Jenni Ukkonen 5.3.2011

when one door closes

Teksti: Jenni Ukkonen

Nyt kaikki uteliaat pikku hörökorvat kuulolle, sillä seuraa vastaus kysymykseen joka on tainnut olla lähes jokaisen huulilla siitä saakka kun tänne Lontooseen muutin. Arvaako joku??

No että seurustelenko vielä vaiko en! 🙂

Tämä on siis kiinnostanut ihan älyttömän paljon ja herättänyt vaikka mitä spekulaatiota kuukaudesta toiseen. Oonkin suututtanut monia kun en ole suostunut kovin suoria vastauksia antamaan, mutta uskokaa rakkaat etten ole sitä mitenkään kiusaamismielessä tehnyt vaan ihan siksi koska oon halunnut kunnioittaa toisen ihmisen toivetta olla tuomatta häntä esille. Enkä ihmettele tällaista toivetta laisinkaan, kun pelkästään teitä Rovaniemeläisiä lukijoita on monen monta sataa ja teidän joukko vielä kasvoi hurjasti muuttoni jälkeen! :p

No sanottakoon heti alkuun että suhde kyllä jatkui muuttoni jälkeekin, eli ne jotka tulivat heti silloin julistamaan että hähhää eipä tainnut suhde kestää – huono veikkaus. Ähäkutti siis teille ja suukkoja! :p Enkä siis myöskään löytänyt heti ekan kuukauden aikana ketään uutta, kuten myös arvailtiin. Syksy meni vieläpä hyvin, poikaystävä kävi täällä ja muutenkin juteltiin lähes päivittäin jos ei ihan joka päivä. Hyvä mieli jäi siis siitä, huomasi että juttu onnistuu kun kumpikin on siinä oikeasti mukana.

Sitten tuli joululoma ja lensin Rovaniemelle kuukaudeksi. Asustin meidän entisessä yhteisessä kodissa, mutta kun toisella riitti töitä, ei yhteistä aikaa sitten kuitenkaan ollut niin paljon kuin odotin. Samalla vähän säikähdin sitä miten mikään ei oikeastaan ollut muuttunut, kun itse olin muuttunut aika paljonkin. Tuntui kun en olisi ollut päivääkään pois, suhde tuntui arkiselta, ja mun tuli ikävä sitä kipinää, mikä tuntuu mahanpohjassa asti. Aloin tosissaan tajuta ettei tämä suhde, niin tärkeä ja rakas kuin se mulle olikin, tulisi jatkumaan enää kovin pitkälle. Se voisi jatkua, mutta se ei tuntuisi enää hyvältä.

Palasin tammikuussa lomalta takaisin Lontooseen ja suhde kuitenkin jatkui – ei vaan mun osalta enää yhtä innostuneesti kuin syksyllä. Kuten vasta postailinkin, niin viimeistään silloin tammikuussa aloin huomata olevani niin eri ihminen, että oli rankkaa olla kaukosuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka piti mua yhä sinä samana Jenninä kuin joka aiemmin olin. Oltiin harvemmin yhteyksissä, tapasin lisää uusia ihmisiä, pidin hauskaa ja aloin hukkua kurssitehtäviini. Samalla tunsin syyllisyyttä, sillä toinen piti kovaa ikävää ja oli surullinen. Tilanne tuntui tosi epäreilulta.

Suhde päättyi lopulta mun aloittesta vähän aikaa sitten, sillä en enää kokenut että pystyn suhteeseen mitään antamaan. Toki olisin voinut sitä toisen mieliksi jatkaa, mutta ei se olisi asioita ainakaan parantanut. Suhde päättyi kuitenkin todella hyvissä väleissä, paremmissa kuin mitä osasin edes toivoa. Siitä oon tosi kiitollinen. Tämä henkilö oli neljän vuoden ajan mun paras ystävä, jolle halusin aina ensimmäisenä kertoa kaikesta, vaikka keskellä yötä. Ja haluan varmasti jatkossakin. Me kasvettiin yhdessä, mutta erilleen. Rakkaus pysyy kyllä, mutta muotoaan muuttaneena.

