Jenni Ukkonen

Sisäinen hyvä olo ja mistä se juuri nyt kumpuaa?

Teksti: Jenni Ukkonen

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä, merkattu *-merkillä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että sisäinen hyvä olo näkyy päälle päin – aivan kuten huonosti voidessa ja kurjalla fiiliksellä on vaikea näyttää aidosti hehkuvalta ja iloiselta. Kun sisältä käsin tuntee olonsa hyväksi ja onnelliseksi, se paistaa myös kasvoilta ja koko olemuksesta.

Olen saanut viime aikoina ihania viestejä, joissa kysellään hyvinvoivan ja hehkuvan olemukseni salaisuuksia. Eipä siihen tämän ihmeellisempää jippoa ole; viime kuukausina olen kokenut olevani onnellisempi kuin aikoihin, ja olen sitä mieltä, että vaikka näihin kuukausiin on mahtunut myös todella paljon epävarmuutta eri asioiden suhteen, epämukavia hetkiä ja tilanteita, sekä harmituksia, niin ennen kaikkea elämä just nyt on ihanaa – ongelmine kaikkineen. Tavallaan melkein jopa nautin tästä tämänhetkisestä epävarmasta tilanteesta; jäänkö Arabiemiraatteihin vai muutanko mieheni tapaan Saudi-Arabiaan? Alanko tehdä töitä jossain muualla vai jatkanko kotoa käsin työskentelyä? Millä tapaa? Kun ei tiedä vastauksia eikä ole edes ihan varma mitä haluaa, on kaikki mahdollista ja kaikki ratkaisut vähintäänkin yhtä kiinnostavia ja varteenotettavia vaihtoehtoja.

Toppi INTIMISSIMI (samantyylinen * täällä) / Huppari * H&M / Farkut * ASOS / Laukku CHANEL / Aurinkolasit * CHIMI / Sandaalit MANGO

Aina en varmasti olisi pysynyt ajattelemaan tällä tapaa, mutta jotain on tapahtunut viimeisen vuoden, tai ainakin puolen vuoden aikana. Yksi suuri tekijä omalla kohtaani oli kolmenkymmenen ikävuoden saavuttaminen. Muutamaa kuukautta ennen syntymäpäiviäni aloin suorastaan kammoamaan asiaa ja koin elämäni ensimmäisen oikean ikäkriisin; en enää voisikaan kertoa olevani alle kolmikymppinen ja jo biologisestikin mun pitäisi varmaan alkaa tehdä jotain päätöksiä suuntaan tai toiseen. Lopulta sitten täytin sen kolmekymmentä, eikä mikään oikeastaan muuttunutkaan. Paitsi sitten vähän myöhemmin, muutamien kuukausien päästä, kun tajusin, että asiat olivat alkaneet muuttua ainoastaan parempaan. Olin enemmän “sinut” itseni kanssa kuin mitä muistin aikoihin tai koskaan olleeni, käsittelin (ja käsittelen edelleen) itseni kanssa monia asioita, mitä en aiemmin ollut suoraan sanottuna suostunut myöntämään tai katsomaan suoraa silmiin ja täten olen oppinut tuntemaan itseäni paljon syvällisemmällä tasolla, ryhdyin avoimemmaksi ja spontaanimmaksi läheisteni kanssa tunteistani ja ajatuksistani – ja kenties juuri näiden seikkojen myötä myös itsevarmuuteni kohosi entisestään. Täyttäessäni kolmekymmentä siskoni (jolla on itseasiassa syntymäpäivä tänään!) sanoikin mulle, että hänen mielestään jokainen vuosi kolmikymppisenä on ollut aina vaan toistaan parempi, ja nyt jo vajaan vuoden perusteella uskallan väittää, että niin tulee käymään myös omalla kohdallani. Plus, olen melko varma ettei kolmekymmentä ole enää sama kuin mitä se oli vaikka vanhemmilleni, eikä neljäkymmentä, eikä viisikymmentä. Juuri nyt koen edelleen olevani todella nuori, eikä mulla ole mitään kiirettä ”vanheta”, saati tehdä välttämättä just nyt sellaisia päätöksiä, mitä yhteiskunta hyvin usein odottaa kolmikymppisten tekevän. Onneksi ei tarvikaan, koska mitään oikeita vanhenemispäivämääriä ei ole olemassakaan, ja voimme jokainen elää ja tehdä päätöksiä täysin omalla aikataulullamme ja miten meille kullekin parhaiten sopii!

Ehkä se hyvä oloni (ja sen myötä ulospäin välittyvä hehku) juurtaakin siitä, että juuri nyt yritän elää mahdollisiman stressittömästi päivä kerrallaan, vaikka voitte huviksenne uskoa, että stressitekijöitä mulla olisi kyllä ihan joka sormelle. En keskity miettimään mitä jos tai sitten kun, vaan keskityn mielummin joka aamu siihen edessä olevaan päivään, tai korkeintaan tulevaan viikkoon: mitä asiota tähän päivään tai viikkoon mahtuu, ja miten voin lisätä sinne jotain kivaa väliin, vaikka tiedossa olisi myös puuduttavampia asioita? Entä mitä ne kivat asiat tänään tai tällä viikolla voisivat olla; olisiko se vaikka leffa minkä olen halunnut jo pitkään katsoa, kahvitreffit kaverin kanssa, tavallista aikaisempi nukkumaanmenoaika vai ehkä ylimääräinen hikijumppa? Lisäksi huomaan, niin pinnalliselta kuin se voikin kuulostaa, että mitä useammin jaksan nähdä edes vähän vaivaa itseni kanssa ennen kotoa ulos lähtemistä – tällä tarkoitan meikkaamista, hiusten laittoa, asujen miettimistä ja viimeistelyä jne – sitä parempi fiilis mulla on itseni kanssa, jopa niinä päivinä kun kaikki tuntuu menevän aamusta saakka aivan väärin. Silloin laitan usein merkille olevani ihan eri mielellä liikenteessä ja huomaamattanikin hymyilen ja jutustelen ihmisille aivan eri tapaan, kuin jos olisin meikittä, leggingseissä ja t-paidassa (vaikkei siinäkään tietty mitään pahaa ole ja sitäkin harrastan) – sekin on siis mulle aika helppo keino tuntea oloni hyväksi myös sisäisesti, vaikka kyseessä ulkoinen asia sinäänsä onkin, ja kääntää päivä positiiviseksi. Hyvin pitälti ne onkin sellaisia pikku juttuja, mitkä lisäävät arkeen ilon hetkiä ja saavat olon paremmaksi ja onnellisemmaksi sisältä päin.

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube

Lue myös

X