Jenni Ukkonen

Muuttofiiliksiä

Teksti: Jenni Ukkonen

IMG_5621

Olen ollut takaisin Lontoossa tiistai-illasta saakka hoitamassa viimeisiä muuttoon liittyviä juttuja: pankissa yhteystietojen muuttamista, omien tavaroiden pakkaamista ja yleistä asunnon tyhjentämistä. Muuta ei ole mieleen satunnaisia pikku hetkiä lukuunottamatta mahtunut.

Nyt sain kuitenkin hetken istahtaa alas ja purkaa mietteitä sanoiksi, sillä vaikka alkuun olinkin reippaana suomalaisena ajatellut hoitavaksi loppusiivouksen itse, päädyttiin kämppisten ehdotuksesta hankimaan siivooja tuohon loppupuserrukseen ja nyt kun asiaa mietin niin onneksi päädyttiin; niin pieni hinta se on siitä, että saa tällaisen stressin keskellä pienen hengähdystauon. Pakko myöntää, että vaikka jo useamman ystävän muuton olen seurannut vierestä, vasta nyt ymmärrän, miten kuluttavaa on (usean vuoden jälkeen) muuttaa maasta toiseen – kun tietää, ettei ole hetkeen palaamassa, eikä ole perhettä tai sellaisia ystäviä, joiden nurkkiin jättää tavaraa määrittelemättömäksi ajaksi. Kokemus on ollut niin fyysisesti kuin henkisesti rankka.

Ehkä käsittämättömintä ollut huomata se hyvän tavaran määrä, mikä menee muutossa ihan hukkaan. Tänään kävin viemässä kolme suurta ikean kassia vaatteita läheiseen charity shoppiin, mutta eilen tuli heitettyä todella paljon kaikenlaista pois esimerkiksi keittiön ja kylppärin kaapeista, mikä olisi ollut vielä aivan käyttökelpoista ja hyvää, vaan minnepä viet. Samoin kävi monelle hyvälle huonekalulle: kun ei itse voi viedä minnekään eikä kukaan voi hakea pois vaikka ilmaiseksi saisi, ei vaihtoehdoksi jää kuin waste removal. Jos siis jotain tämä muutto on saanut mielessäni aikaan, niin todella miettimään omaa ostokäyttäytymistä ja tavaran hamstraamista. Itseasiassa olen jo viimeisen parin viikon aikana huomannut ostavani uuteen kotiin huomattavasti harkitsevaisemmin uutta, mutta viimeistään nyt on sellainen fiilis, että mitä tahansa hankinkaan, sille pitää olla aito tarve TAI sen pitää tuntua niin erityiseltä, että sen kanssa jaksaa taas joskus tulevaisuudessa nähdä kaiken tämän vaivan.

Vaikka asunto onkin tyhjä ja ihan pian siistittykin, niin vielä ei kuitenkaan ole aika nuolaista, sillä mulla on huomenna neljä suurta matkalaukkua ja kaksi painavaa käsilaukkua, jotka pitäisi saada kentälle ja Münchenin päässä vielä kotiin saakka. Jännitys ei siis vielä ole ohi! Mutta ainakin mielessäni mulla alkaa olla rauhallisempi olo: selviän tästä kyllä.

Lontoon jätän taakseni hyvissä mielin – mitään minulla ei ole tätä kaupunkia vastaan ja jään muistelemaan sitä lämmöllä (sekä ihmetyksellä, huvituksella ja vähän epäuskollakin). Tämä kaupunki oli kotini viisi vuotta ja nuo vuodet ovat sekä antaneet että ottaneet paljon enemmän kuin olisin ikinä osannut ajatella. Nyt mieleni ja kotini on kuitenkin Saksassa. Siellä on rakkaani sekä se oma ihana sänky, minkä muhkean peiton väliin odotan jo pääseväni lepäämään. Lontoossa tulen varmasti vielä vierailemaan, mutta tuntuu hyvältä tietää tulevansa tänne silloin enemmän turistina: voi kokea kaupungista vain ne hyvät puolet ja jättää arkiset taistelut pois laskuista. Ja kuka tietää, ehkä vielä joskus palaan takaisin pidemmäksikin aikaa. Sitä ennen tarvii kuitenkin ladata akut kunnolla täyteen jossain ihan muualla!

Ive been back to London since Tuesday night p, taking care of all the final bits to my move out of the U.K., like chancing my address to my bank an so on. I’ve had hardly any time to think about anything else.

Now I finally got a moment to sit down to write my thoughts down. The first thing in mind is that thanks heaven we decided to book professional cleaning for the end of tenancy clean, it was such a small price for the piece of mind in be tween everything else. I must admit that although I had seen many of my friends leave london, only now i have realised what a draining experience it was be after years in one place – with no family or friends to who you could leave something for storing. It’s been both psychically and mentally really demanding.

Perhaps the most eye opening realisation was to see the amount of good stuff go into absolute waste in a move like this. I took the massive ikea bags of clothes into a charity shop but ended throwing away so much stuff from kitchen and bathroom cabinets, for example, that were still perfectly useable but I mean, where could I take all that? And same for furniture; when you can’t take it anywhere and no one can pick them up even if offered for free, the only option is waste removal. So if this move has got me thinking something, it’s to reality re think about my buying behaviour and hoarding. In fact during the past few weeks I’ve already noticed being quite conscious of what I have bought for my new home but now more than ever I feel like whatever I get, must be something i actually need or something so special that I’m willing to go through this much trouble for it again in the future.

Although I am all packed up, I can’t say I’m done just yet, I still have four massive suitcases and two handbags that I need to get to the airport and all t way to home back in Munich. It’s not over yet! But at least I’m starting to feel calmer: I will make it.

I’m leaving London behind me feeling good about it – I have nothing against the city and I will always think of it fondly (as well as with some amusement and disbelief). This was my home for five years and those years both gave and took more than I could have ever guessed. But now my mind and home is in Germany. That’s where my love is and my own sweet bed, which I can’t wait to dive into for some rest. I know I will still come back to London, but it feels good to know that when I do, I will visit it as a tourist and can choose to only experience the best of it, leaving everyday life struggles out of the equation. And who knows, perhaps knee day I will come back for a longer time too. Before that I really need to charge my batteries somewhere else though!

Lue myös

X