Ulkomaille muuttamisesta ja seuraava asuinkohteemme

Muutettuani Rovaniemeltä Lontooseen kuusi vuotta sitten en ole kertaakaan miettinyt Suomeen palaamista tosissani. Muutaman kerran olen voinut leikkiä ajatuksellä vietettyäni ensin kauniin ja hauskan päivän Helsingissä, mutta ajatus on unohtunut joka kerta yhtä nopeaa kuin se on tullutkin.

Ensimmäiset kolme vuotta ulkomailla asuminen oli tietysti kuin itsestään selvyys, sillä noiden vuosien ajan suoritin opintoja lontoolaisessa yliopistossa. Sen jälkeen tulivat työharjoittelut, työt, ja ennen kaikkea parisuhde, jotka saivat jäämään sille tielle. Koskaan ei ollut syytäkään miettiä Suomeen paluuta, sillä elämäni oli siinä vaiheessa jo vahvasti muualla, ja ainoa, mitä aika ajoin ikävöin, oli perheeni ja tietystikin perheemme koirat. En sano, ettenkö voisi nähdä itseäni asumassa Suomessa koskaan, mutta näillä näkymin se ei tunnu ajankohtaiselta taikka tarpeelliselta asialta. Hassua kyllä, samanaikaisesti tuntuu toisinaan, että vasta ulkomailla asuessani ovat tietyt suomalaiset piirteeni tai rakkaus suomalaisia asioita kohtaan nostaneet päätään. Kenties en siksi niin Suomeen takaisin haikailekaan; sisälläni kannan palasia Suomesta vuosienkin jälkeen, kenties aiempaa vanhemmin.

THOUGHTS ON MOVING ABROAD AND OUR NEXT DESTINATION. After moving from Rovaniemi to London six years ago not once have I given a serious thought about moving back to Finland. There might have been a few times when I’ve played with the idea after a wonderful and fun day in Helsinki but the thought has slipped from my mind as quickly as I got it.

My first years abroad were of course ”justified” as I was doing my BA degree in an university in London. Afterwards came internships, jobs and most importantly, a relationship that got me staying. I never had any reasons to even think about returning to Finland, because my life was already somewhere else, and the only thing I’ve missed every now and then is my family and our dogs. I’m not saying that I couldn’t see myself going back to Finland ever, but at the moment it doesn’t feel like anything I’d think of or require in my life. Funnily enough I sometimes feel like certain Finnish traits or my love for some Finnish things has only grown in my after I’ve lived abroad. Perhaps that’s why I’m not longing back to Finland so much; inside me I carry pieces of Finland even after all these years, maybe even more than I did before.

Saksaan muutto oli kuitenkin monessa mielessä Lontooseen muuttoa erilaisempi. Tänne muuttaessani minulla ei oikein ollut mitään itsestäänselvää syytä olla täällä, kuten opiskelu- tai työpaikkaa; vain poikaystäväni, joka oli saanut täältä töitä. Olen useampaan otteeseen kertonut viihtyväni täällä – me kumpikin olemme – mutta rehellisesti sanottuna olisin tuskin muuttanut kaikista maailman paikoista juuri Müncheniin, ellei syy olisi ollut parisuhde (vaikkakin minulla oli ollut nuoresta saakka haave asua joskus Saksassa jonkun aikaa; vain se syy muuttoon oli nimenomaan puuttunut!). Mikäli poikaystäväni ei olisi saanut tätä työtä, olisimme todennäisesti edelleen Lontoossa ja ainakin minä samanlaisessa tilanteessa, kuin vuosi sitten tähän aikaan. Harvoin tulee kuitenkaan jossiteltua, että mitä jos olisinkin jäänyt: tiesinhän heti poikaystäväni työtarjouksen saadessaan, että minä lähtisin mukaan, oli kohde mikä hyvänsä. Juuri nyt minulla on tällaiseen maasta toiseen muuttamiseen mahdollisuus ja poikaystäväni tuki, joten vaikka työni Lontoossa oli minulle todella tärkeää, en kadu lähtöä.

Saksa oli, kuten olen aiemminkin maininnut, juuri sitä mitä Lontoossa vietettyjen viiden hektisen ja henkisesti aika rankankin vuoden jälkeen tarvitsin: rauhallinen ja kompakti paikka, missä saatoin jäädä tekemään töitä itsenäisesti kotoa käsin ja keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiini. En sano, etteikö se olisi ollut Lontoossakin mahdollista – kaikkihan on, jos on valmis käärimään hihat ja tekemään töitä sen eteen – mutta huomattavasti haastavampaa se olisi ollut. München on ehkä kustannuksiltaan Saksan kalleimpia, ellei jopa se kallein kaupunki, mutta Lontooseen verrattuna se ei ole mitään. Joten vaikka aina välillä huomaankin kaipaavani takaisin Lontooseen – onhan se kuitenkin kaupunki, joka heti alkuhetkistä saakka tuntui aidosti kodilta minulle: enemmän, kuin esimerkiksi Rovaniemi koskaan tuntui – muistan elävästi myös kaikki ne hankalat hetket, joiden aikana meinasin haluta nostaa kädet ilmaan ja luovuttaa. Uskon kyllä, että muutamme vielä joskus sinne (tai ainakin lähettyville) takaisin ja kenties myös pysyvästi, mutta ennen sitä aion nauttia kaikista seikkailuista, mitä meidän eteemme tulee.

Tiesimme tosiaan alusta saakka, että viettäisimme Saksassa vain vuoden, ja tämä vuosi alkaa kohta tulla päätökseensä. Elokuun lopulla otamme suunnaksi seuraavan kohteen ja vaikka olemme tienneet kohteesta alkuvuodesta saakka, en ole halunnut alkaa puhumaan siitä liian aikaisin; koskaanhan ei tiedä, mitä muutoksia elämä tuo tulleessaan, ja lisäksi se olisi tuntunut vähän epäreilulta Münchenia kohtaan, sillä silloin huomio olisi voinut helposti siirtyä seuraavaan kohteeseen ja fiilis olisi ollut enemmänkin, että ”sitten kun olemme siellä seuraavassa paikassa”. Mutta nyt kun muuttoon on enää tosiaan vajaa pari kuukautta, lienee hyvä aika kertoa siitä myös teille…

Moving to Germany was a lot different than moving to London. I didn’t really have a justified reason for the move, such as studies or work; just my boyfriend, who got a job from here. I know I’ve already said many times that I have actually enjoyed myself here – we both have – but in all honesty I doubt I would have ever moved to Munich had the reason not been my relationship (although I had actually always dreamt of living in Germany for a little while; I had only lacked the reason for the move before!). Without my boyfriend’s job, we would most likely still be in London and I’m quite certain that my life would be very similar to what it was last year this time. I rarely think about ”What if”, though, because I always knew I would follow my boyfriend where ever he’d go. I’m fortunate that I have the possibility to move from country to another and that my boyfriend supports what I do, so although my previous job in London was dear to me, I don’t regret leaving.

Germany was exactly what I needed after the hectic and somewhat quite though five years in London: peaceful and compact and one where I could work independently from home and just focus on myself and my well-being. I’m not saying that it couldn’t have happened in London, too – I mean, what isn’t when you don’t mind rolling your sleeves up and getting dirty – but it would have been substantially more challenging. Munich may be one of the most expensive cities in Germany, if not the most expensive, but compared to London it’s nothing. So yes, although I find myself missing London now and then – after all, it is the city where I felt right at home from the moment I arrived there, much more so than I ever did at Rovaniemi – I also remember all the hard times when I felt like waving the white flag and giving up. I am fairly sure that one day we will go back to London for good but until then I’m going to enjoy all the adventures we come across to.

We always knew we’d stay in Germany for just a year and the year is coming to an end shortly. At the end of August we are looking to be moving to our next destination and although we’ve know of the destination since the beginning of the year I’ve been avoiding talking about it; you never know what changes life throws at you and what’s more, it would have felt a bit unfair towards Munich because it would have been so easy to start neglecting our current city and just start thinking ”once we are in the next location”. But now there’s less than two months to go so I think it’s the time to let you in on it…

Seuraavaksi olemme muuttamassa Istanbuliin. Olemme siitä innoissamme, mutta luonnollisesti kaikki Turkissa kevään mittaan tapahtuneet kamaluudet ovat olleet samalla aika puistattavaa luettavaa; ei niinkään siksi, että ne saisivat pelkäämään tulevaa asuinkaupunkiamme tai ajattelemaan siitä yhtään vähempää, vaan koska en haluaisi antaa tuollaisten asioiden, joihin me yksittäiset ihmiset emme kuitenkaan voi vaikuttaa, varjostaa iloista ja hyvällä tavalla jännittävää asiaa: muuttoa meille kummallekin uuteen kaupunkiin, ja vieläpä sellaiseen, joka on minua kiehtonut niin kauan kuin muistan. Jostain syystä Istanbul on aina tuntunut kaupunkina sellaiselta, että se olisi melko varmasti mulle mieleinen paikka. Alueen kulttuuri ja historia kiehtovat minua ja olen aivan varma, että se tulee tarjoamaan paljon uusia kokemuksia.

Näiden viimeisimpien Istanbuliin liittyvien uutisten jälkeen poikaystävältäni kysyttiin jo, haluaisiko hän mahdollisesti tutkia myös muita kaupunkivaihtoehtoja, mutta totesimme yhteistuumin, että olemme odottaneet Istanbuliin muuttoa niin suurella innolla, ettemme halua antaa tämä muuttaa mieltämme. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nämä kamalat iskut olisivat valitettavasti voineet sattua aivan missä vain, kyllä; jopa Münchenissä ja aivan varmasti myös Lontoossa, ja suureksi suruksemme niitä varmasti tulee jossain päin Eurooppaa vielä tapahtumaankin… Mutta se, missä ja milloin, ei kuitenkaan tule meille kenellekään olemaan etukäteen tiedossa, ja jos elämäänsä alkaa elämään jokaista päivää peläten, voi siinä vaiheessa oikeastaan asuakin missä vaan, kunhan pysyttelee koko ajan neljän seinän sisällä. Meillä ei kuitenkaan ole tarkoituksena alkaa elämään elämää peläten, eikä toivottavasti kenelläkään muullakaan, joten miksi pilata elämä sellaisia asioita murehtien, mille ei mitään mahda?

Sellainen kohde siis meillä seuraavaksi ja uskon, että ainakin näinä aikoina se tulee jakamaan mielipiteitä. Mutta kaiken sen perusteella, mitä olen Istanbulista kuullut ja nähnyt kuvia, uskon sen olevan minulle todella mieluinen kaupunki, ja taas vaihteeksi aivan täysin erilainen kaikkeen aiemmin kokemaani. Tulevasta muutosta tulette varmasti kuulemaan lisää, niin valmisteluista kuin sitten paikanpäällä kohteestakin, mutta kuten olen lupaillut aiemmin: tämä loppuaikamme Saksassa on Münchenille pyhitetty ja tässä kuussa haluankin keskittyä tekemään mahdollisimman paljon Müncheniin liittyviä postauksia ja vinkkauksia! Mikäli teille tulee mitään erityistoiveita mieleen niin niitä saa esittää oikein mielellään 🙂

Our next destination is Istanbul. We are both so excited about it, but at the same time it’s probably clear that whatever horrible event have taken place in Turkey this year have been extra chilling to us; not because it would make us think any less of the city or get us scared but because I don’t want things like these – things that we as individuals cannot really affect in any way – to cast shadows on an occasion that is so happy and exciting to us: moving somewhere new to us and to a place I’ve been intrigued about for as long as I can remember. For some reason that I can’t explain, Istanbul has always seemed to me like a city that I’d most likely enjoy. I’m fascinated by the culture and the history and I just know that our time in Istanbul will bring so many new experiences to us.

After what happened in Istanbul recently my boyfriend was asked if he’d like to look at other cities instead but we both agreed that we have been looking forward to moving to Istanbul so much that we don’t want it to affect our decision. Personally I think that, sadly, these horrifying attacks could have taken place anywhere, yes; even in Munich, and definitely in London, and it’s a very sad thing to say but such attacks will most likely happen again somewhere in Europe… But where and when, none of us will know. And if you’re going to start living your life by fearing every single day, you can actually live just about anywhere, as long as you stay inside four walls all day every day. But we’re definitely not planning to start fearing life and I certainly hope no one else is either, so what’s the point in worrying about something that is totally our of our control?

So there you have it, our next destination, which I think at least in these times will divide opinions. On the basis of what I’ve heard and seen of Istanbul I think I will enjoy it – and it’s definitely going to be very different from everything I’ve experienced before. You will hear plenty more of the move, both the preparations and once we’re there, later on, but before we go I have said I really want to focus on Munich for these final months. I want to give you as many Munich themed blog posts and tips as possible! And as usual, if you have any special requests don’t be afraid to share them with me 🙂

Kaupunkijuliste saatu Mapifulilta