Ja kuten sanottua, oloni on todella onnellinen (ja ehkä myös huojentunut eron jälkeen), vaikka mun varmaan pitäisikin parhaillaan surra yhden tärkeän ajanjakson päättymistä. Ehkä se surku vielä jossain välissä tuleekin, kuka tietää, mutta nyt haluan yksinkertaisesti olla itseni kanssa – keskittyä itseeni enkä potea huonoa omatuntoa yhtikäs mistään. Tämä sinkkuna oleminen on mulle jotain ihan uutta ja ihmeellistä, ja haluan ottaa siitä nyt neljän vuoden suhteen jälkeen kaiken ilon irti. Uutta suhdetta en siis missään nimessä ole aloittamassa vaikka ehdokkaita olisikin (lyhyeksi) jonoksi asti ;p

Mietin pitkään teenkö ison poikkeuksen ja otan kommentointimahdollisuuden pois, mutta luotan siihen että siellä on ihmisiä jotka tajuaa olla analysoimatta suhdetta josta ei ikinä oikeastaan mitään tienneet, ja osaavat sen sijaan olla onnellisia tästä mun onnesta. Tsemppejäkään en oikeastaan kaipaa koska oon tän asian ehtinyt jo vallan hyvin käsitellä, mutta kiitos kuitenkin ja rutistukset kaikille 🙂

Kommentit (80)

Kiitos, ja itsepäs oot 😛

kiitos, että jaksoit jakaa tämän lukijoiden kanssa! 🙂 pääasiahan on, että päätös tuntuu nyt hyvältä ja oot onnellinen, no matter what 🙂

Ihan ymmärrettävää (vaikka en teitä tunnekaan), että tuli ero, sillä kaukosuhde on ihan varmasti vaikea kenelle vaan! Nauti nyt sinkkuna olosta ihan täysillä 🙂 täällä Suomessa se ei oo kovin hääppöstä, mutta Lontoossa varmasti ihan huippua 🙂

Mukava kuulla että ootte saanut asiat menemään noin kivasti ja oot onnellinen 🙂 Se on aina hienoa että pitkän suhteen saa päätettyä hyvillä mielin. Ihanaa kevättä sulle Jenni! 🙂

Sun kaunista tatuointia lainaten: “Semper ad meliora” 🙂

Mukava kuulla, miten sulla nyt menee ja hienoa että oot tyytyväinen ratkasuun! Sillon usein tietää sen olleen oikea. (: Ja tokihan ainakin itse olen huomannut, että olet muuttunut valtavasti! Tämä on kuitenkin ainakin itseni mielestä vain parempi asia. Tunnut, kuin olisin puhjennut uudestaan kukkaan ja oikein hehkut iloa ja onnea. OLET IHANA! (:

En halua sen suuremmin kommentoida teidän tilannetta, mutta kiitos kun jaoit tämän kanssamme! Moni lukija varmasti osaa arvostaa sitä 🙂

Aiiijjj ihana Jenni! <3 Tällaset postaukset erottaa sun blogin muista ja ovat syy siihen, miksi rakastan sun blogia vaan vuodesta toiseen. Pus <3

Kiitos kovasti kun meille lukijoillekin asiaa valotit, vaikka se ei varmasti itsestäänselvää ollut. Ero on aina jossain määrin rankka, mutta parhaassa tapauksessa se tuo molemmille huojennuksen ja poikaystävä muuttuu ystäväksi. Kuullostat tyytyväiseltä tilanteeseen, mahtavaa.:)
Jo pelkästään tästä postauksesta huomasi kuinka paljon olet kypsynyt ja muuttunut Lontoossa asumisen aikana, Todella kypsää ja koskettavaa tekstiä.

Hienoa ja rohkeaa, että uskalsit tuoda asian tänne bloginkin puolelle. 🙂 Ikävä kuulla ettei suhde kestänyt muuttosi jälkeen, mutta pääasia on kuitenkin se että olet onnellinen! Lontooseen muuttosi jälkeen myös blogisi on muuttunut – aina vaan parempaan suuntaan. Odottelen aina innoissani, että koskahan se Jenni päivittelee… 😀 Hyvää viikonloppua sinulle ihana!

Mun parisuhteelle kävi samalla tavalla. Lähdin vaihtoon, muutuin ihmisenä, ja kun nähtiin, ei tuntunut kipinää enää. Sun teksti oli ihan kuin mun omia ajatuksia omasta suhteesta 🙂

Upeasti kirjoitettu! 🙂 Ihanaa, että jaoit tämän myös lukijoiden kesken vaikka se on todella henkilökohtainen asia ja ymmärtäisi paremmin kuin hyvin, jos olisit tahtonut asiasta vaieta. Nyt vältyt varmasti jatkossa niiltä raivostuttavilta kyseilyiltä sekä uteluilta. Ja nauti olostasi ja onnestasi, kaikelle on aina aikansa ja paikkansa! 🙂

musta on ollu ihana lukea kuinka sun postauksista on tullut viime aikoina onnellisuus läpi niin vahvasti, vaikka varmasti pitkän suhteen lopettaminen on aiheuttanu myös paljon surua. onnea siis jatkossakin sille omalle tielles minkä tunnut löytäneen 🙂 kuulostaa ehkä tyhmältä mutta saan sun tyytyväisyydestä voimaa tehdä muutoksia (pienempiä tai isompia) omaankin elämään!

Varmasti oli kauhea tunne huomata, että mikään ei ole muuttunut varsinkaan silloin kun itse on muuttunut tosi paljon :s Susta kyllä huomaa sen, että olet tällä hetkellä todella onnellinen, joten ilmiselvästi päätös oli sulle oikea 🙂

Toi sun onnellisuus välittyy tästä ja tekee itsenikin mieli hymyillä. 🙂 Ja mahtavaa että pystyt avautumaan noin yksityisistä asioista koko Rovaniemelle, heh 🙂 itse en varmaan ikinä siihen pystyisi.

Tiedän niin tuon tunteen! Nauti siitä! 🙂 itselläni oli samanlainen elämänmuutos pari vuotta sitten ja ai että oli mukavaa sinkkuilla! Ja ajattelin, että nyt ei suhdetta piiitkään aikaan mutta kappas, kun sydän ja mieli on avoinna niin silloinhan se rakkauskin iskee kaikkein koviten 😉 niinhän sitä sanotaan, että kun ei etsi niin juuri silloin sen löytää! Ja itse löysin kyllä oikean helmen<3 (sama logiikka käy muutes vaatteisiinkin :D)
Ihanaa, aurinkoista ja onnellista kevään jatkoa!“Onni ei tule etsien vaan eläen<3″

Onnea ja menestystä tulevaisuuteen! Blogin lukijana on ihan selvästi huomannut sun muuttuneen ja kasvaneen ihmisenä, jotenkin vahvistuneen. Se on ollut hienoa.. öö katsottavaa? luettavaa? 😛
Do your thing!

Hihih, ihana 🙂 Kiitos, nautitaan! 🙂

Kiva että viitsit valaita lukijoita tilanteesta, monia tietenkin kiinnostaa kun ovat seuranneet blogia niin kauan. Varmasti hyvä päätös, koska vaikutat niin onnelliselta siellä. Nyt sua ei ainakaan mikään pidättele Suomessa 🙂 Tootuushan on, että ihmiset kasvaa ja muuttuu kokemusten myötä ja jossain vaiheessa elämäntilanteet vaan eivät ole enää samanlaisia.

Kiitos kaunis 🙂

Hih voi ootpa ihana 🙂 Kiitos <3

Voisin kuvitella että tämä on aika yleistä. Ulkomailla kaikki on uutta ja jännittävää, ja kun nuoria ollaan vain kerran, tuntuu välillä hassulta roikkua kiinni vanhassa… 🙂

🙂 <3

Hih, onneksi en sentään tiedä ihan kenelle kaikille oikein avaudunkaan, tekee siitä helpompaa 😉

Kiitos ihana 🙂

Hih, saat kysyä 🙂 Se tarkoittaa vapaasti käännettynä että aina kohti parempaa 🙂

saako kysyä että mitä se sun tatuointi sitten suomeksi tarkoittaa ku en oo ihan kieliihmisiä 😀

Teksti oli aivan kuin omasta suusta. Oma 4 vuotta kestänyt suhteeni päättyi jokseenkin samoin, tosin asutaan edelleen samassa kaupungissa. Ymmärrän hyvin mitä käyt läpi ja elämäähän tämä vain on, miksi olla suhteessa vain miellyttääkseen toista, elämä on kuitenkin niin lyhyt että välillä on hyväkin ajatella itseään ja tehdä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu! Mahtavaa kevään jatkoa sinne lontooseen! 🙂

Ihana ku jaoit tän – ja oot tehny (varmaanki) tosi vaikeen ja rohkeen päätöksen ku lähit Lontooseen ja poikaystävä jäi suomeen. Oot ihana!<3 Nauti elämästä!

tää oli jotenki tosi herttanen ja koskettava postaus.haleja ja jaksamista sulle sinne ! <3Ja niihän se on..When one door closes,other one opens 🙂

Oon vilpittömän ilonen sun puolesta:) teit rohkean ratkaisun joka selkeesti kannatti !:)
Meillä on poikaystäväni kanssa aika samanlainen tilanne, mutta toisinpäin, poikaystäväni muutti syksyllä pois Suomesta. Musta tuntuu jotenkin vähän “hylätylle” ja tunnen välillä että olen enemmänkin pakollinen paha kuin se voimavara johon voi tukeutua … Tuntuu ettei tässä ole enää järkeä . Eropäätös ei todellakaan ole helppo, varsinkaan jos toisen kanssa ei voi kasvotusten puhua, jotenkin toisen jättäminen skypessä tuntuu niin typerältä. Oon tuntenut oloni tosi neuvottomaks mutta jotenki sun teksti antoi munkin ajatuksille varmuutta, on ihan ok tuntea että ollaan kasvettu erilleen … Kiitti Jenni että jaoit tämän lukijoidesi kanssa ja kaikkea hyvää sulle! 🙂 (sori vuodatus!)

hienosti käsittelit asian, ja hieno kirjoitus muutenkin. todella aito ja rehellinen! yksin on toisinaan hyvä olla, ja nauttia omasta ja ystävien seurasta. Tuntuu varmasti kivalta olla nyt ihan vapaa. Olet Jenni ihana <3

Musta on hienoa, että rohkenit tehdä ratkaisevia päätöksiä elämässäsi, vaikka se saattaakin tarkoittaa, että johon kuhun sattuu. Pitkästä suhteesta irtautuminen nimittäin ei ole helppoa – sen omasta kokemuksesta tiedän… Tsemppiä! 🙂

Jep, tiedän niin tuon tunteen. Erosin vuosi sitten poikaystävästäni, olin jo miettinyt pidempään pitäisikö erota, mutten uskaltanut tehdä ratkaisua.Kun sitten tein päätöksen, tuntui, että olo keveni huomattavasti ja sydämeltä vierähti kivi. Suhde oli ihan ok, mutta jotain puuttui. Tuli ehkä jopa vhän syyllinen olo, mutta ratkaisu oli oikea. Ja se tuntuu edelleen oikealta ratkaisulta, hetkeäkään en ole katunut! Pidä oikein hauskaa Jenni:)

Ihailen kun uskallat olla näin avoin, ku monessa blogissa niin ei ole! <3 Ja tiedän jo nyt että pääset elämäs kaikilla taoilla varmasti pitkälle 🙂 Mutta asiasta kukkaruukkuun… nii kirjottelit syksyllä niistä asumiskuvioista, että haluisit oman kämpän, niin haluisin vaa kysellä et onko sillä rintamalla mitään uutta, siis että onko muutto vielä haaveissa ja mielessä (tai jopa ajankohtainen)? 😀

arvostan suunnattomasti rehellisiä ihmisiä. Arvostan todella sitä että jaoit näin henkilökohtaisen asian meidän lukijoiden kanssa. Aloin lukea blogiasi vasta ku muutit Lontooseen, ja tykkään kovasti. Kiitos! (jo toinen kerta ku kommentoin sulle, ja vielä parin viikon sisään, omg!)

Kiitos kaunis :)<3

Kiitos 🙂 Itse olet ihana<3

Samanlaisia fiiliksiä oli täällä, mutta ajan kanssa varmasti toinenkin huomaa että päätös oli parhaaksi 🙂 Kiitos että jaoit oman kokemuksesi :)<3

Voi kiitos ihana 🙂 Ja asuntoa tosiaan vielä vähän aikaa katselin, mutta kun tästä nykyisestä lähtö olisi mennyt niin monimutkaiseksi, ajattelin että pysyn nyt sitten vuokrasopparin loppuun ja häivyn syksyllä :p

Voi, ihana teksti, (oon darraherkkänä, itkettämään jopa pisti :D) toivottavasti tosiaan auttaa niihin kyselyihin suhteeseen liittyen (:

Ihmisen perusluonne on olla utelias. Ja kun jaat täällä vaatekaappisi, pitäisi jakaa mukamas myös muu elämä.
Tuo teksti oli niiiiin omia pohdintojani. Erottiin vast ikään poikaystävän kanssa melkein kolmen vuoden yhteiselon jälkeeen. Oltiin useampi kuukausi eri puolilla maailmaa. Sillä aikaa kun poikkis oli ulkomailla, mä muutin meidän kodin toiseen kaupunkiin ja aloitin uudessa työpaikassa. Erossa ollessa juteltiin päivittäin ja kun oltiin samassa maassa ja taas yhdessä, mikään ei tuntunut enää miltään. Oli kamala järkytys huomata, että vieressä olevan ihmisen pitäisi olla mulle maailman tärkein, mutta enää ei tunnukaan siltä.
Tsemiä ja nauti yksinolosta (:

Omakin seurustelu loppui ulkomaille muuton vuoksi, mutta nyt olen palannut Suomeen ja menihän siinä aikaa että pääsi Suomen elämään taas kiinni. Nyt, reilu vuoden erossa olon jälkeen, olemme pohtineet taas yhteenpaluuta. Varmasti, jos olisin ollut pidemmän aikaa (tai edelleen) ulkomailla, ei paluuta yhteen olisi tullut. En olisi uskonut, että kaiken jälkeen yhteenpaluu olisi mahdollinen, mutta lukuisten keskustelujen jälkeen olemme huomanneet, ettei erikseenkään voi olla. Enkä tiedä miksi tätä nyt kerron sulle, mutta ehkä tarkotus on vaan sanoa, että AINA asiat järjestyy niin kun niiden kuuluukin 🙂 Tsemppiä uuteen tilanteeseen, keväällä piristyy muutenkin aina, joten vuodenaika eroon oli ainakin hyvä;)

Ei muuta kun jes! Hyvä et säkin oot ilonen, sillä mä aloitin just “terveellisemmän elämän”, ei turhia kaloreita ja hiilihydraatteja! Muutakun ehkä lauantaisin macaroneja..? 😉 Mun tätä riemua ei voi estää mikään, oon päättäny pudottaa painoa ja onnistun siinä! Meni vähän tän sun aihees ulkopuolelle, mut halusin jakaa tän sulle, kun sä kerroit tuon kaiken meille! 🙂 <3

Tekisi mieli sanoa että pärjäile! Mutta en sano, vaikka olen kokenut ja kokemassa tuota samaa. Joten sanon että NAUTI, yksinkertaisesti NAUTI elämästäsi siellä ja tulevaisuudessa missä vaan kenen kanssa vaan 🙂

hieno juttu että viitsit postata tälläisestäkin aiheesta, loppuupahan lukijoidenkin suunnalta turha spekulointi. Kuulostaa tutulta tilanteelta ja teit varmasti oikean ratkaisun. Ihanaa kevättä ja ota kaikki irti elämästä siellä! 🙂

Arvasin heti otsikosta, mistä on kyse ja jopa sen, miten suhtaudut ja millä tavalla käsittelet asiaa. Kai olen lueskellut blogiasi jo tarpeeksi tai sitten meissä on paljon samaa, nimittäin vaikken samassa elämäntilanteessa tällä hetkellä olekaan, osaan samaistua tähän. Vaikutat todella ymmärtäneesi jotain itsestäsi ja elämästä siellä Lontoossa ja itsevarmuuttakin on varmasti karttunut lisää (ei sillä, että olisit aiemmin jotenkin epävarma ollut, mutta kuitenkin) 🙂

ihana teksti jenni! oot fiksu ja vahva nuori nainen, ja kiva että jaoit tän lukijoiden kesken 🙂 nauti sinkkuudesta täysillä, ja pidä itsesi onnellisena 🙂

Moni ystävä pohtii samoja juttuja tällä hetkellä kauko-poikaystävien kanssa, joiden kanssa ei tiedä, milloin seuraavaksi on samassa maassa ja kuinka kauaa. Itselläni vähän eri juttu vaihtarina, koska täällä ollaan se puoli vuotta ja mennään sitten takaisin “vanhaan elämään”. Kiitos hienosta postauksesta, huomaa kyllä miten kypsä ja ajatteleva ihminen olet, ja miten sellaiseksi kasvat koko ajan 🙂 Ja tärkeintähän on se, että olet onnellinen:)<3 Kerran täällä eletään, eikä sitä elämää voi aina käyttää siihen, että miettii muiden mielipiteitä tai sitä mikä on yleisen mielipiteen mukaan se “pitäisi”-juttu.
Ihanaa viikonloppua sinne:)

Kiitos, ja kiitos että jaoit on tarinan :)<3

Moi!Tosi rohkea veto kyllä kertoa. Ja jotenkin sai ainakin mut arvostamaan sua bloggaajana eri tavalla kun kerrot noin avoimesti asioista jotka ei muille kuulu..
Mulla meni myös poikki ihanan ja tärkeän ihmisen kanssa ja olin ihan varma ettei meidän läheiset välit ja ystävyys voi ikinä kadota, mutta kuitenkin kävi niin että kun yhteydenpito harveni niin tuntuu ettei enää osaa samalla tavalla olla avoin toiselle. Harmittaa. 🙁 Toivottavasti teillä käy paremmin ja ystävyys säilyy!
Ja tsemppiä kun ei saanut toivottaa niin onnea sitten vaikka sinkkuudesta! Ota ilo irti! 😉
-Taija
-Taija

Itsekin oon sitä mieltä että kaikki kyllä tapahtuu syystä – siispä jos jonkin kuuluu olla, se ennemmin tai myöhemmin myös on 🙂 Kaikke hyvää sinnekin :)<3

Kiiiiitos 🙂

Kiitos ihana :))<3

Näinpä juuri 🙂 Kiitos kaunis<3 Ja tosiaan, nyt vielä entistä enemmän voin tänne rakentaa elämääni, kun Suomessa ei ole sitä viimeisintäkään juttua pitämässä kiinni 🙂

Hih, voi kiitos ihana sullekin ja kiitos että jaoit oman kokemuksen 🙂 Kovasti toivon että pysytään toistemme elämässä, mutta niinhän siiinä helposti käy että kun kasvaa erilleen, kasvaa vielä enemmän erilleen… vaan aika voi näyttää miten käy 🙂

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Muutamia aikanaan tärkeiltä tuntuneita ihmisiä jää taakse ja uusiin tutustuu:)Mun mielestä on tärkeä ottaa elämästä kaikki irti ja toisaalta onhan se sille toisellekin helpotus tietää missä mennään ja hänenkin elämänsä jatkuu!

Olet Jenni ihan mahtava tyttö! Ihailen rohkeuttasi Englantiin muutossa ja tässä eroasiassa, ja että näin rehellisesti siitä kerroit meille kaikille. Kaikkea hyvää sinulle ihana ja nauti keväästä 🙂

Vaikutat kyllä todella suloiselta ja ihanalta ihmiseltä. 🙂 Arvostan rohkeaa päätöstäsi, ja luulen että tämä sammuttaa uteliaiden kyselyt. Blogisi on loistava, varsinkin nyt Lontoosta käsin 🙂

Näinpä juuri 🙂 Kiitos 🙂

Voi kiitos ihana 🙂

Rohkeasti kirjoitettu!!
Mutta ennen kaikkea rohkeasti päätit lähteä Lontooseen, vanhasta tutusta ympäristöstä, yllättävän moni joutuu katumaan myöhemmin jos suhde ei syystä tai toisesta, yleisemmin ottaen siitä että ihminen muuttuu, kaatuu niin jälkeempäin harmittaa ettei tehnyt unelmistaan totta, vaan ajatteli myös “liikaa” sitä toista ihmistä!
Paljon tsemppiä!

Todella mielenkiintoista analysointia parisuhteesta. Sisältöön mahtuu paljon psykologiaa ja selityksiä miksi muun muassa ennen pysyttiin pidempään suhteissa vaikkei ne välttämättä olleet tunteellisesti enää romanttisesti innostavia.
Kiinnostus lakkasi ja pysyttiin yhdessä “vaikkei tuntunut oikealta” tämä johtui osittain pakosta sekä ympäristön paineista. Nykyisin on helpompaa päästä toisesta irti, jos suhde ei tuo enää nautintoa riittävästi.
“Se voisi jatkua, mutta se ei tuntuisi enää hyvältä.” Tämä on nykyisin suomalaisten asenne, jota esimerkiksi monet blogin lukijoiden isovanhemmat eivät voi ymmärtää.
Saiturin mielestä kehitys on kuitenkin oikea.
Toivottavasti sieltä jonosta löytyy hyviä ehdokkaita kun aika on sinulle oikea.
terveisin,
http://saiturin.blogspot.com/
Saituri

Kiitti vaan ja katsotaan miten käy! :p

Kaikkea hyvää molemmille!

…siis riesoiksesi. 🙂

When one door closes, another opens 😉

Kiitokset 🙂

😉

Millä tavalla sitten koit että olet muuttunut?

Aivan ihanasti kirjoitettu postaus! 🙂

Kiitos selventävästä postauksesta (vaikken kuulukaan niihin, jotka ovat kommenttipuolella tivanneet mitään avautumista)!
Itselleni kävi samalla tavalla paitsi toisinpäin: olin itse se Suomeen jäänyt poikaystäväni muutettua ulkomaille. Hänelle taisi käydä niin kuin sinulle eli hän muuttui eikä enää halunnut yhteistä tulevaisuutta. Harmi vain, ettei hän hoitanut tilannetta yhtä fiksusti kuin sinä, vaan aloitti toisen suhteen ja kertoi sitten vasta minulle, että meidän tarinan on loputtava…

:))

Voi että, tuo on kyllä tosi kurjaa 🙁

Kurjaa, että noin käy. Mutta uskon kuitenkin, että päätöksesi oli oikea. Keskity nyt vaan siis hauskutteluun ja uusien kokemuksien keräämiseen, olet ihana 🙂

asia ei meille tuntemattomille lukioille kuulu, mutta tottakai kaikkia aina kiinnostaa.. oma suhde mietityttää varmasti monen kohdalla ja ihanasti kerroit todella avoimesti miten omalla kohdalla kävi, vaikka tottakai jäi varmasti suurin osa verhojen taakse pimentoon, mutta kahden ihmisen suhde ei kuulu muille mitenkään. Kiitos paljon tästä, jäivät muutamat lauseet kummittelemaan mieleen, kuten “kasvettii yhdessä, mutta erilleen. Kylmät väreet menivät pitkin selkää.Jotenkin vain oma rohkeus ei riitä lähtemään tutusta ja turvallisesta, vaikka pää sanookin että helpompi nyt kun kahden vuoden päästä vielä roikkua tässä..

Kiitos, itse olet 🙂

Kiitos kommentistasi 🙂 Ja usko pois että rohkeus kyllä tulee jos sen tarvii jossain välissä tulla… 🙂 Kaikkea hyvää sinne 🙂

Ihailen sun rohkeutta! On tosi vaikeaa tehdä tuollainen päätös suhteessa, erot ei ole koskaan helppoja. Ja jaksat vielä jakaa sen meidän lukijoiden kanssa, kiitos siitä! 🙂 Tiedät mikä tekee sinusta onnellisen ja seuraat sitä tunnetta, se vaatii rohkeutta myös. Olet aivan ihana! Äläkä nyt hyppää toiseen suhteeseen vaan nauti ihana sinkkukesä Lontoossa 🙂

Hieno kirjoitus.

Kiitos, ja itsepäs oot 😛

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *