Jenni Ukkonen

Relocating for love

Teksti: Jenni Ukkonen

IMG_3835

Kun aloin kertomaan ympärilläni oleville ihmisille muutavani Müncheniin poikaystäväni saatua sieltä töitä, on minulta ihan taatusti useimmin kysytty kysymys kuulunut: ”Mutta miksi SINÄ sinne muutat?”.

Samaa kysymystä on kysytty niin monta kertaa, että olen melkein alkanut miettiä, pitäisikö minun jotenkin hävetä valintaani. Tuntuu, ettei muiden silmiin tämä nyt vaikuttaa siltä, että hykään urani ja muutun saman tien ”kotivaimoksi” vailla omaa elämää, tahtoa tai rahaa.

Tietystikin omalla kohtaani tiedän, ettei totuus voisi oikeastaan kauempana olla. Ainakin täällä Lontoossa monet tuntuvat unohtavan, että jo ennen Lontooseen muuttoa olen kirjoittanut blogiani ja tehnyt sitä ihan päivätyöksenikin. Siinä missä yliopistossa ollessani kurssikaverini tekivät osa-aikaistöitä vaatekaupoissa tai ravintoloissa elättääkseen itseään, istuin minä mukavasti kotona ja kirjoitin blogia. Ei kai nykyaikana enää kukaan ihmettele, että myös bloggaaminen on täysin normaali uravalinta, ja se, että olen täällä Lontoossa ollessani halunnut hyödyntää kaupungin tarjoamia tilaisuuksia ja kokeilla bloggaamisen oheella muitakin työvaihtoehtoja, ei poissulje sitä, että voin edelleen halutessani palata puhtaasti bloggaamiseen.

Joten jokaiselle, joka sitten jatkaa kysyen, olenko jo alkanut kartoittaa työmahdollisuuksia Saksassa, on vastaus, että en. Tällä hetkellä en usko haluavani alkaa stressaamaan taas kerran uuden työn hankkimisesta ja saamisesta, vaan aion sen sijaan keskittyä täysin siihen yhteen asiaan, joka on tehnyt minusta onnellisen jo 7,5 vuoden ajan: blogiini. Mielessäni pyörii paljon suuria suunnitelmia ja ideoita ja Saksassa ollessani minulla on vihdoin vielä se viimeinenkin palanen, joka on viimeiset pari vuotta puuttunut: aikaa. Ja varmaan vähän enemmän energiaakin. Olen vaan niin iloinen, että kaiken lisäksi minulla on poikaystävä, joka kannustaa suunnitelmassani.

Mutta blogi sikseen, mielestäni on joka tapauksessa aika kapeakatseista tuomita (jopa hiljaa mielessään) ihminen, joka on päättänyt vaihtaa maisemaa puolisonsa perässä. Monet ovat ihmetelleet joko kasvotusten tai selän takana, miksi luopuisin kaikista näistä mahtavista uramahdollisuuksista, mutta ihan totta puhuakseni, vaikka ihmisellä olisi maailman paras työ, voi taustalla olla jotain, mikä painaa vaakakupissa vielä enemmän. Kaikille työ ei ole maailman ainoa asia tai syy elää. Ehkäpä se on jonkin uuden tilanteen mukaan tuoma jännitys, ehkä ihan uusi työmahdollisuus tai päinvastaisesti hengähdystauko oravanpyörästä, mahdollisuus lähentyä puolison kanssa vaikkapa yhteen muuttamalla tai uuden kokemuksen yhdessä kokeminen, toive kokea uusia kulttuureja tai vaikkapa oppia uutta kieltä – kehittää itseä tavoin, miten ei paikallaan pysyen voisi kehittyä. On lukuisia syitä, miksi joku voisi päättää lähteä mukaan, kun puoliso lähtee ulkomaille.

En itseasiassa välttämättä sanoisikaan muuttavani poikaystävääni seuratakseni, vaan ennen kaikkea itseni vuoksi. Siksi, että voin keskittyä itseeni ja siihen, mitä haluan tehdä, kehittyä ihmisenä ja samalla aloittaa puhtaalta pöydältä. Myönnän kyllä, että jos olisin voinut olla itse valitsemassa, ei München enkä olisi ollut listalla ensimmäisenä kohteena, mutta toisaalta taas, ehkäpä olenkin missannut jotain tosi hyvää kun en ole siellä vielä käynyt? Idea siitä, että muuttaa jonnekin itselle aivan uuteen paikkaan on oikeastaan tosi jännittävää! Mutta samalla tietysti rauhoittaa ajatella, että jakaa sen kokemuksen oman rakkaan kanssa ja pääsee siinä samalla aloittamaan yhteisen elämän ihan oikeasti.

Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, mikäli siellä lukijoiden seassa on ketään, joka on muuttanut tai suunnittelee muuttavansa uudelle paikkakunnalle puolison vuoksi. Jos teillä on kokemuksia, jakakaa ihmeessä! Aiheeseen osittain liittyen, joko huomasitte eilen blogini Facebookiin lisäämäni linkin haastatteluun, jonka tein Uusi Rovaniemi-lehteen? Kyseisessä juttusarjassa haastatellaan viikottain Rovanieltä poismuuttaneita ihmisiä, ja tällä viikolla vuorossa olin minä. Tekstin voi lukea kokonaisuudessaan myös Uuden Rovaniemen nettisivuilta.

 

 

Once I started telling everyone that I’m moving to Munich, because my boyfriend got a job there, the most frequently asked first question has been ”But why are YOU moving?”.

I’ve been asked the same question over and over again so many times that at some point it started to feel as though I should be somehow ashamed of my decision. To everyone else it seemed to look like I was abandoning my career and instantly becoming nothing but a ”housewife”, with no life, will or money of my own.

Of course I know that in my case it couldn’t be further from the truth. So many people seem to constantly forget that before I ever started working in London, I had already been working on my blog since before even moving here. When everyone else in my university course was working in retail shops or restaurants in order to support themselves through their studies, I was very comfortably at home, blogging. It should be no surprise nowadays that blogging can in fact be a career choice as well, and the fact that I wanted to give a try to a job other than blogging, shouldn’t cancel out the fact that I can still support myself that way as well.

So to anyone who then continues by asking me if I have already started looking for jobs for myself, the answer is no. At the moment I’m not going to stress myself with getting involved with yet another new job. Instead I’m going to focus purely and entirely on the one thing that has continued making me happy and joyful for the past 7,5 years: my blog. I have so many big plans and ideas for it and once I’m in Germany, I actually have the one last thing that has been lacking for the past couple of years: time. And probably a bit more energy as well. And I’m just so happy that I have a boyfriend who is actually very supportive of my decision.

Now, blog aside, I still think it’s quite narrow minded to judge (even quietly, in your own head) someone who decides to relocate because of their partner. So many people have wondered to my face or behind my back why am I giving up on all these amazing career opportunities that I have in London, but honestly, even if you had the best job in the world, there might be something else weighing even more towards the move. Work is not the whole world and reason to live for everyone. Perhaps it’s the thrill of something new, whether a new work experience abroad or some time off from the rat race, the opportunity to become closer with your partner by say, moving in together or sharing a whole new experience of living abroad together, the wish to experience a new culture and perhaps learn a new language – to develop yourself in a way that you couldn’t if you simply stayed put at where you currently are. There could be countless of reasons for someone deciding to take a leap of faith when their partner was moving abroad. 

In fact, I wouldn’t say I’m moving because of my boyfriend, but for myself. To be able to focus on myself and what I want to do, developing myself and starting fresh somewhere new. I admit that had I had the choice, the location probably wouldn’t have been Munich, but then again, perhaps I’ve been totally missing out on never having gone there before? The idea of going somewhere completely new is actually quite exciting! But of course at the same time it soothes me to know that I can share this experience with my loved one and at the same time fully start a life together with him.

It would be really interested to hear if I have readers who have relocated because of their partner or are consider it. If you can relate, please share!

IMG_3779

Lue myös

X