Lifestyle

Pelkoja, mille ei ole syytä

15.6.2019 Teksti: Jenni Ukkonen

Kirjoitin tämän postauksen jo viikkonen sitten, mutta jostain syystä se jäi kuitenkin vain luonnoksiini. Kaipa mietin (kenties liiankin paljon), onkohan tässä postauksessa mitään varsinaista ideaa; onko tämä sellaista sisältöä, mitä haluan blogissani jakaa. Mutta toisaalta – olen halunnut tehdä välillä pohtivampia juttuja (huom! ei mielipidepostaus-henkeen, vaan enemmän sellaiseen omien fiilisten jakamiseen), joten kun mulla nyt on tämä teksti jo valmiina, päätin kuitenkin laittaa sen ulos. Kertokaa ihmeessä, mikäli tämä on teidän mielestä täydellisen epäsopiva/turha postaus tänne, niin osaan ottaa sen jatkossa huomioon. Mutta tosiaan, mietin hiljattain pelkoja. Sellaisia vähän turhia tai jopa hassuja, mitä meillä kaikilla lienee on jokunen. En siis puhu sellaisista aidoista peloista, kuten vaikka läheisen tai terveyden menettämisestä, mitkä ovat mielestäni täysin ymmärrettäviä, vaan sellaisista, joiden juurta ei ehkä osaa itsekään selittää.

Mulla on ollut lähes koko elämäni kaksi sellaista vähän turhempaa pelkoa, mistä en tiedä, mistä ne oikeasti juurensa juontavat. Ensimmäinen liittyy kyllä siihen, että olen aika säikky – yksin ollessani pienetkin narahdukset saavat mut lähes vainoharhaiseksi ja kehittelemään ties mitä skenaarioita mielessäni. Uskon, että vuosien kauhu- ja jännitysleffojen katsominen (mistä – niin oudolta kun tämä kuulostaakin – aidosti pidän) on tehnyt osansa. Pelkään, että joku murtautuu tai tunkeutuu kotiini yöllä. Varsinkin Arabiemiraateissa asuessa tuo pelko on 100% turha, sillä en osaa kuvitella toista maata, missä voisin kokea oloni kotona yhtä turvalliseksi. Kaiken lisäksi asumme kerrostalossa, minkä rappuun ei ensinnäkään pääse sisään ilman kulkukorttia (ja minkä alakerrassa päivystää aina turvamies), ja toisekseen, koko rakennus sijaitsee saarella, sellaisessa kohdassa, minkä lähelläkään ei ole muuta rakennusta – rakennuksen läheisyyteen ei siis ole monellakaan mitään asiaa ellei siellä sitten itse asu. Tämän vuoden aikana olen välillä haaveillut villaan, eli ns. omaan taloon muutamista (nekin on kyllä vieri vierin aseteltu, eivätkä yksittäin keskellä-ei-mitään) mutta sitten tämä irrationaalinen pelkoni saa miettimään, saisinkohan mitään mielenrauhaa, jos asuisin talossa, minkä ulko-ovelle pääsee kutakuinkin kuka tahansa, ja mikä on vielä useammassa kerroksessa. Hyvä esimerkki taannoiselta lomaltamme Intiasta; olimme upeassa luksusresortissa keskellä luontoa, ja ainoat ihmiset ympärillämme olivat joko kaltaisiamme lomailijoita tai hotellin henkilökuntaa. Paikka ei siis todellakaan huokunut mitään syytä pienimpäänkään pelkoon, päin vastoin, mikä rauhan tyyssija kyseessä olikaan. Silti ensimmäisinä yöinä olin rehellisesi myönnettynä todella säikky kaikista yöllä kuulemistani äänistä ja olin VARMA että joku yrittää murtautua sisään villaamme (katolla äänekkäästi hyppineet apinat eivät tässä vaiheessa auttaneet). Tilannetta ei myökään auttanut, että nämä villat olivat itseasiassa aivan toisistaan irrallaan, ja sähköt katkesivat monta kertaa yön aikana – ja heräsin tietysti joka kerta siihenkin.

Toinen pelkoni, mikä on kenties suht yleinen, mutta mikä ottaa välillä vallan kaikesta loogisesta ajattelukyvystäni, on kaikenlaiset hämähäkit. En voi sietää hämähäkkejä! Tiedän, etteivät ne tee mulle mitään pahaa (paitsi tietty jos kyseessä sattuisi olemaan joku harvinaisempi, myrkyllinen laji) mutta silti niissä on jotain vastenmielistä… Hämähäkkeihin liittyen muistan esimeriksi, etten pystynyt kerran menemään sisään kotiini useampaan tuntiin, sillä oven lukon vieressä oli iso hämähäkki, mille en uskaltanut tehdä mitään. Muistan myös kerran siskoni luona kirkuneeni hänen kanssaan kilpaa keittiössä oudon näköistä hämähäkkiä, joka oli tullut lavuaariin viemärin kautta. Lopulta meistä toinen (en enää muista kumpi, tilanne oli juuri niin kaoottinen) onnistui suihkaisemaan jotain hämähäkin suuntaan ja avaamaan hanan, jolloin se katosi veden mukana takaisin sinne, mistä tulikin. Nykyään esimeriksi reissuun lähtiessäni pidän huolen, että kaikki viemärit, mitkä kotonani voi sulkea, suljetaan, jotteivat hämähäkit pääse ainakaan sitä kautta sisään.

Kuten jo todettua, en osaa kumpaankaan pelkoon kertoa mitään tiettyä syytä. Molemmat ovat kuitenkin sellaisia, mistä olen jo nuoresta saakka nähnyt painajaisia, ja vaikka olen jälkeenpäin selvitellyt noiden ahdistavien unien ”merkityksiä”, ei pelkoni näitä kahta kohtaan ole juurikaan rauhoittunut. Molemmat alkavat tässä vaiheessa elämää tuntua jo suoraan sanottuna kuluttavilta. Okei – hämähäkkipelon tiedostan ihan tyhmäksi ja nykyään pystyn olemaan sellaisessa tilanteessa myös suht rauhallisena ensishokin jälkeen, mutta tuo säikkyys on kyllä jotain, mikä turhauttaa itseänikin. Onko teillä jotain tällaisia samanlaisia pelkoja, joiden syitä ette oikein osaa selittää? Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ne ovat, ja oletteko kenties saanut niihin helpotusta tai mielenrauhaa jollain tapaa? Jossain välissä haluaisin nimittäin erityisesti sen oman kodin, mutta tämä pelkoni murtautumisista syö intoa heittäytyä asiaan kovin tosissaan…



FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube