Lifestyle

Relocating for love

25.9.2015 Teksti: Jenni Ukkonen

IMG_3835

Kun aloin kertomaan ympärilläni oleville ihmisille muutavani Müncheniin poikaystäväni saatua sieltä töitä, on minulta ihan taatusti useimmin kysytty kysymys kuulunut: ”Mutta miksi SINÄ sinne muutat?”.

Samaa kysymystä on kysytty niin monta kertaa, että olen melkein alkanut miettiä, pitäisikö minun jotenkin hävetä valintaani. Tuntuu, ettei muiden silmiin tämä nyt vaikuttaa siltä, että hykään urani ja muutun saman tien ”kotivaimoksi” vailla omaa elämää, tahtoa tai rahaa.

Tietystikin omalla kohtaani tiedän, ettei totuus voisi oikeastaan kauempana olla. Ainakin täällä Lontoossa monet tuntuvat unohtavan, että jo ennen Lontooseen muuttoa olen kirjoittanut blogiani ja tehnyt sitä ihan päivätyöksenikin. Siinä missä yliopistossa ollessani kurssikaverini tekivät osa-aikaistöitä vaatekaupoissa tai ravintoloissa elättääkseen itseään, istuin minä mukavasti kotona ja kirjoitin blogia. Ei kai nykyaikana enää kukaan ihmettele, että myös bloggaaminen on täysin normaali uravalinta, ja se, että olen täällä Lontoossa ollessani halunnut hyödyntää kaupungin tarjoamia tilaisuuksia ja kokeilla bloggaamisen oheella muitakin työvaihtoehtoja, ei poissulje sitä, että voin edelleen halutessani palata puhtaasti bloggaamiseen.

Joten jokaiselle, joka sitten jatkaa kysyen, olenko jo alkanut kartoittaa työmahdollisuuksia Saksassa, on vastaus, että en. Tällä hetkellä en usko haluavani alkaa stressaamaan taas kerran uuden työn hankkimisesta ja saamisesta, vaan aion sen sijaan keskittyä täysin siihen yhteen asiaan, joka on tehnyt minusta onnellisen jo 7,5 vuoden ajan: blogiini. Mielessäni pyörii paljon suuria suunnitelmia ja ideoita ja Saksassa ollessani minulla on vihdoin vielä se viimeinenkin palanen, joka on viimeiset pari vuotta puuttunut: aikaa. Ja varmaan vähän enemmän energiaakin. Olen vaan niin iloinen, että kaiken lisäksi minulla on poikaystävä, joka kannustaa suunnitelmassani.

Mutta blogi sikseen, mielestäni on joka tapauksessa aika kapeakatseista tuomita (jopa hiljaa mielessään) ihminen, joka on päättänyt vaihtaa maisemaa puolisonsa perässä. Monet ovat ihmetelleet joko kasvotusten tai selän takana, miksi luopuisin kaikista näistä mahtavista uramahdollisuuksista, mutta ihan totta puhuakseni, vaikka ihmisellä olisi maailman paras työ, voi taustalla olla jotain, mikä painaa vaakakupissa vielä enemmän. Kaikille työ ei ole maailman ainoa asia tai syy elää. Ehkäpä se on jonkin uuden tilanteen mukaan tuoma jännitys, ehkä ihan uusi työmahdollisuus tai päinvastaisesti hengähdystauko oravanpyörästä, mahdollisuus lähentyä puolison kanssa vaikkapa yhteen muuttamalla tai uuden kokemuksen yhdessä kokeminen, toive kokea uusia kulttuureja tai vaikkapa oppia uutta kieltä – kehittää itseä tavoin, miten ei paikallaan pysyen voisi kehittyä. On lukuisia syitä, miksi joku voisi päättää lähteä mukaan, kun puoliso lähtee ulkomaille.

En itseasiassa välttämättä sanoisikaan muuttavani poikaystävääni seuratakseni, vaan ennen kaikkea itseni vuoksi. Siksi, että voin keskittyä itseeni ja siihen, mitä haluan tehdä, kehittyä ihmisenä ja samalla aloittaa puhtaalta pöydältä. Myönnän kyllä, että jos olisin voinut olla itse valitsemassa, ei München enkä olisi ollut listalla ensimmäisenä kohteena, mutta toisaalta taas, ehkäpä olenkin missannut jotain tosi hyvää kun en ole siellä vielä käynyt? Idea siitä, että muuttaa jonnekin itselle aivan uuteen paikkaan on oikeastaan tosi jännittävää! Mutta samalla tietysti rauhoittaa ajatella, että jakaa sen kokemuksen oman rakkaan kanssa ja pääsee siinä samalla aloittamaan yhteisen elämän ihan oikeasti.

Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, mikäli siellä lukijoiden seassa on ketään, joka on muuttanut tai suunnittelee muuttavansa uudelle paikkakunnalle puolison vuoksi. Jos teillä on kokemuksia, jakakaa ihmeessä! Aiheeseen osittain liittyen, joko huomasitte eilen blogini Facebookiin lisäämäni linkin haastatteluun, jonka tein Uusi Rovaniemi-lehteen? Kyseisessä juttusarjassa haastatellaan viikottain Rovanieltä poismuuttaneita ihmisiä, ja tällä viikolla vuorossa olin minä. Tekstin voi lukea kokonaisuudessaan myös Uuden Rovaniemen nettisivuilta.

 

 

Once I started telling everyone that I’m moving to Munich, because my boyfriend got a job there, the most frequently asked first question has been ”But why are YOU moving?”.

I’ve been asked the same question over and over again so many times that at some point it started to feel as though I should be somehow ashamed of my decision. To everyone else it seemed to look like I was abandoning my career and instantly becoming nothing but a ”housewife”, with no life, will or money of my own.

Of course I know that in my case it couldn’t be further from the truth. So many people seem to constantly forget that before I ever started working in London, I had already been working on my blog since before even moving here. When everyone else in my university course was working in retail shops or restaurants in order to support themselves through their studies, I was very comfortably at home, blogging. It should be no surprise nowadays that blogging can in fact be a career choice as well, and the fact that I wanted to give a try to a job other than blogging, shouldn’t cancel out the fact that I can still support myself that way as well.

So to anyone who then continues by asking me if I have already started looking for jobs for myself, the answer is no. At the moment I’m not going to stress myself with getting involved with yet another new job. Instead I’m going to focus purely and entirely on the one thing that has continued making me happy and joyful for the past 7,5 years: my blog. I have so many big plans and ideas for it and once I’m in Germany, I actually have the one last thing that has been lacking for the past couple of years: time. And probably a bit more energy as well. And I’m just so happy that I have a boyfriend who is actually very supportive of my decision.

Now, blog aside, I still think it’s quite narrow minded to judge (even quietly, in your own head) someone who decides to relocate because of their partner. So many people have wondered to my face or behind my back why am I giving up on all these amazing career opportunities that I have in London, but honestly, even if you had the best job in the world, there might be something else weighing even more towards the move. Work is not the whole world and reason to live for everyone. Perhaps it’s the thrill of something new, whether a new work experience abroad or some time off from the rat race, the opportunity to become closer with your partner by say, moving in together or sharing a whole new experience of living abroad together, the wish to experience a new culture and perhaps learn a new language – to develop yourself in a way that you couldn’t if you simply stayed put at where you currently are. There could be countless of reasons for someone deciding to take a leap of faith when their partner was moving abroad. 

In fact, I wouldn’t say I’m moving because of my boyfriend, but for myself. To be able to focus on myself and what I want to do, developing myself and starting fresh somewhere new. I admit that had I had the choice, the location probably wouldn’t have been Munich, but then again, perhaps I’ve been totally missing out on never having gone there before? The idea of going somewhere completely new is actually quite exciting! But of course at the same time it soothes me to know that I can share this experience with my loved one and at the same time fully start a life together with him.

It would be really interested to hear if I have readers who have relocated because of their partner or are consider it. If you can relate, please share!

IMG_3779

Jenni Ukkonen

Arkisto

Instagram

  • Home 💙 #rasalkhaimah #view

jenniukk

Kommentit (55)

Hmm, outoa – mutta ei haittaa laisinkaan, vaikka keskustelu jatkuisi edelleen!

Mun mielestä sulta tuli ihan hyvä pointti, että välillä myös näin. Itseasiassa on hyvä kuulla, ettet muuta vain koska mies muutti, jos itselle uusi kaupunki ei tarjoaisi muuta sisältöä. Mun mielestä muutto parisuhteen perässä on ok ja/tai ymmärrettävää, jos siinä on samalla jotain muuta ”porkkanaa” mukana, mutta missään tilanteessa, ei parisuhteessa, kaverisuhteessa ta edes perhesuhteessa saa missään nimessä ainoa syy muuttoon olla toinen ihminen – sen on ehdottomasti myös annettava itselle jotain, miksi lähteä. Eli tosiaan kuten sanoitkin niin, että jos muutto antaa enemmän, kuin jääminen, niin silloin okei! En epäile laisinkaan, etteikö myös kaukosuhde voi toimia, jos sen haluaa toimivan. Jossain tapauksissa se voi tehdä jopa vain hyvää 🙂 Onnea teille ja sinulle omasta ratkaisustasi! 🙂

Ööh, eikö se oli ihan normaalia, että vakavassa parisuhteessa elävät ihmiset joskus muuttaisivatkin toisen perässä toiseen maahan, vaikkei omat työkuviot olisikaan selvillä? Toki sulla tilanne ei ole noin, vaan duunia blogin saralla riittää. Musta on kummallista, että joku paheksuu, että rankkaa parisuhteen korkeammaksi prioriteetiksi kuin työn. Itse ainakin seuraisin poikaystävääni vaikka Timbuktuun ja hän minua, jos tilanne niin vaatisi, mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö tarpeen tullen voisi olla tilapäisessä kaukosuhteessa tai että jompi kumpi joutuisi luopumaan unelmistaan. Päätökset tehdään yhdessä ja asiat järjestellään parisuhteen ja molempien edun mukaisesti. Toki ihmisillä voi olla erilaisia prioriteetteja, mutta minulla näin. 🙂 Tsemppiä maisemanvaihdokseen!

Samaan tapaan ajattelen itse, mutta erityisesti työpaikallani olen huomannut tuon ilmapiirin, jonka mukaan oma ura pitäisi laittaa kaiken muun eteen – perheen, sosiaalisen elämän, kaiken. Tietty tavallaan ymmärrän, etteä jos uralla haluaa eteenpäin, sen eteen pitää tehdä uhrauksiakin, mutta ehkäpä sellainen työ on sitten väärä, jos pitää valita joko parisuhteen tai työn välillä vain toinen…

Siis jos on vakavassa parisuhteessa niin en näe tässä kyllä mitään lhmeellistä. Itse asiassa nyt vasta tämän myötä sain sen kuvan että olette tosissanne yhdessä. Kun ette ole muuttaneet vieläkään yhteen tms ja vaikutat kovinkin itsenäiseltä niin se on vähän näyttäytynyt niin että tuo ei ole mikään loppuelämän suhde.. Ainakin näin perinteisen parisuhdeihmisen silmään. Nämä ihmiset jotka eivät tee mitään uhrauksia tai isoja tekoja suhteen eteen taitavat kyllä elää loppuelämänsä yksin sen työnsä kanssa.

No, parisuhteitakin on tietysti joka junaan, mutta ymmärrän kyllä, miksi moni on saattanut olla kanssasi samaa mieltä ja ihmetellä, miksi emme ole ”edennet” nopeammin. Olenhan itsekin aikoinaan Suomessa asunut yhdessä silloisen poikaystävän kanssa ja ns. ”leikkinyt kotia” vaikka tuskin olin edes aikuisella tasolla silloin. Tässä suhteessa en ole kokenut tarvetta kiirehtiä yhteisen katon alle, sillä homma on toiminut oikeastaan täydellisesti näin. Lisäksi taustalla on kulttuurisia eroja, joiden kanssa on pitänyt olla eri syista vähän ”hienotunteisempi” – ei niinkään meidän itsemme vuoksi vaan hänen sukuaan ajatellen.

Voi että! Tiedän tunteen niin hyvin! Muutin itsekin saksankieliseen maahan mieheni perässä. Suoraan kukaan ei valintaani kyseenalaistanut, vaikka mylle töiden saaminen täältä on kielitaidottomuudella aika mahdotonta. Kuitenkin kuulen jatkuvasti kommentteja siitä, kuinka kaverit ei ois voineet tehdä samaa päätöstä kuin mä tein. Se vasta tuntuuki kurjalta, ku tuntuu että sanotaan että: sulle toi varmaan sopii mutta mä en koskaan vois jättää mun uraa.
Sulla toki eri tilanne ku on blogi ja sanoithan säkin että kotivaimoksi ”ilman omaa elämää” et voisi jäädä. Täällä ollaan siinä tilanteessa, mutta ei sekään tarkoita ettei olisi omaa elämää. Elämässä voi tehdä paljon kaikkea rakentavaa ilman töitäkin, mutta ei se helppoa ole luopua työminästä etenkään kun tuntuu että oman kotimaan kulttuuri halveksuu valintaa.
Vaikka etenkin muiden ihmisten puheet välillä pahoittavat mielen niin olen kanssasi samaa mieltä, ei rakkautta noin vain pidä haaskata. En olisi todellakaan halunnut ottaa riskiä että suhde kaatuu vuosien jälkeen, eihän Suomen tän hetkisessä taloustilanteessa mikään duunikaan ole varma.
Sori vähän pitkä tilitys!
Onnea matkaan, olen varma, että kaikki menee loistavasti! Vaikka päivätyössä viihtyisikin niin on ne itsetehdyt aikataulut mieletön etuoikeus, josta tulee nauttia!

Jep, tiedän paremmin kuin hyvin nuo ”itse en kyllä voisi…”-henkiset taivastelut! Ja tosiaan kuten ainakin halusin kovasti tuoda tekstissä esiin, mielestäni on ihan OK läheteä, vaikkei omat kuviot olisikaan aivan yhtä selvillä, kuin puolison. Asuminen uudessa ympäristössä muovaa ihmistä kuin ihmistä ihan taatusti, ja kyllä ne omatkin kuviot siinä samalla varmasti valkenevat, kun sen aika on. Tosi kiva, että jaoit omaa kokemustasi Lena 🙂

Minuakin ihmetyttää se, että usein ihmiset ajattelevat, etteikö puolison perässä voisi muuttaa toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Itselleni ainakin poikaystäväni on juurikin se tärkein asia ja ihminen elämässä, ja luultavasti seuraavan vuoden aikana tuleekin eteen muutto toiselle puolelle maata poikaystävän työmahdollisuuksien perässä, ja miksei tulevaisuudessa mahdollisesti toiseen maahankin. Jotenkin tuntuu, että nykyaikana ”kovat” arvot, kuten ura ja etenemismahdollisuudet menevät niin helposti ”pehmeiden” arvojen, kuten rakkauden edelle, vaikka mikä tässä elämässä on loppujen lopuksi tärkeintä, ne ihmiset (tai ihminen) ympärillä vaiko urakehitys?

Olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi. Nykyään korostetaan niin paljon itsenäisyyttä ja sitä, että kaikki tehdään itseä ajatellen, että unohdetaan helposti, kuinka tärkeää voi olla myös se, että tehdään myös kompromisseja – vakavammassa suhteessa ollessa varsinkin.

Se on harmillista että jos nainen muuttaa ”miehen perässä”, niin ajatellaan että nainen on menettänyt itsenäisyytensä, mies hallitsee naista yms. Itse koin saman kun muutin poikaystävän perässä samaan kaupunkiin opiskelemaan. Oltiin oltu jo pari vuotta yhdessä ja ilman muuta haluttiin samalle paikkakunnalle opiskelemaan ja myöhemmin muuttamaan yhteen. Nyt ollaan oltu lähes 15 vuotta yhdessä, naimisissa ja ihanan lapsen vanhempia 🙂 Joten kyllä sitä kannattaa rakkauden perässä muuttaa.

Voi että, ihanaa kuulla, että siellä toimi noin hyvin päätös pitää yhtä 🙂 Kiitos Heidi, että jaoit oman kokemuksesi!

Ymmärrän täysin miksi lähden Saksaan ja on jotenkin hassua miten muuttoosi on suhtauduttu. Itse sain töitä Kiinasta ja poikaystäväni lähti mukaan. Nyt muutin itse poikaystäväni perässä Ranskaan. Molemmat ovat uusista paikoista löytäneet itselleen mieluista tekemistä eikä ole ollut mitään ongelmia, päinvastoin. Ollaan tottakai myös lähennytty entisestään, koska uusia kokemuksia on tullut pienessä ajassa enemmän mitä ikinä.
On tosi hienoa, että lähdet Muncheniin mukaan! Se on upea kaupunki ja itselläni myös ollut haaveena muuttaa sinne jo kauan. Ehkä se on seuraava kohde 😉 Munchenissa tarjotaan myös paljon töitä vaikka ei puhuisi saksaa. Monissa firmoissa pääkieli on englanti. Varmasti löydät itsellesi paljon tekemistä ja nauti siitä kauniista kaupungista!! Onnea matkaan, xx

Kuulostaa ihan mahtavalta, kiitos Roosa, että jaoit! 🙂 Tajusin itseasiassa saman tien, että mulla olisi nykyisen työni kautta jopa tosi hyviä kontakteja Münchenissä oman alan töitä ajatellen, mutta kuten sanottua, nyt tuntuu, että hengähdystauko on juuri se, mitä tarvin (vaikka tietysti on hyvä tietää, että vaihtoehtojakin on!).

Niin tuttua tuo arvostelu. Muutin elämäni miehen perässä, otin riskin ja koin ehkä suurimman seikkailun mitä elämässäni tulen kokemaan. Suhde päättyi eroon, mutta sinä aikana minkä se kesti koin enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan. Eron jälkeen koin vielä enemmän voivotteluja siitä kannattiko muuttaa kun siinä kävi näin plaplaplaa. Kyllä kannatti! Tsemppiä sulle ja nauti täysillä jokaisesta hetkestä ja uusista tilaisuuksista! Anna kateellisten epäillä ja kadehtia.

Ei hitto, voin vaan kuvitella ne eron jälkeiset voivottelut eri tahoilta…!!! Argh! Mutta juuri samaa mieltä olen kanssasi: se ei pelaa joka pelkää, ja kaikesta voi tulla ulos voittajana -vaikka yksi asia jossain välissä päättyisikin. Kiitos Jenna sinullekin, että jaoit oman kokemuksesi 🙂

Minun mielestä siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos muuttaa puolison perässä toiselle paikkakunnalle tai ihan toiseen maahan. Minusta on hienoa, että joku uskaltaa niin tehdä! Erään ystäväni poikaystävä muutti Tanskasta Suomeen ystäväni vuoksi vaikka he olivat tunteneet vasta muutaman kuukauden. Suhde päättyi eroon, mutta mies ei ole katunut muuttoaan.

Itse olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle sen vuoksi, että meillä olisi poikaystäväni kanssa paremmat mahdollisuudet tavata toisiamme ja kenties sitten joskus muuttaa yhteen. Muutto on ollut mielessäni jo kauan ennen kuin tapasin poikaystäväni, mutta en ole asialle tehnyt mitään kuin vasta nyt. En kuitenkaan ole uskaltanut kenellekään kertoa, että muutan lähinnä vain poikaystäväni vuoksi.

Kiitos Salla sinullekin rehellisestä kommentistasi. Olen ihan varma, että varsinkin kun sanot, että olet muuttoa jo aiemminkin miettinyt, et häviä päätökselläsi yhtään mitään vaan päin vastoin :)Tsemppiä!! 🙂

Täällä myös yksi miehen takia muuttanut. Olimme pitkään etäsuhteessa ja välissä oli satoja kilometrejä, joten päätös muuttaa samaan kaupunkiin oli väistämätön, jos halusimme suhteen jatkuvan. Minä siis muutin pieneen kaupunkiin, josta en juurikaan pitänyt, kaupungista jota rakastin. Enkä ole katunut. Olen rakastunut ja onnellinen.
Toivon sulle kaikkea hyvää, päätös on lähteä on varmasti oikea. <3

Ihana kommentti Jenna, kiitos siitä<3

<3

Pus<3

Itse lähdin vaihto-oppilaaksi yliopistosta toiseen maahan, poikaystävän perässä. Luultavasti muuten en olisi kyseiseen maahan lähtenytkään vaihtariksi. On kyllä ollut elämäni paras päätös, sillä sain kyseisestä maasta aivan uuden kuvan, uusia elämänpituisia ystävyyssuhteita sekä mahdollisuuden asua poikaystäväni kanssa yhdessä. En koskaan viitsi sanoa, että perimmäinen syy lähteä vaihtoon tähän maahan oli poikaystävä, mutta totuushan on että hänen takiaan tänne tulin! Ärsyttää tosiaan miten tuntuu että saman tien tuomitaan ja ajatellaan että ihminen on epäitsenäinen, jos muuttaa toisen perässä toiseen maahan/toiselle paikkakunnalle. Mun mielestä se on juuri päinvastoin; helppoahan se olisi jäädä tuttuun ympäristöön hyppäämättä uusiin juttuihin. Se riski, joka otetaan kun muutetaan poikaystävän perässä jonnekin ja mahdollisesti muutetaan yhteen, on tosi iso. Se kertoo jotain rohkeudesta ja siitä, että tunne toisesta ihmisestä on oikeasti aito.
Minun lähtiessä vuodenvaihteessa takaisin Suomeen, alkaa poikaystävä valmistella muuttoaan perässä. Hänellä on täällä vakituinen työ, perhe sekä ystäviä, mutta sanoo, ettei voisi kuvitella asuvansa muualla kuin missä minä olen seuraavat kolme vuotta (jotka minulla on vielä opiskeluita jäljellä). Minulle ei ainakaan tule mieleen, että onpa epäitsenäinen jätkä kun ei voi olla minusta erossa ja ”jättää kaiken”, mä ajattelen sen niin, että hitto, joku rakastaa mua oikeesti niin paljon, että on valmis lähtemään tuntemattomaan maahan mun takia.
Jossain vaiheessa, jos kaikki menee hyvin, muutetaan varmasti takaisin tänne, mutta nyt just tuntuu niin siistiltä että on erilaisia kokemuksia vielä tulossa, ja ne kaikki me voidaan jakaa yhdessä 🙂
Tsemppiä sulle muuttoon, sulle tulee varmasti elämäsi seikkailu!

Voi apua, nyt taidan alkaa olla jo ihan tunteellinen, mutta melkeinpä tuli tippa silmään kun kommenttiasi luin – aivan ihana tarina, kiitos sen jakamisesta Elina!! Kuulostaa niin hienolta, että poikaystäväsi on tulossa perässä. Kuten sanoitkin, se, jos jokin on merkki sitoutumisesta ja rakkaudesta<3

Itse muutin 25-vuotiaana suomalaisen poikaystäväni (nykyisen aviomieheni) työn perässä Kiinaan ja täällä sitä ollaan edelleen. Ei ole hetkeäkään harmittanut tämä pieni oman maailmankuvan laajentaminen. Joskus juteltiin kavereitten kanssa että täältäkin pääsee suoralla lennolla kerran päivässä Helsinkiin, jos tuntuu että kaipaa takaisin entiseen. Omasta blogistani http://www.poissakotoa.wordpress.com voi lukea kuulumisia.

Tsemppiä sulle Jenni kaikkiin uusiin seikkailuihin!

No sepä juurikin, lentämällä pääsee aina takaisin minne vaan haluaa, ja välittömään ikävään auttaa vaikka Skypetreffit! Kiitos kommentistasi ja taidanpa alkaakin seuraamaan kuulumisia, sillä kiinnostavalta vaikuttaa tilanteesi 🙂

Rakkaus on kyllä aivan uskomattoman hyvä syy muuttaa. Teille tulee varmasti ihanaa yhteisessä kodissa ja uusia seikkailuja kokiessa. Olet kehittänyt blogiasi jatkuvasti parempaan ja parempaan ja halusi kehittää ja kehittyä näkyy blogissasi. On hienoa, että sulla on mahdollisuus antaa sille niin paljon aikaa kuin haluat. Asioissa voi aina valita nähdä ne positiiviset puolet, kuten tässä teetkin. 🙂

Voi suurkiitos Primrose, olet kyllä niin ihana<3

Minäkään en kyllä näe mitään outoa siinä, että muuttaa rakkauden perässä. Sinulla on hienoja työkokemuksia ja upea koulutus saatuna Lontoosta, eihän sitä koskaan tiedä mitä Saksalla on sinulle tarjota! Uskon että löydät myös sieltä aivan varmasti työn, mikäli haluan blogin ohelle muita hommia. Munchen on hieno ja viihtyisä kaupunki, näin mitä kerran siellä käyneenä voin sanoa 😀

Kiitos Linda1<3 Heh, pakko myöntää, että kun paikka varmistui niin kävin heti lukemassa sun München postauksia 😀

Todella hyvä teksti! Vaikka asia ei minulle ajankohtainen olekaan, olen silti ehdottomasti täysin samaa mieltä sun kanssa! Jokaisella on ne omat syynsä ja tarkoituksensa muuttoon, eikä kenenkään tulisi kyseenalaistaa ja arvostella toisen valintoja, oli niistä sitten itse mitä mieltä tahansa 🙂

Kiitos ihana<3

Mä muutin aikoinaan opiskelujen perässä Itävaltaan, ja kun sitten löysin täältä poikaystävän ja päätin sen takia opintojenkin jälkeenkin tänne jäädä ja mulla oli vaikeuksia saada töitä, kysyttiin multakin ”mikset vaan muuta takaisin Suomeen?”. Kuinkakohan moni näistäkin kyselijöistä oikeasti muuttaisi vaikka sitten työn perässä toiseen maahan kuin missä kumppani asuu, kysyn vaan… Onneksi töitä löytyi ja Itävalta muutenkin tuntuu nykyään enemmän kodilta kuin Suomi, eikä kukaan enää onneksi (reilut kaksi vuotta myöhemmin) kysele, miksi olen tänne jäänyt. Tsemppiä Müncheniin muuttoon! 🙂

Jep, sepä se, moni asia on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty… Onneksi jääminen kannatti! Kiitos 🙂

Minusta on täysin luonnollista että lähipiiri ihmettelee päästöstä. He ovat varmasti huolissaan sinusta ja siltä osin myös välittävät sinusta. Itse ihmettelisin jos kukaan ei kyseenalaisti päätöstä… toki varmasti seassa on muutama negatiivisista lähtökohdista oleva tyyppi…mutta kaipa sekin kuuluu kuvaan valitettavasti
Mutta hei! Aivan mahtava päätös! Jos ei pelaa niin ei voi voittaa 😉 Täällä ainakin odotetaan innolla postauksia uusia maisemista! Hieno juttu ja onnea teille <3

Hassuinta on, etten niinkään edes sanoisi, että lähipiirini välttämättä ihmettelee, mutta esimerkiksi ne työkaverit tai minua oikeasti vähemmän tuntevat ihmiset. Läheiseni ovat ainakin tietääkseni olleet ihan innoissan, sekä minun että poikaystäväni uusista seikkailuista 🙂 Kiitos 🙂

Äh, ärsyttävää! Ihmettelijöitä ja epäilijöitä riittää aina. Olisi tosi kiinnostavaa lukea noista teidän suhteeseen vaikuttavista kulttuurieroista 🙂 Mulla asuu saksalaisia ystäviä Münchenissä ja oon menossa nyt syksyn aikana moikkaamaan heitä, cant wait!

No noista kulttuurieroista varmasti löytyisi sananen jos toinenkin, ei nimittäin ole ollut meillä helpoin tie päästä tähän, missä nyt ollaan 😀 Eli ehkäpä sellaistakin vielä tulee kun pääsen sanaista arkkuani avaamaan 🙂

First of all I think it’s wonderful and great that you are moving to a new city partly to follow your boyfriend and his new job opportunity. I am pretty sure that this will help him a lot of having you there. I don’t really understand why people see this as a bad thing as I am assuming that when you love someone truly you want to make everything to make them happy and support them, so I actually think that it’s a great sign of your love and support of your boyfriend and nothing bad at all. I’m assuming that if you only concentrate on your career and yourself you end up pretty lonely at some point of life and life is about so much more than about the career. Additionally you don’t even really give up your career… Who knows what Munich might also offer you and your blog…
I really think you made a wonderful decision and maybe people who are judging you for this move are just jealous that they are not that brave to follow their heart and make such a big move!
I’m wishing you all the best, I’m sure you will have a wonderful time in Munich!

You are just so lovely Caro! Thank you so much for your kind comment, it really means a lot! Since finding out I’d be moving to Munich I have actually started following a lot of Munich bloggers (there’s so many and they are all amazing!!) so it’s been great to find out that there will be liked minded people there. And who knows, maybe I’ll reach out to some to see if they’d like to do something fun together… 🙂

Itse muutin puolen vuoden seurustelun jälkeen Sveitsiin miehen kotimaahan ja kyllä ihmettelijöitä riitti, mutta he olivat niitä kaukaisempia tuttavia. Ystäväni ja perheeni olivat tosi ymmärtäväisiä ja tukivat päätöstäni muuttaa, kun varmaan näkyi kilometrien päähän että tämä on nyt se mies. Kävin Sitten yliopiston Sveitsissä ja tällä hetkellä asutaan Australiassa, kun mies sai työtarjouksen täältä vuosi sitten, mutta ensi vuonna palataan Eurooppaan aloittamaan ”oikeaa, aikuista” elämää. Munkin kaverit sanoivat etteivät itse voisi noin vain muuttaa, mutta en ottanut sitä pahalla vaan että he arvostavat ja ihailevat valintaani, ihmiset kun on niin erilaisia. Maa voi vaihtua,mutta rakkaus kestää.

Sepä juuri, tuntuu että minunkin päätöstä eniten ihmettelevät ihmiset, jotka eivät aivan niin hyvin minua tunne! Ehkä heillä on sitten vaan ollut ihan erilainen viba meistä ja suhteestamme, kuka tietää… Kuulostaa kyllä ihan mahtavalta, mitä elämä on teille eteen tuonut – se vaan todistaa, että ennakkoluulottomalla ja seikkailunjanoisella asenteella voi tapahtua mitä upeimpia asioita!

Olen saanut myös kaikenlaista kummastelua osakseni, vaikka muutin puolison perässä vain Suomen sisällä ja etenkin kun muutin kaupunkiin, joka ei ole työllistymisen kannalta ollenkaan hyvä paikka. Mutta niin vain sain töitä muutaman kuukauden asumisen jälkeen (jaksan itse ihmetellä tätä vieläkin näin vuotta myöhemmin :D) ja viihdyn täällä ihan hyvin. Ainahan sitä kotikaupunkiinsa (ja moneen muuhunkin paikkaan) kaipaa, mutta olen huomannut, että nyt kotona on tosi hyvä olla. Ainoastaan toisinaan kaipaan perhettäni ja siitäkin saa tarpeeksensa niiden muutaman kerran vuodessa olevien parin päivän pituisten lomien aikana 😛
Tsemppiä kaikkeen tulevaan! Teit varmasti oikean päätöksen 🙂

Hih, eikös se niin ole, että koti on juuri siellä, missä sydän… :)<3 Ja tuossa aiempaan kommenttiin vastatessani jo totesinkin, että kun on valmis seikkailuihin, tuo elämä varmasti eteen ties mitä uskomattomia asioita, ja niin näytää sielläkin käyneen. Kiitos sinullekin Jess 🙂

Mä muutin aikoinaan T:n perässä Skotlantiin, sitten T mun perässä Italiaan, ja sitten yhdessä tänne. Ei ole kyllä kaduttanut 😀 Sulla on vieläpä aika täydellinen tilanne siinä mielessä, että voit tehdä duunia mistä päin vaan, eli tekemisen puutettakaan ei tarvitse uudessa maassa pelätä. Tsemppiä matkaan Jenni – en epäile hetkeäkään, etteikö muutto menisi menestyksekkäästi teidän molempien kannalta!

Kiitos ihanainen :)<3

Mun tilanne oli hieman eri kuin sun mutta voi luoja sitä Seläntakana puhumista ja mun arvostelua. Olin muuttanu nuorena ulkomaille mutta 16 vuotiaana kun muuttaa ei ehkä se ole paras mahdollinen juttu. Tulin vuoden päästä takaisin ja aloin melkein heti seurustelemaan. Suhde kesti melkein 2 vuotta ja koko sen ajan koin valtavaa halua lähtä pois muuttaa ulkomaille, ehdotin lukuisia kertoja sitä eksälleni aina vastaus oli ei. Koin oman oloni ahdistuneeksi ja onnettomaksi Suomessa vaikka oikeastaan kaikki oli paremmin kuin hyvin. Yks päivä Facebookia selatessani näin Ilmoituksen vanhalta työkaverilta että heillä on vanhassa paikassani työpaikka auki. Mietin ehkä minuutin, soitin ja sanoin että mä tuun. Tuntia myöhemmin mulla oli lennot 4 päivän päästä. Mä en itse ole koskaan katunut mun päätöstä koska koen itseni todella onnelliseksi täällä ja mulla on ihania ihmisiä ympärillä, mutta silloin sain kuulla todella paljon kriittikiä kuinka hirveä ihminen olen sen takia minkä ratkaisun tein ja jätin poikaystäväni. Ja voin sano että märisin ainakin 2 viikkoa yksin iltaisin ja podin älyttömän huonoa omatuntoa mutta loppujen lopuksi oma onnellisuus on mulle tärkeämpää..

Kiitos Maria, että jaoit myös vähän erinlaisen tarinan 🙂 Muita miellyttääkseen on tosiaan turha yrittää elää, siinä ei voita itse koskaan – siispä se oma onnellisuus todellakin on tärkeintä, ja vasta kun on itse aidosti onnellinen, on jotain, mistä alkaa jakamaan muillekin 🙂 Kuulostaa kyllä, että valintasi oli oikea!

Itse muutin aikoinaan Ruotsiin silloisen kumppanin perässä jossa asuimmekin neljä vuotta. Sitten meillä tuli muutto Shanghaihin Kiinaan hänen töittensä vuoksi ja sielläkin tuli asuttua neljä vuotta. Erosimme ja jossain vaiheessa palasin takaisin Suomeen. Nyt olen Oulusta muuttanut Tornioon nykyisen kumppanini vuoksi.

Joten itse en asiassa (kumppanin perässä muutossa) näe mitään sen ihmeellisempää. Joskus pitää ottaa riskejä ja viedä sinne minne elämä vie ja jos ei siellä loppujen lopuksi viihdykkään, ainahan voi palata takaisin sinne mistä lähti. 🙂

Tosin minä olen aiemmin muuttanut vanhempieni töitten vuoksi aikoinaan myös Espanjaan ja Bulgariaan joten kyseessä ei ollut ensimmäiset kerrat ulkomailla asumisesta.

Niin juurikin, aina voi kylla palata takaisin jos silta alkaa tuntua 🙂 Kiitos Marika!

Tottakai muutat! 🙂 Hassuja ne ihmiset keksiikin kysellä 😀 Jos rakastaisin niin en miettis kahta kertaa, lähdenkö rakkaan mukaan! Tietty se pitäs pohtia et miten selviää taloudellisesti, mutta sulla on sekin hyvin hoidossa 😉 Ihana mahdollisuus – sulle, poikaystävälle ja teille yhdessä <3

Kiitos Petra 🙂

Mielestäni moiset ihmettelyt, että miksi muuttaisi jonkun toisen takia, tuntuvat todella oudoilta. Itse muuttaisin avomieheni perässä vaikka maailman toiselle laidalle, jos tilanne niin vaatisi tai jokin upea tilaisuus avautuisi. Ehkä itsessäni on vähän romantikon vikaakin, mutta koen ettei parisuhteessa edes ole järkeä olla, jos se ei mene muiden asioiden edelle. Työpaikkoja löytyy aina ja taloudelliset asiat selviävät tavalla tai toisella, mutta rakkautta ei ihan tuosta noin vaan löydykään. Eikä myöskään ole mielestäni mikään häpeä olla hetken aikaa ”kotivaimona” (mikäli sellaisessa tilanteessa olisi), toista tuetaan ja autetaan uusissa/vaikeissa tilanteissa, siitähän hyvässä parisuhteessa on myöskin kysymys. Kaikkea hyvää teille ja onnea uusiin haasteisiin, ei kannata liikaa kuunnella negatiivisia kommentteja asiasta (ovat varmasti vain kateellisia 😉 <3

Kiitos kaunis sinulle Tuire 🙂

Heh, minulla taitaakin olla jännästi toisenlainen arvostelu käynnissä: mieheni muutti töiden perässä niinkin kauas, että näemme tuurilla ehkä kerran kuussa. Ja itse en todellakaan aio muuttaa perässä 🙂 Minulle ei olisi tuolla paikkakunnalla tarjolla juuri mitään (no se mies joo) eikä siis edes töitä (en usko olevani onnellinen ”missä tahansa” työssä, sen verran hajottavia duuneja on tullut koettua, tämä kommenttina, kun osa on kirjoittanut, että ”aina sitä jotain työtä uudelta paikkakunnalta löytyy”). En halua jättää ystäviäni enkä muuta perhettäni niin kauas.

Olen saanut tähän liittyen enimmäkseen ihmetteleviä kommentteja ja jopa kyselyjä suhteen jatkosta. Kun tuskailen, kun oma ura ei oikein tunnu etenevän, saan ”ratkaisuksi” vinkin muuttaa miehen luokse. Koska öö?

Itseäni tässä kaikessa vähän ärsyttää tosiaan se, että oma mielikuvani saamieni kommenttien perusteella on, että nainen muuttaa miehen työn perässä helpommin kuin mitä mies naisen työn perässä ja jos sattuu tapahtumaan toisinpäin, niin tuntuu, että naiselle on tuolloin tarjottu vähintään pääministerin pestiä. En tiedä tilastoja, oma otantani on suht suppea 🙂

Ihmisten elämäntilanteet ovat niin erilaisia. Jos kokee, että muutolla kumppanin perään saa enemmän kuin menettää, niin mikäs siinä. Itse en esimerkiksi koe, että joutuisin valitsemaan parisuhteen ja jonkun muun välillä tässä: kaukosuhteemme toimii (ei ainakaan pääse toisen naama kyllästyttämään, heh) ja uskon, että tämä on suhteellisen väliaikaista. Kukin tavallaan!

Aahhaha, tajusin just kommentoineeni monta kuukautta vanhaan postaukseen XD jotenkin tää postaus oli ekana, kun tulin sun blogisivulle, en tajua. Ei tartte julkaista, meni jo 😀

Hmm, outoa – mutta ei haittaa laisinkaan, vaikka keskustelu jatkuisi edelleen!

Mun mielestä sulta tuli ihan hyvä pointti, että välillä myös näin. Itseasiassa on hyvä kuulla, ettet muuta vain koska mies muutti, jos itselle uusi kaupunki ei tarjoaisi muuta sisältöä. Mun mielestä muutto parisuhteen perässä on ok ja/tai ymmärrettävää, jos siinä on samalla jotain muuta ”porkkanaa” mukana, mutta missään tilanteessa, ei parisuhteessa, kaverisuhteessa ta edes perhesuhteessa saa missään nimessä ainoa syy muuttoon olla toinen ihminen – sen on ehdottomasti myös annettava itselle jotain, miksi lähteä. Eli tosiaan kuten sanoitkin niin, että jos muutto antaa enemmän, kuin jääminen, niin silloin okei! En epäile laisinkaan, etteikö myös kaukosuhde voi toimia, jos sen haluaa toimivan. Jossain tapauksissa se voi tehdä jopa vain hyvää 🙂 Onnea teille ja sinulle omasta ratkaisustasi! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *