Jenni Ukkonen

the only way to work is hard

Teksti: Jenni Ukkonen

Nyt kun olen kesän aikana päässyt työelämän makuun, voisin kirjoitella vähän omista fiiliksistäni sitä kohtaan. Tai melkein voisin antaa kuvien puhua puolestaan, sillä nuo ylläolevat tekstit summaa aika täydellisesti asenteeni työtekoa kohtaa (tosin, sama asenne mulla oli myös viimeiset kolme vuotta opiskellessani – opiskelu tai työ, eikös niissä kummassakin tehdä töitä jonkun asian eteen, olipa se sitten ylennys tai arvosanat). Ja hyvin ollaan pärjätty!

Palataan muutama päivä taaksepäin. Tuntui tosi hyvältä kun uuden harjoittelun saadessani onniteltiin ja jokunen jopa sanoi että olen paikan ansainnut. Tiedättekö, olen itse samaa mieltä! Ansaitsin paikan olemalla paras mahdollinen hommaan, ja todistin olevan paras olemalla omatoiminen, ahkera ja huolellinen. Ei mulla välttämättä ollut kaikista hakijoista eniten aiempaa kokemusta töihin liittyen (vaikka sitä toki olikin), mutta näytin olevani nopea ja ennen kaikkea kiinnostunut oppimaan. Ja harvahan meistä ammattilaisina syntyykään: me voidaan vaan tehdä parhaamme ja tehdä paremmin sitten kun paremmin osataan.

Mulle sanotaan jatkuvasti, että mun valitsemalla alalla (eli muodissa) on pakko olla intohimoa, tai ei tule pärjäämään. Tunnit on pitkiä, työ on rankkaa (siis ei todellakaan mitään glamouria mitä leffoissa annetaan ymmärtää!), palkka on huonoa – no, ainakin vielä siinä vaiheessa kun on vasta aloittelemassa. Ja ehkä sen jälkeenkin, tietty riippuen siitä kuka sattuu siinä vaiheessa olemaan. Mutta jos löytyy intohimoa tehdä työt kaikesta huolimatta ja vieläpä hyvin, se varmasti huomataan ja silloin on mahdollisuus päästä etenemään. Tärkeintä heti työpaikan saannin jälkeen onkin tehdä itsestään korvaamaton, jotta sinut halutaan pitää mukana pidempäänkin. Täytyy olla rohkeasti oma-aloitteinen ja tehdä työt ennen kuin kukaan edes tajuaa pyytää niitä tekemään. Siihen tähtään itse: että kun en ole paikalla, muut sanoisivat: “Voi kun Jenni olisi täällä, hän osaa nämä hommat”. Tiedän että seuraava lause voi saada mut kuulostamaan tosi omahyväiseltä, mutta kun vertaan itseäni moniin muihin näkemiini harjoittelijoihin, jotka maleksii toimistossa, juoruilee tai lakkaa kynsiään, tiedän että pääsen vielä pidemmälle kuin heistä yksikään. Ja siksi onkin helppo tehdä töitä hyvillä mielin – mulla on vankkumaton usko siihen, että se tullaan palkitsemaan moninkertaisesti enemmin tai myöhemmin. Suosittelen siis kaikkia lukemaan nuo ylläolevat lauseet ajatuksella ja kokeilevan työskentelyä niiden mukaan seuraavan kerran kun töihin menee – voi olla, että kiitosta alkaa sadella ihan eri tapaan kuin aiemmin! 😉

Now that I’ve gotten the taste for working this summer, I thought about writing about my feelings about it. Or better yet, could just let these images do the talking, because the text above sum up my feelings towards working pretty perfectly (although, I had pretty much the same attitude towards studying the past three years – working or studying, you’re always working towards something, wether it’s getting promoted or getting good grades). And I think I’ve done alright!


Let’s go back a couple of days. It felt so good to get so many congrats on receiving the new internship, and a few of you even said I deserved it. You know what, I totally agree! I did deserve it by being the best candidate for the job and I proved that by taking initiative and being hard working and precise. I didn’t necessarily have the most experience for the job (although of course I had some) but I showed I was quick and eager to learn. Besides, we’re not often born as professionals: all we can do is do our best and do better once we know better.


I’m often reminded that in the industry that I’ve chosen (fashion, that is) you have to have passion or you won’t make it far. The hours are long, the work is hard (definitely not as glamorous as the movies make it seem!) and the pay isn’t too good either – at least not in the beginning. Might not even be that later, of course depending on who you are at that point. But if regardless of all that you still have passion to do the work and do it well, it will surely get noticed and you can go further. I’d say one of the most important things after actually getting the job is to make yourself indispensable so that they will want to keep you in. You have to have the courage to take initiative and finish the job before anyone even asks you to start. That’s what I’m always going for: that when I’m not around, the people go “Oh I wish Jenni was here, she knows how to do this”. I know that the what I say next might make me seem smug, but when I compare myself to many of the other interns that I’ve come across with, who just slouch around the office, gossip or paint their nails, I just know I’ll go further than any of them. And that’s why it’s easy for me to keep smiling away as I work – I have faith that it will be rewarded sooner or later in life. So I’d really recommend you to read the texts above and really putting your mind to it, and the next time you go work somewhere, use the knowledge from the texts – might be that you’ll get a lot more praises than before! 😉

Images from my Pinterest

Lue myös

X