteydenpidon, mikä tuskin olisi tapahtunut aivan heti. Onneksi K tuli takaisin elämääni ja sai minut tajuamaan, miten tyhmä olin ollut roikkuessani siinä toisessa ja miten olin oikeasti roikkunut hänessä vain sen takia, etten voinut olla K:n kanssa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. 🙂 Kyllä se vielä hyväksi muuttuu sinullakin! Joitain ihmisiä on vaikea korvata, mutta toisaalta jos mies kohtelee sinua noin huonosti, ei oikeastaan paljon huonompaa vaihtoehtoa voi olla. Oli mies sitten miten komea, varakas tai menestynyt tahansa (ja täydellinen herrasmies silloin kuin haluaa, mikä on kaikkein pahinta, kun aina mietit, että se osaa kyllä olla ihana ja ehkä se vielä palaa takaisin siihen jne..). Tsemppiä kuitenkin kovasti! Toivottavasti löydät jonkun ihanan miehen, joka saa sinut unohtamaan mister X:n. 🙂

Eikä! Itellä on niin monesti käynyt ihan samallalailla ja siis vielä saman ihmisen kanssa. Ja edelleen sama juttu päällä. Sitten sitä tajuaa kun alkaa melkeen olla liian myöhästä että mitä on menettämässä ja kaikki alkaa alusta.

tell me about it.. menin tescoon ja jo ovella oli tuhansia punaisia ruusuja kimpuissa ja mä melkein ostin itelleni kukkia ihan vaan sen takia ettei elämä ois nii säälittävää 😀

Heippa! Tuli kun asut siellä Lontoossa että ethän tietäisi ketään joka tarvitsisi ensi kesäksi reipasta au pairia? :)) Oot etsiskellyt jokapaikasta mahdollista perhettä. Olen siis 17 vuotias tyttö keski-Suomesta. Jos vain kuulet jostain, että joku kaipailisi au pairia, ota yhteyttä!! 😉 Kiitos!

Valitettavasti en kyllä perheitä tunne laisinkaan :/

Hahahah ihana 😀 Mulla taas meinas äsken tulla raivokohtaus ku joku mies käveli vastaan kunnon kimpun kanssa 😀

Nojoo, siis tämäkin ihminen on varmasti kiinnostunut jne. että ei siinä mitään, mutta se ei vaan jotenki pysty päästään liian lähelle… selvästi joku sitoutumiskammoinen 😀

oi Jenni ihana postaus ! täällä briteissä tää on tosiaan oikeen rakastavaisten päivä ja se tehään kyllä kaikissa kaupoissa, ravintoloissa ja mainoksissa hyvin selväksi.ja koska ihan yksinään minäkin menen tässä elämässä eteenpäin tuntuu välillä vähän turhauttavalta että täällä tästä päivästä tehdään näin suurta meteliä.noooh ainakin on ihania ystäviä elämässä joista voi olla onnellinen 🙂 ja tuollaisi ihmisiä jotka eivät oikeen lähde elämästä ei sitten kulumallakaan ja vieläpä osittain ihan omasta syystä kun ei tavallaan sitten kuitenkaan välttämättä sisimmässään niitä halua deletoida kokonaan pois löytyy täältäkin joten I feel you ! 😀 ihanaa päivää sinne !

Kiitos ihana, yritätään pitää mielessä ;)<3

Voi kiitos vaan ihana ja samaa toivon kyllä sullekin!<3

Se on oikeasti niin hankalaa, omille tunteille kun ei taida mitään mahtaa vaikka kuinka olisi järkisyitä toimia toisin… :/

Kiitos kaunis, ei se tietenkään auta kuin keskittyä positiivisiin puoliin, sillä onhan niitä kuitenkin aika runsaasti 🙂

Voi kiitos kaunis ihanainen 🙂 Mulla on ihan sama juttu kuin sulla: oon äärimmäisen tyytyväinen näinkin, mutta välillä tulee niitä aaltoja kun ei haluaisi mitään muuta kuin jonkun tutun ja turvallisen ihmisen läheisyyttä… :/

Ihanaa kuulla että onni on löytynyt siellä<3

Kiitos kaunis<3

Kiitos ihana<3 Itsekin yritän vaan jankuttaa että tälläkin on se tarkoituksensa ja jotain tästä varmasti käteen jää vaikkei nyt suhdetta jäisikään 😀

Kiitos kaunis :))

Kiitoksia hurjasti kommentistasi! Vaikken tällaista tosiaan kenellekään muulle toivoisi tapahtuvan, niin jotenkin se silti helpottaa tietää ettei ole ainoa joka käy tällaista läpi… Nuo kertomasti tuntemukset on kyllä käyneet erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana enemmän kuin paremmin tutuiksi, tosi kurjaa mutta toisaalta en voi myöskään pakottaa mieltäni toimimaan eri tavoin kuin miten se toimii… eli tässä ollaan yhä edelleen :/ Pitäisi saada vaan asiaan joku kunnon päätös, mutta mikä se sitten olisi, ei mitään tietoa.

Voi eih, tsemppiä siis sullekin!<3

Iiks, en valitettavasti itse abiristeilyllä ole ollut ja risteilylläkin viimeksi… apua, varmaan kolme-neljä vuotta sitten 😀 En siis oikein tiedä olisinko oikea ihminen auttamaan, mutta voin asiaa tietysti mietiskellä 🙂

Haluaisin itsekin todella pystyä ja aina yritänkin sitä numeroa poistella jne., mutta kun hän kuuluu ystäväni lähipiiriin, on melkein mahdotonta olla kuulematta hänestä mitään tai törmäämättä :/ Kiitos kaunis<3

Kiitos ihana<3 Onneksi on tosiaan ne rakkaat ystvät – kaikki mun ei ole edes viettämässä tätä päivää omien poikaystäviensä kanssa joten voidaan lähteä nostamaan maljaa ystäville poikaystävien sijaan 😀

Thank you 🙂

aww ihana Jenni, I feel you! Olisinpa siellä niin voitais haukkuu miehiä viinipullon ääressä heh <3

Ensikskin ihanaa ystävänpäivää 🙂
Mun mielestä tää kyseinen pävä on vähän ylimitotettua hypetystä. Oikeita kavereitahan pitää muistaa paljon useammin kuin vaan kerran vuodessa :).. Ja varmaan vaikuttaa se kun Suomessa tämä keskittyy niin paljon parisuhteeseen ja yhdessä olemiseen. Itsellä on menossa inttileskeysvuosi. Siinä on jo tarpeeks tekemistä ja sovittelua.. Tai sitten oon vaan katkera kun mies on intissä ätllä hetkellä 😀
Kaikki tsempit sulle!http://365dayswithvuokko.blogspot.com/

No olisitpa tosiaan!<3 Just mietittiin Niinan kanssa miten kivaa oli viime ystävänpäivänä ku oltiin porukalla istumassa iltaa ja nyt pitää pärjätä ilman sua :(<3

Minäki oon samankaltaisessa tilanteessa. Tosin exän kanssa. Hengaillaan ja on ihanaa mutta välillä hän lyö jarrut pohjaan. Tai sitten kun on ihanaa ja varovasti kysyn että mitä tää meijän juttu on niin hän sanoo ettei tahdo seurustella mutta ei tahdo olla erossakaan. Toi on niin kuluttavaa. mä oon kyllästynyt saamaan ahdistuskohtauksia tai ylitulkitsemaan pienempiäkin juttuja mitä se sanoo. Eilen juuri päätin (taas) että nyt en pidä mitään yhteyttä enää, mutta ennen on ainaki niin käyny että sitte ku tulee siltä joku kiva viesti nii unohdan mun omat lupaukseni. Oon ajatellu että oonpa surkea ja miks mulla on näin huono itsehillintä, mutta onneksi en oo näköjään ainoo:)

Hei mä niiiin ymmärrän sua! Miten me naiset ollaankin näin heikkoja muka “ihanien” miesten edessä 🙁 Todellisuudessa erittäin moni juurikin kuvailemasi henkilön tyyppinen ihminen ei muutu koskaan ja jatkaa samaa säätöään.. Huooooh. Samat kuviot olen itsekin käynyt, onneksi sain yhden samantyyppisen henkilön kesytettyä 😀 Todella inhottavaa, että ne aina jaksaa yhä uudelleen ja uudelleen alkaa pommittamaan viesteillä ja soittelemaan juuri silloin kun olisit lähellä yli pääsemistäsi. Todella todella ärsyttävää. Vaikeaa pysyä vahvana vaikka kuinka tietäisi, että toinen ei lopulta kuin satuttaisi 🙂 Kyllä se rakkaus sieltä tulee, usko pois 🙂

Voi ei, en siis ole ainoa? Itsellä nimittäin sama homma, en saa mielestäni erästä kaveripoikaa edes 2 vuoden jälkeen. Alkaa turhauttamaan, mutta mitään ei oikein ole tehtävissä.. Tän kans pitää elää ja jospa sitä löytyisi pian jokin uusi, jota voisi ajatella aina iltaisin. 😉 Ihanaa ystävänpäivää!

Joo samaa oon ihmetellyt täälläkin, varsinkin kun tällainen yhdessä tyypissä suunnilleen kynsin hampain roikkuminen ei ole yhtään mun juttu, enkä ikinä haluaisi näin käyttäytyä 😀 Jos joku mun kaveri olisi samassa tilanteessa ihmettelisin lähinnä miten heikko ihminen on ettei voi päästää irti ja liikkua eteenpäin… mutta nyt se olenkin minä joka sitä tekee :/ 😀

Kuulostaa tosi tympeältä mitä sullekin tehdään, vaikka voinkin kuvitella että monella jolla on suhde päättynyt, käy juuri noin. Kyllä mustakin alussa tuntui vaikealta olla “vain kaveri” mutta kun tietää että toiseen vaan sattuu jos antaa ymmärtää yhtään enempää, niin yritin olla antamatta vääriä signaaleja. Toivottavasti sun ex vielä tajuaa itsekin ettei noin voi loputtomiin leikkiä toisen kanssa! Tsemppiä<3

Voi kiitos ihana 🙂 Se on kyllä totta, että kyllä ystävänpäivä on vuoden jokainen päivä eikä vaan yhtenä päivänä 😉 Hih, tsemppiä sulle ihana, onneksi päivä alkaa jo olla lopuillaan ja sitten paluu “arkeen” 😀

Kiitos kaunis 🙂 Voihan vitsi, kuulostaapa ärsyttävältä :/ Toivottavasti joku uusi pääsee pian yllättämään ja laittaa sukat pyörimään niin että unohtuu kaveripojat 😉

Happy V-day!! Mäkin oon nyt ollu pari vuotta sinkkuna ja vähän samanlaisessa tilanteessa kui säkin, mutta mun ex:n kanssa… Aikasempina vuosina näin ystävänpäivän aikaan oon ollu ihan masentunu, kun on pitänykki olla yksin (Tesco oli varmaan pahin paikka), mut tänä vuonna istuin kahvilassa ja vasta siellä älysin, et ees on ystävänpäivä! Jotenki oon vaan ylittäny koko asian ennen tätä päivää ja sain kyllä hyvät naurut, kun mun ex toivotti “happy valentines to all my female friends!” lol Mietin vaan, et I deserve better. And so do u! x

Tuo tunne on NIIN tuttu, nähty ja koettu!Mulla on aina ollut tapana ihastua vääriin tyyppeihin, ja tasan kolme vuotta sitten rakastuin erääseen henkilöön, josta kaverini kyllä minua useasti varoittivat, mutta halusin uskoa parempaan ja kuvitella henkilön olevan jotain muuta oikeasti. Säätömme kesti muutaman kuukauden ja sitten jouduin myöntämään tappioni.Ajattelin tätä henkilöä sen jälkeen lähes päivittäin, kunnes vasta viime kesänä ihastuin toiseen poikaan, ja tuo muutaman vuoden takainen “juttu” sitten vihdoin hävisi pois mielestä. Mutta arvata kai saattaa, että edelleen sinkkuna elellään..
Mutta hyvää ystävänpäivää, kyllä sitä sinkkunakin voi viettää! 🙂 Ja hienoa, että tiedät mitä haluat etkä seurustele vain sen takia, kun kaikki muutkin.

musta on niin hienoa, ku jaat henkilökohtaisiakin asioita meidän kanssa, kiitos:)<3 olet upea nainen, tuut varmasti viel löytää sen oikean, i`m sure!:)ihanaa ystävänpäivää<3

Mulla oli hyvin samantyyppinen tilanne päällä joskus vähän päälle 20-vuotiaana. Seurustelimme, mutta vain silloin, kun herralle sopi (mutta silloin, kun sopi, kaikki oli niin mahtavaa!). Tuota kylmää-kuumaa-leikkiä kesti pidemmän aikaa, kunnes herra hävisi elämästäni yllättäen kokonaan. Olin ihan romuna, kunnes eräänä päivänä huomasin olevani taas onnellinen ja ennen kaikkea yli hänestä. 🙂 No, juttu ei loppunutkaan siihen. Kului ehkä 4 vuotta, jona aikana emme olleet missään yhteydessä, kunnes yhtäkkiä törmään häneen ihan sattumalta. Hän aloittaa saman vanhan leikkinsä, lupailee kaikenlaista, pyytää anteeksi, sanoo katuvansa kaikkea jne. Minä olin tuolloin omalla tahollani jo toisessa parisuhteessa, ja neljän vuoden jälkeen pääsin sanomaan sen kuuluisan “viimeisen sanan”. Kerroin suoraan, miltä tuollainen leikki tuntui ja kuinka nyt on aivan liian myöhäistä palata vanhaan. Ah, tekipä hyvää, eikä sen jälkeen olla oltu missään yhteydessä.
Minä uskon siihen, ettei kunnon mies käyttäydy tuolla tavalla. Jos hän todella haluaa olla kanssasi, hän ei tarvitse siihen mitään leikkejä (kuulostaa karulta, mutta uskon tähän). Sen sijaan uskon siihenkin, että tällaiset tapaukset todella opettavat arvostamaan Sitä Oikeaa, kun hän tulee vastaan. 🙂 Kyllähän se tuntuu vähän typerältä, kun on hommannut itsensä tuollaisen leikin pauloihin, mutta kaikella on tarkoituksensa. Tuo kuuluu kasvamiseen, ja kaikesta oppii. Jos Jenni jonkinlaisen ohjeen voisin antaa, koita pysytellä kaukana tuosta miehestä, joka ei ansaitse sinua. Mutta tiedän: helpommin sanottu kuin tehty. 🙂

Ensiksikin, pakko todeta (vaikkakaan en toki tilanteesta sen enempää tiedä ja sitä, miten paljon juuri ajoitus on vaikuttanut suhteeseenne), että sen jos minkä olen oman sinkkuvuoteni aikana oppinut on miesten suoruus – jos mies ajattelisi sinusta samalla tavalla; olisi nimenomaan se, joka miettii koko sunnuntai-illan mitä toinen parhaillaan tekee ja että soittaako eikä pystyisi edes ihastumaan muihin, SE SANOISI SEN. Miehet ottaa mitä haluaa, that’s it. Jos ei toimintaa kuulu, turha jäädä spekuloimaan. Ja tämä kaikki sanottuna naisen suusta, joka kerta toisensa jälkeen päätyy tilanteeseen, missä on aina itse se odottaja, pelkääjä, ahdistuja, epävarma.. no torjuttu.
Toisekseen, blogiasi on ollut hauska seurata myös tuon suhdekuvion (kuviomattomuuden 😀 ) suhteen, koska olen elänyt aika lailla samaan aikaan noita vaiheita. Seurustelin pitkään, milteen päivälleen vuosi sitten erosin, tapasin lähes heti miehen, jonka kanssa koin hullua rakkautta (suhde kaatui kuitenkin tämän miehen liian suuriin henkisiin ongelmiin kuten masennukseen ja narsismiin, olin kuluttanut itseni täysin loppuun suhteessa ja voin pahoin ihan kaikella tavalla). Nyt pari viime kuukautta olen haaveillut uudesta ihmisestä, sellaisesta, joka toisi jotain extraa elämääni. En koe tarvitseni väkisin ketään, seurustelu vaan taitaa olla itselleni se “omampi” vaihtoehto. Sinkkukautena on tullut todistettua kaikki kliseet koskien seurustelua, jollain tasolla ne kumottua, mutta vaikka oikeen ällöttää myöntää, niin on se kai uskottava: se ihminen tulee kyllä vastaan, koska silloin kun jotain etsii ei varmasti löydä plaaplaaplaa… fuck 😀
Uskon, että elämässä on nyt vaan menossa joku murrosvaihe, aika, jolloin ajatus on kasvaa ihmisenä ja rakentaa se identiteetti nimenomaan itsenäisenä naisena. Mutta SILTI, god 😀

Mua alkoi oikeasti surettaa se, kuinka moni tyttö täällä kommenttiboksissasi on kanssasi samanlaisessa tilanteessa – minä mukaan lukien. Saamarin miehet! Oma on-off-jahkailuni taitaa viimein olla oikeasti off, mutta toista vuotta siihen menikin. Tuli vain mitta täyteen ja päätin, että jumalauta, jossain on oltava jotain parempaa. 😀 Sittemmin kun tämä ko. mies lähestyi tekstiviestitse, jätin vain kylmän rauhallisesti vastaamatta. Olen niiiin ylpeä itsestäni! 😀

Samanlaisia kokemuksia täälläkin 🙁 Erosin syksyllä kolme vuotta kestäneestä suhteesta ja suhde päättyi pitkän keskustelun seurauksena, enemmän exän aloitteesta kuitenkin. Hänessä vaan on jotain, että olen aina valmis laittamaan itseni täysillä likoon. Nyt jälkeenpäin kun ajattelen, niin olin kyllä niin typerä, annoin kaiken ja koitin tehdä kaiken niin hyvin kuin vain saatoin. Mies oli puoliteholla mukana. Kuka ties mitä puuhasi selkäni takana. Perhe koitti takoa järkeä päähäni ja hoki, että ansaitsen parempaa. Kaveritkaan ei oikein pitänyt exästäni, tosin ihmekkö tuo kun hän ei ikinä vaivautunut tulemaan mukaan mihinkään mihin hänet oli kutsuttu, välillä tuli mukaan ja riidaksi se lähes aina päätty, kun herra oli naama väärin päin angstaamassa.
Noh about kuukausi eron jälkeen tapasin erään miehen ja ollaan siitä asti hengailtu yhdessä. Joulukuussa hän kysyi, että haluanko seurustella hänen kanssa. Ahdistuin kauheasti ja ajattelin etten enää ikinä halua nähdä häntä. Olen vielä niin kiinni exässäni, itken edelleen sen idiootin takia. On vain niin kova ikävä, ikävää ei helpota se, että exä oli eromme jälkeen kaksi viikkoa ihan hiljaa ja siitä asti on tasasin väliajoin tullut viestiä yms. Yksi päivä tuli 124 viestiä. Olen päättänyt etten aloita yhtään keskustelua hänen kanssaan, mutta en vain pysty olla vastaamatta viesteihin. Edelleen lentelee perhosia vatsassa kun saan häneltä vistin, miksen vain pysty unohtamaan? Välillä öisin mietin itku kurkussa, että aamulla laitan exälle viestiä ja sanon, että olisi hyvä jos hän ei laittaisi minulle mitään viestiä ainakaan hetkeen, haluaisin mennä eteenpäin elämässäni. Mutta sitten aamulla kun katson kännykkää niin johan on häneltä tullut viesti ja sama oravanpyörä jatkuu taas. Tuntuu kun hän lukisi ajatukseni, aina kun olen vähän irtaantunut ja päässyt yli, niin saan häneltä viestiä. Ja ne viestit koskevat yleensä jotain ihan arkipäiväisiä asioita, sellaisia mitä hän laittoi minulle, kun oltiin vielä yhdessä. Hän on myös pyytänyt minua lähettämään hänelle kuviani.
Ystäväni sanoi, että minun pitäisi vihata exääni niin voisin unohtaa nopeammin. Miten voin vihata ihmistä, jota rakastan edelleen? En tajua miksi exä kiusaa minua näin, hän varmasti tietää miten vaikea meidän ero oli minulle. Niin ja tämä uusi mies, hän tietää tuoreesta erostani, mutta ei hän vain voi käsittää mitä käyn läpi. En voi alkaa uuteen suhteeseen, kun edellinenkin on vielä tässä vaiheessa. Erotessa mietin, että haluan olla sinkku ainakin vuoden ja keskittyä vain elämään ja etsimään itseäni. Ärsyttää, että kaikki vain käskee unohtamaan ja vihaamaan exää, helpommin sanottu kuin tehty, olen yrittänyt todella paljon, mutta ei se vaan onnistu. En tiedä olisiko ollut helpompi erota riidoissa. Tämä on niin kuluttavaa ja raastavaa, hän ei lähde mielestäni, vaikka kuinka yritän. Huoh.
Tulipas romaani, on vain niin sekavat fiilikset. Toisaalta haluan kuulla hänen kuulumisia ja toisaalta haluan unohtaa. En tiedä miten rakkauden voi saada loppumaan 🙁
Mutta ehkä meitä kaikkia vielä onnistaa <3 Ja vähän myöhässä tulee tämä, mutta oikein ihanaa ystävänpäivää! 🙂 Liian harvoin tulee kommentoitua, mutta blogisi on kyllä huippu ja olen jo hyvän tovin tätä lukenut 🙂

Mä oon sit varmaan kaikkien säälittävyyksien huippu, kun mun juttu kys. pojan kanssa alkoi ala-asteeen kuudennella, poika sanoi kasilla et haluaa seurustella mun kanssa, mut sanoin sille et haluun olla vapaa ja en pitäny enää yhteyttä siihen. Juttu alko taas vuoden päästä ja lukion ekalla sanoin sillen et haluun seurustella sen kaa, mut sil oli muija :D. Sit tapailtii kuitenkin ” kavereina”, vaikka tiedettiin se, että ollaan muutakin. Sit ne erosi ja halusin olla sen kaa enemmän kun mitään muuta, mut se aina katos kuukauden hengailun jälkeen. Nykyään jätkä on täysi kusipää peluri ( joka viikonloppu uus muija)ja hän ei luota keneenkään. Nähdään aina välillä ja oon aina ihan sulaa vahaa ja se varmaan vaan edelleen kostaa niitä ekoja pakkeja, ja nauraa kun muhun sattuu. En voi kuitenkaan olla näkemättä sitä. Että juttua 5lk yliopistoon asti, pistäkää paremmaksi siskot :–DDD

Hahah no et todellakaan ole mikään säälittävyyksien huippu, hassu 😀 Selvästi sua vaan pahispojat viehättää, eihän sitä mitään sille voi 😉

Voi ei, kun luin tätä niin tuli ensimmäisenä mieleen että suunnilleen exäsi tavoin olen käyttäytynyt omaa entistä poikaystävääni kohtaan, mutta en vaan ole pitänyt sitä “pahana” asiana, vaikka tietenkin oon jossain määrin tiennyt ettei se ole reilua toista kohtaan… liekö tämä oma nykyinen kuvioni siis karmaa siitä miten olen käyttäynyt, että nyt saan sitten samalla mitalla takaisin :/ Enpä olisi tätäkään ehkä hoksannut jos et olisi tätä omaa tarinaasi kertonut :/ Mutta parempaa jatkoa meille kaikille toivoen! Kiitos kaunis 🙂

Heheh, kiitoksia kovasti sullekin kommentistasi! Oon kyllä ihan samaa mieltä että jos mitään toimintaa ei ole niin onhan se selvä merkki siitä että he’s just not that into you, mutta tässä on nyt taustalla kaikenlaista mikä on jäänyt tässä sanomatta, ja kyse ei siis (uskoaksi ja kuulemani mukaan:D) ole siitä ettei hän olisi kiinnostunut, mutta jostain ihan muusta… vaikka aina kyllä toteankin että sen verran pitää olla mies että pääsee kaikenlaisista jutuista yli jos tarpeeksi haluaa, mutta tosiaan, en vaan voi tunteilleni mitään, enkä sille että yhäkin antaisin hänelle kymmenen mahdollisuutta jos hän niitä kysyisi 😀 Ähh.

Voi kiitos ihanainen, ja onpa kiva kuulla jos tällaisetkin jutut jaksaa kiinnostaa 🙂

Hhaha ihana 😀 <3

Kaikille ja Jennille: “Se oikea” saattaa olla siinä ihan nenän edessä jo silloin, kun käytät kaiken aikasi ja energiasi sen ääliömiehen miettimiseen. Marika on hyvä ja onnellinen esimerkki: hän huomasi ajoissa, että hänellä oli jo joku, joka ansaitsee hänet ja joka tekee hänet onnelliseksi. Itse olen taasen huono esimerkki: kauan sitten meni vuosi hukkaan on-off-suhteessa rasittavan, mutta niin hurmaavan tyypin kanssa (jälkikäteen olen todennut meidät täysin erilaisiksi ja yhteensopimattomiksi, ja kai sen huomasin suhteen alussakin, mutta jotenkin se vain vei mukanaan) ja toinen vuosi kaikesta huonosta kohtelusta ym. selvitessä. Tuona aikana rakkaimmista rakkain mies – ystävä – väsyi odotteluun ja siihen, että pidin häntä itsestäänselvänä olkapäänä, ja jatkoi elämässään eteenpäin. Minä menetin sielunkumppanini omaa tyhmyyttäni. Hän on edelleen ystäväni, mutta ystävyys on tietysti erilaista kuin ennen, kun toinen on vakaassa parisuhteessa ja minä haahuilen suhteesta toiseen ja sinkkuilen. Ehkä tulee vielä toinenkin sielunkumppani vastaan, ja onneksi saan olla edes tuon ihanan ihmisen ystävä – pahemminkin olisi voinut käydä. Erityisesti harmittaa ne tuhlatut kaksi vuotta, jotka olisi voinut viettää paremminkin; vaikka tuon toisen ihmisen seurassa. Eihän sekään välttämättä olisi pitemmän päälle toiminut, mutta ei ainakaan tarvitsisi miettiä koko loppuelämän ajan, että mitä jos…

Kiitoksia ihana että jaoit oman tarinasi. Itse oon aina sitä mieltä että kaikella on syynsä, joten voihan sitä ajatella että tällekin oli syynsä, ja vaikka nyt ehkä tuntuu että se sielunkumppani meni niin todellisuudessa se on vasta tuloillaan… toivotaan ainakin! 🙂

Mun on nyt ihan pakko päästä kertomaan oma tarinani, niin tutulta meinaa kuulostaa.
Joskus 4-5 vuotta sitten tutustuin yhteen poikaan ja tapailtiin jonkin verran. Oltiin kuitenkin suhteellisen nuoria, molemmilla pitkät suhteet takana, eikä päästy oikeen mihinkään lopputulokseen (lähinnä sen takia, että ei koskaan puhuttu avoimesti tunteistamme). Treffattiin, otettiin hajurakoa, tapailtiin, oltiin tiiviisti yhteydessä ja sit ei taas moneen kuukauteen mitään 😀 Tämä mies sitten palasi jossain vaiheessa yhteen entisensä kanssa, koska luuli, että mä en ole kiinnostunut ja pelkäsi jäävänsä yksin. Mä olin tuolloin jo ihan hulluna tähän mieheen mutta jostain syystä (mikä hitto meitä naisia välillä vaivaa..) esitin todella välinpitämätöntä ja ehkä kylmääkin..
Sain syyttää aika pitkälti itseäni, että mies palasi yhteen entisensä kanssa. Kuitenkin pidimme yhteyttä tällöinkin, samalla tavalla kuin ennen; välillä tiiviimmin, välillä hyvinkin harvoin. Tässä vaiheessa mä aloin ymmärtää mitä mä olin menettänyt ja kerroin melko avoimesti tunteistani hänelle; halusin olla hänen kanssaan enemmän kuin mitään muuta. Mies ei jostain syystä kuitenkaan “pystynyt” jättämään tyttöystäväänsä, vaikka periaatteessa olisi halunnut. Pelkäsi paljon olla yksin ja jotenkin epäili minun sanojani. Se juttu tuntui jäävän siihen ja mä olin täysin murtunut, kun miehestä ei yhtäkkiä enää mitään kuulunutkaan.
Meni varmaan puolisen vuotta kunnes hän taas otti yhteyttä. Hän oli tuolloin armeijassa ja minä Englannissa au pairina. Hän viestitti, että ei ole koskaan katunut mitään niin paljon kuin, että päästi minut menemään ja että olisiko mitenkään mahdollista, että yrittäisimme vielä kerran tosissamme. Mä olin aluksi todella skeptinen, tuntui, että olin ollut tässä tilanteessa 2329 kertaa aiemminkin ja aina vain pettynyt. Kuitenkin jotenkin tuntui, että tämä kerta oli jollain tapaa erilainen.. Sen verran itsesuojeluvaistoa mulle kuitenkin oli kertynyt, että sanoin hänelle, että en suostu tapaamaan häntä ennen kuin hän jättää tyttöystävänsä. Kuinkas sitten kävikään?
Hän jätti tyttöystävänsä, minä palasin Suomeen, perjantaina on meidän kolmas vuosipäivämme ja mä oon tosi onnellinen 🙂
Jos pääsisin ajassa taaksepäin, niin kertoisin hänelle heti kuinka paljon hänestä pidän ja paljonko haluan olla hänen kanssaan. Niin monelta sotkulta ja vaivalta oltaisiin tuolloin säästytty. Joten suosittelen VAHVASTI, että “tsekkaat” tilanteen tosissasi. Mitään rakkaudentunnustuksia ei tarvitse heti olla jakamassa mutta mitä jos pyytäisit tyyppiä ihan avoimesti treffeille? Jos hän lähtisi mukaan, niin voisit kertoa, että haluat tavata häntä useamminkin ja tuollainen huopaaminen ja souvaaminen edes takaisin ei ole sinua varten. Jos mies ei lähde, sinä et häntä kiinnosta ja hän on täysitollo, kun ei tajua mitä menettää. Silloin on vain pakko unohtaa koko tyyppi, oli se kuin vaikeaa tahansa….
Huh, pahoittelut megakommentista! Aihe vaan tosiaan tuntui melkoisen läheiseltä 😀

Kuulostaa tosi pahasti tutulta.. Itse venkoilin kaksi vuotta tyypin kanssa, joka katosi elämästäni kuukausiksi (minä poistin numeron ja vannoin etten miestä enää näe vaikka mikä olisi) ja kun alkoi tuntua että pääsen jatkamaan elämääni eteenpäin tyyppi soitti tai tuli käymään. Edestakaisin säädettiin ja väännettiin kunnes sain tietää että mies _seurustelee_ (oli seurustellut monta kuukautta) ja pitää meitä “vain kavereina”. Nyt onnellisesti vuosi ilman tuota naamaa! Vaikka välissä on vaikeaa unohtaa, silti on niin ihanaa ajatella ettei tarvitse tuntea oloansa enää kurjaksi toisen takia 🙂

Voi vitsi oon onnellinen sun puolesta että kyseinen sankari on jo mennyttä elämää… mitä enemmän näitä kommentteja luen sitä varmemmaksi itsekin tulen siitä että paaaljon parempaa on vielä edessä 😀

Ei mitään pahoitteluja tällaisista kommenteista, voin rehellisesti sanoa että ihan parasta antia bloggaajalle on saada tällaista tarinointia lukijoilta 🙂 Tosi ihana kyllä kuulla että siellä tilanne sai onnellisen lopun! Kyllä munkin on nyt vaan saatava joku selkeys tähän asiaan, mitä ennemmin sen parempi…

Samassa veneessä täälläkin ollaan…Tosin oltiin jo naimisissa ja sitten mies teki sen kaikista pahimman, meni pettämään 🙁 Nyt sitten ollaan eron jälkeen jahkailtu puoli vuotta ja edelleen en saa häntä mielestäni. Pari yhdenillanjuttua sen jälkeen koettu ja yks kuukauden tapailu, mutta aina vaan on exä mielessä. Sairasta miten johonkin voi vaan koukuttautua niin pahasti. Jos joku kaverini jahkailisi vielä tuollaisen kusipään perään, niin todellakin käskisin häntä unohtamaan, mutta tässä ollaan. Ja jotenkin vielä kuvittelen että meistä tulisi jotain, rakastan häntä edelleen. Ja en voi kuvitella elämää kenenkään toisen kanssa. Missä ne kaikki ihanat kunnolliset miehet on???!!! Tuntuu että omalle kohdalle osuu aina ne kaikista mulkuimmat :)Nettideittailu vois olla jees, mutta jotenkin se tuntuu liian väkisin yrittämiseltä, mielummin kohtaisin sen ihanan miehen sattumalta jotenkin odottamatta. Nettideittailussa on aina niin kovat odotukset jotenkin…Mutta missä sen ihanan kunnollollisen miehen voi sitten kohdata sattumalta, siinäpä se ongelma sitten onkin.
Kovasti onnea sinulle miehen metsästykseen. Ja kiva kun kirjoittelet näistä mieskuvioista, uskon että moni saa yhteenkuuluvuuden tunnetta näistä teksteistä!

Täytyy vielä lisätä, että tuosta kaikesta on kohta kymmenisen vuotta aikaa, eli asia on jo käsitelty ja olemme molemmat hyväksyneet tilanteen näin. Eli olemme ystäviä ja sielunkumppaneita, mutta emme ole yhdessä, emmekä realistisesti katsoen tule koskaan olemaan yhdessä. Sielunkumppaneita voi olla useitakin. Tasan yhteen tyyppiin tuhlasin sen kaksi vuotta; en aio tuhlata lisävuosia sen miettimiseen, mitä tämän rakkaan ystävän kanssa olisi voinut olla, jos olisin tajunnut ajoissa. Toki se “mitä jos” mietityttää joskus, mutta en haikaile suhdetta hänen kanssaan. Kadun silti virhettäni; se on ihan inhimillistä.
Pointti oli, että ei kannata tuhlata aikaa johonkin epämääräiseen, kun sen voi käyttää paremminkin. Hyvin läheltä voi löytyä joku toinen sopivampi tai jos ei jo löydy, niin pahimmassa tapauksessa tämän hankalan tyypin vatvominen estää näkemästä niitä hyviä tyyppejä, joita elämään putkahtelee tämän tästä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kerrasta poikki, jos joku alkaa pelailemaan. 🙂

Voi ei, varmasti vaikeita päätöksiä siellä tehtävänä, ja vielä pikkaisen eri mittakaavoissa kuin omat ongelmani :/ Tsemppia ihan mielettömästi sulle<3 Ja tosi kiva kuulla jos tällaisetkin jutut jaksaa kiinnostaa, kieltämättä yllättävän moni on myöntänyt olevansa edes vähän samanlaisessa tilanteessa, mikä vaikkei se kivaa kyllä olekaan, vähän helpottaa oloa kun tietää ettei ole yksin<3

Kovasti lohdutti juttusi ja nämä kommentit, koska oon vähän samanlaisessa tilanteessa ja on ihanaa huomata, ettei ole yksin! Ei ole kyllä kuluttavampaa, kun on-off-suhde ja sellainen käytös, jossa toista pidetään itsestäänselvyytenä. Sitten kun itse vielä ymmärtää, että tästä suhteesta ei tule mitään tai ei olisi tullut ja ansaitsee parempaa, mut on vaikea ajatella muuta :/ Puhumattakaan siitä, jos epämääräinen on-off-suhde tai hengailu on jatkunut vuosia ja sitten miettii, kuinka paljon aikaa on tuhlannut… Tulipas avautuminen 😀 Mutta tsemppiä, sulla on ihana blogi!

Voi kiitos vaan ihana ja sitä samaa sinulle! Selvästikään et ole yksin 🙂

Tosi hyvä sanonta! =)Vaikutat muutenki tosi fiksulta ja ihanalta ihmiseltäKiitos kivoista postauksista myös!

Voi kiitos kaunis :))

Ihan oli pakko kommentoida kun näitä sun blogin vanhoja postauksia luin kun vasta nyt tänne eksyin! Kiva blogi sulla btw 🙂 Mutta niin.. itsekin tuollaisesta kusipäästä irtipäästäneenä ja uuden mielettömän ihanan ja komean miehen sen jälkeen löytäneenä voi sanoa kaikille että osatkaa VIHATA sitä joka kohtelee teitä huonosti, niin pääsette irti. HUUTAKAA VAIKKA TYHJÄÄN METSÄÄN “EEEIIIIII” ja vaatikaa hyvää kohtelua. Sitä kaikki kuitenkin ansaitsee. Säälittäviä tuollaiset tunne-elämältään epävakaat ja rikkonaiset ihmiset jotka eivät ota vastuuta itsestään vaan loukkaavat toisia. Mutta onneksi voittaja tässä elämässä on aina se joka pystyy rakastamaan <3 keep this in mind. been there done that. we are here to love.

Voi kiitoksia kommentistasi 🙂 Ihan totta kyllä turiset! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *