Lifestyle

Muuttaminen maasta toiseen

8.10.2015 Teksti: Jenni Ukkonen

IMG_4323

Ensiviikolla muutan yhdestä maasta toiseen jo toista kertaa elämässäni, minkä vuoksi ajattelin kirjoittaa vähän siitä, miten tämä kerta eroaa ensimmäisestä. Varsinkin, sillä tiedän sieltä ruudun toiselta puolelta löytyvän monia, jotka harkitsevat samaan ryhtymistä!

Ensimmäinen muuttoni Rovaniemeltä tänne Lontooseen oli itseasiassa aika kivuton ja helppo, ainakin näin viisi vuotta myöhemmin ajateltuna. Muistan, että minulla oli yksi iso matkalaukku, jonka täytin vaatteiden lisäksi kaikenlaisella pienellä, millä tiesin saavani oloni uudessa elinympäristössäni kotoisaksi: valokuvilla, suosikkikirjoillani ja dvd:illä, tosi painavalla puisella korurasialla jne. Äitini lensi kanssani auttaakseen muutossa, ja myös hänen laukkuunsa ujutin asian jos toisenkin, mutten mitään kovin suurta. Lontoossa teimme reissun Ikeaan ja ostimme kaikenlaista enemmän ja vähemmän tärkeää tyynyistä ja peitoista kaikkeen pienempään. Aina Suomessa vieraillessani tai sieltä vieraan luokseni saadessani sain samalla vähä vähältä lisää omaisuuttani tänne luokseni.

Nyt täällä ollaan siis oltu se viisi vuotta, ja voi pojat, ovatko tavarani vähän päässeet moninkertaistumaan vuosien saatossa – no ovathan ne! Alun pari henkaria ovat nyt yli äyräiden pursuava vaatekaappi ja ne pari lempparikirjaa ja dvd:tä ovat kaksi täpötäyttä laatikkoa sängyn alla. Löytyy sekä isompaa että pienempää huonekalua tuoleista kokovartalopeiliin, astioita ja aterimia sekä kodin pienkoneita Nespressokoneesta kunnon isoon mehustimeen. Osasta tällaisesta yritän tietysti päästä eroon ennen muuttooa, mutta koska tiedän lähteväni Lontoosta ainakin pariksi vuodeksi (tai ehkä pidemmäksikin aikaa – mistä sitä ikinä tietää!), en varsinaisesti suunnittele matkaavani ees taas hakemaan lisää tavaroita myöhemmin.

Mukaani aion siis ottaa niin paljon kuin voin ja loput voin onneksi jättää säilöön poikaystäväni äidin luo. Mutta senkin pyrin pitämään minimissään. Poikaystäväni on jo vienyt kaksi suurta matkalaukullista tavaroitani, n. 60 kilon edestä. Itse vien tämän kuun puolessa välissä kolme matkalaukkua ja pari viikkoa myöhemmin vielä kolme lisää. Suurimmat vaatteet on puettava ylle, joten vaikka Canada Goosen untsikka päällä matkustaminen marraskuun alussa tuntuu aika hullunkuriselta, on se ihan väistämättä edessä, sillä takki yksinään veisi yhden matkalaukun tilan.

Ihan täysin en vielä ole sisäistänyt, kuinka paljon tavaraa minulla todellisuudessa onkaan – ehkä pärjäänkin hyvin niillä kuudella matkalaukullisella, tai ehkä joudun jättämään poikaystäväni kotiin enemmänkin talteen. En ole vielä 100% stressaantunut asiasta, mutta veikkaan, että kun viimeinen työviikkoni pyörähtää käyntiin ja ensimmäinen lähtö lähestyy, sen oikeasti tajuaa.

Ikävintä on itseasiassa ollut tajuta, että lopultakin joudun jättämään taakseni mitä eriskummallisempia asioita, kuten lehtiä, joita olen saattanut kuljettaa ensimmäisestä Lontoon kodistani saakka aina viimeisimpään. Ne ovat olleet suosikkejani erinäisistä syistä: kannessa voi olla suosikkijulkkikseni tai sisällä vaan joku tosi hyvä juttu. Mutten tietenkään voi alkaa kantamaan niitä kanssani uuteen maahan, järkikin sen kieltää. Ja kyllähän se vaan niin on, että yksi kohta ”puhtaalta pöydältä aloittamisessa” on edes jostain vanhasta luopunen…

Olisi kyllä tosi kiinnostavaa kuulla, miten muut ovat hoitaneet isommalla tavaramäärällä maasta toiseen muuton? Vai onko valtaosa omaisuudesta jätetty suosiolla taakse? Niin, ja jos siellä on muuten joku, joka sattuu asumaan Lontoossa, kurkkaattehan, mitä olen laittanut myyntiin Facebookin Finnish People Living in London-ryhmään. Ja mikäli täällä asuu eikä ryhmään vielä kuulu, suosittelen liittymään – siitä on ollut minulle suuri apu monessa asiassa näinä Lontoon vuosinani!

 

Next week I’m moving countries for the second time in my life. I thought I’d write a bit about how it’s going and how this time differs from the first time, as I know that there are many out there who are considering moving abroad too…

My first move from Rovaniemi to London felt actually quite painless and hassle free, at least now that I think about it five years later. I remember I had one large suitcase for myself, not filled with just clothes but also with some items that I knew would make me feel at home in the new country: photographs, my favorite books and dvds, a really heavy wooden jewellery box and so on. My mum flew to London with me to help out on the first week, so I also brought some things in her suitcase, but nothing too big. In London we did a trip to Ikea and got all kinds of necessities beginning with duvets and pillows and ending with all kinds of random things. Then whenever I visited Finland or someone visited me, more of my things from Finland made their way to me, little by little.

So now I’ve been to London for those five years and oh boy, have my belongings multiplied during these years – yes they have! What used to be a couple of hangers is now a full sized wardrobe and a couple of books have turned into a full box underneath my bed. I have small and not so small furniture, like some chairs and a stool and a heavy full length mirror, glasses and dinnerware as well as various appliances from a Nespresso machine to a proper juicer. Of course some of that stuff I’m trying to sell or just give away before leaving, but really, as I know I’m not moving back to London for at least two years (if even then – I mean, who knows what the life brings my way?), I’m not exactly planning on going back and forth for my belongings.

I’m trying to take as much with me as I can and fortunately I can store whatever is left at my boyfriend’s family home. But I’m trying to keep that to a minimum. My boyfriend has already taken two large suitcases of mine, around 60 kg worth. I’m taking three large suitcases with me mid-October and then coming back to take three more. I’m planning on wearing the most massive things on, like my Canada Goose parka, which is a totally crazy thing to do but the coat alone would take up the space of a large suitcase.

I haven’t fully wrapped my head around how much stuff I actually have – perhaps I will be fine with six more suitcases, or perhaps I end up leaving several Ikea bags to my boyfriend’s family to keep for me. I’m not 100% stressed about it just yet, but I think that once my final work week in London starts to approach and I’m about to take off for the first time, it will hit me.

I’ve noticed that the saddest thing is parting with the most random things, like some magazines that I have carried around with me from my first apartment to the latest. They may be my favorite editions for various reasons; perhaps they have my favorite celebrity on the cover or just a really good story inside. But I feel like I couldn’t possibly start bringing all of them with me. A part of “starting fresh” just happens to mean not holding onto absolutely everything that you have but also letting go of some things…

It would be fascinating to hear how have other people dealt with moving from one country to another – have you left a lot of stuff behind or managed to get everything with you to the new country?

Jenni Ukkonen

Arkisto

Instagram

  • Could think of a worse place to spend a winter afternoon 😏🌴 #homesweethome #poolside #myrak #flatteredmoments

jenniukk

Kommentit (14)

Kiitos Katja 🙂

Poikaystäväni kanssa elokuussa muuttaessamme tänne Amsterdamiin saimme erään yrityksen kautta kaksi eurolavaa täynnä meidän huonelakuja, vaatteita ja muita tavaroita toimitettua tänne, kun itse lensimme. Saattaa kuulostaa ”pieneltä”, mutta saimme oikeastaan lähes kaiken imuria ja kahvinkeitintä lukuunottamatta mahtumaan, minkä halusimmekin 😀

Eurolavan kokohan on se 120cmx80cm ja siihen vielä korkeutta noin kahden metrin verran reunuksien ansiosta niin kyllä siihen kaikki tavarat keittiöntuoleista ja pöydistä asti saatiin mahtumaan! Aikamoista tetristähän se oli kasata niitä ’:)
Kuitenkin vähintään neljäksi vuodeksi muutimme ja yhdessä tuli Suomessakin jo asuttua niin omaisuutta oli jo kertynyt ja ei todellakaan olisi halunnut sitä vähästä, jonka on vaivalla saanut hankittua niin luopua :/ Toinen vaihtoehtomme oli, että joku perheenjäsen tai kaveri olisi lähtenyt pakun kanssa meitä heittämään tänne!

Tsemppiä kovasti muuttoon! 🙂

http://sonvas.blogspot.fi

Mulla on kyllä monessa suhtessa samanlainen olo, että se vähän mikä on hankittu, olisi kiva säilyttää. Astiat sun muut onneksi voi pakata varovasti mukaan, huonekalut nyt on vaan jätettävä tällä kertaa ainakin…! Kiitos 🙂

Me muutimme joskus Saksaan noin kahdeksan kuution kuormalla ja tänne Pariisiin meillä taisi olla jo 25 kuution verran tavaraa, vaikka suurimmat huonekalut Saksaan jäivätkin 😀 Omasta mielestäni meillä ei edes ole paljon tavaraa, heh…

En malta odottaa että pääsen näkemään Munchen-kuvia – tykkään kovasti sen arkkitehtuurista ja fiiliksestä <3

Hehe, pian alkaa tulla! Tuntuu oudolta ajatella, että viikon päästä olen jo uudessa maassa 🙂

Kannattaa pakkaushommissa käyttää vakuumipusseja. Imuri hurisemaan ja vaatteiden välistä ilmat pois!

Hih, käytössä on! 😀

Hei!
Mä olen muutaman kerran lähettänyt tavaroitani ulkomailla muuttaessani. Esim. 25 kg:n lähetys lähettifirman kautta on ollut kohtuuhintainen, ovelta ovelle kuljetuksineen.

Itsekin vertailin eri vaihtoehtoja, mutta tulin sitten siihen tulokseen, että hintaero ylimääräiseen 25-30 kg matkalaukkun ei ole kummoinen ja silloin tietää ainakin varmasti, missä laukku matkustaa 🙂

Alle vuoden reissuille olen muuttanut aina lentokoneella ja muutamalla ylimääräisellä laukulla. Vaikka tätä pidempien reissujen asunnot ovat aina olleet kalustettuja olemme yleensä ajaneet tavaraa autolla tai lähettäneet sitä rekalla Eurooppaan. Amerikan puolelle muuttaessa lensimme noin 120 ylipainolkilon kanssa, mutta takaisin päin tullessa oli jo käytettävä merikonttia 😀 Suurimman osan tilasta vei onneksi auto..

Heh, no auto viekin sitten jo vähän enemmän tilaa.. 😀

Ensimmäiset muutot (Australia-Suomi-Portugali-Dublin-Portugali-Brighton) muutin lähinnä yhden ison matkalaukun kera vaatteita ja kaikista tärkeimpiä kuvakehyksiä, mutta mentyänme naimisiin miehen kanssa Brightonista Suomeen muutimme jo sitten ruokapöydän ja tuolien, patjan ja jopa jääkaapin ja pyykinpesukoneen kera. Tai ne tietysti muutti muuttofirma. Muuttaessamme reilu vuosi sitten lapsinemme tänne Länsi-Irlantiin muutimmekin sitten jo miltei koko huushollin. Tietysti haikeudella myimme huonekaluja ja jotain pienkonetta, mutta koska muutto on pysyvä, oli meille tosi tärkeää tuoda se koti tänne Suomesta. Muuttokuorma tuli kolmen kuukauden viiveellä ja vaikka tulimme ihan ok toimeen ilman moniakin tavaroita oli niiden purkaminen laatikoista tosi tunteellista ja ihanaa ja teki tosiaan sen tutun oman kodin ❤️ Tsemppiä muuttoon.

Siinä vaiheessa uskonkin, että haluan kaiken oman mukaan, kun tietää muuttavansa pysyvästi. Meillä on melko varmasti uusi muutto edes vuoden päästä, joten yritän pitää vähän tolkkua mukana ja olla roudaamatta kaikkea aivan tarpeetonta. Ja kenties seuraava muutto olisi vaikkapa automatkan päässä, ja täten lentämistä helpompi 🙂

Tsemppiä muuttoon! <3 ja kiitos postauksesta!

Kiitos Katja 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *