Ulkomaille muuttamisesta ja seuraava asuinkohteemme

Muutettuani Rovaniemeltä Lontooseen kuusi vuotta sitten en ole kertaakaan miettinyt Suomeen palaamista tosissani. Muutaman kerran olen voinut leikkiä ajatuksellä vietettyäni ensin kauniin ja hauskan päivän Helsingissä, mutta ajatus on unohtunut joka kerta yhtä nopeaa kuin se on tullutkin.
Ensimmäiset kolme vuotta ulkomailla asuminen oli tietysti kuin itsestään selvyys, sillä noiden vuosien ajan suoritin opintoja lontoolaisessa yliopistossa. Sen jälkeen tulivat työharjoittelut, työt, ja ennen kaikkea parisuhde, jotka saivat jäämään sille tielle. Koskaan ei ollut syytäkään miettiä Suomeen paluuta, sillä elämäni oli siinä vaiheessa jo vahvasti muualla, ja ainoa, mitä aika ajoin ikävöin, oli perheeni ja tietystikin perheemme koirat. En sano, ettenkö voisi nähdä itseäni asumassa Suomessa koskaan, mutta näillä näkymin se ei tunnu ajankohtaiselta taikka tarpeelliselta asialta. Hassua kyllä, samanaikaisesti tuntuu toisinaan, että vasta ulkomailla asuessani ovat tietyt suomalaiset piirteeni tai rakkaus suomalaisia asioita kohtaan nostaneet päätään. Kenties en siksi niin Suomeen takaisin haikailekaan; sisälläni kannan palasia Suomesta vuosienkin jälkeen, kenties aiempaa vanhemmin.
THOUGHTS ON MOVING ABROAD AND OUR NEXT DESTINATION. After moving from Rovaniemi to London six years ago not once have I given a serious thought about moving back to Finland. There might have been a few times when I’ve played with the idea after a wonderful and fun day in Helsinki but the thought has slipped from my mind as quickly as I got it.
My first years abroad were of course ”justified” as I was doing my BA degree in an university in London. Afterwards came internships, jobs and most importantly, a relationship that got me staying. I never had any reasons to even think about returning to Finland, because my life was already somewhere else, and the only thing I’ve missed every now and then is my family and our dogs. I’m not saying that I couldn’t see myself going back to Finland ever, but at the moment it doesn’t feel like anything I’d think of or require in my life. Funnily enough I sometimes feel like certain Finnish traits or my love for some Finnish things has only grown in my after I’ve lived abroad. Perhaps that’s why I’m not longing back to Finland so much; inside me I carry pieces of Finland even after all these years, maybe even more than I did before.
Saksaan muutto oli kuitenkin monessa mielessä Lontooseen muuttoa erilaisempi. Tänne muuttaessani minulla ei oikein ollut mitään itsestäänselvää syytä olla täällä, kuten opiskelu- tai työpaikkaa; vain poikaystäväni, joka oli saanut täältä töitä. Olen useampaan otteeseen kertonut viihtyväni täällä – me kumpikin olemme – mutta rehellisesti sanottuna olisin tuskin muuttanut kaikista maailman paikoista juuri Müncheniin, ellei syy olisi ollut parisuhde (vaikkakin minulla oli ollut nuoresta saakka haave asua joskus Saksassa jonkun aikaa; vain se syy muuttoon oli nimenomaan puuttunut!). Mikäli poikaystäväni ei olisi saanut tätä työtä, olisimme todennäisesti edelleen Lontoossa ja ainakin minä samanlaisessa tilanteessa, kuin vuosi sitten tähän aikaan. Harvoin tulee kuitenkaan jossiteltua, että mitä jos olisinkin jäänyt: tiesinhän heti poikaystäväni työtarjouksen saadessaan, että minä lähtisin mukaan, oli kohde mikä hyvänsä. Juuri nyt minulla on tällaiseen maasta toiseen muuttamiseen mahdollisuus ja poikaystäväni tuki, joten vaikka työni Lontoossa oli minulle todella tärkeää, en kadu lähtöä.
Saksa oli, kuten olen aiemminkin maininnut, juuri sitä mitä Lontoossa vietettyjen viiden hektisen ja henkisesti aika rankankin vuoden jälkeen tarvitsin: rauhallinen ja kompakti paikka, missä saatoin jäädä tekemään töitä itsenäisesti kotoa käsin ja keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiini. En sano, etteikö se olisi ollut Lontoossakin mahdollista – kaikkihan on, jos on valmis käärimään hihat ja tekemään töitä sen eteen – mutta huomattavasti haastavampaa se olisi ollut. München on ehkä kustannuksiltaan Saksan kalleimpia, ellei jopa se kallein kaupunki, mutta Lontooseen verrattuna se ei ole mitään. Joten vaikka aina välillä huomaankin kaipaavani takaisin Lontooseen – onhan se kuitenkin kaupunki, joka heti alkuhetkistä saakka tuntui aidosti kodilta minulle: enemmän, kuin esimerkiksi Rovaniemi koskaan tuntui – muistan elävästi myös kaikki ne hankalat hetket, joiden aikana meinasin haluta nostaa kädet ilmaan ja luovuttaa. Uskon kyllä, että muutamme vielä joskus sinne (tai ainakin lähettyville) takaisin ja kenties myös pysyvästi, mutta ennen sitä aion nauttia kaikista seikkailuista, mitä meidän eteemme tulee.
Tiesimme tosiaan alusta saakka, että viettäisimme Saksassa vain vuoden, ja tämä vuosi alkaa kohta tulla päätökseensä. Elokuun lopulla otamme suunnaksi seuraavan kohteen ja vaikka olemme tienneet kohteesta alkuvuodesta saakka, en ole halunnut alkaa puhumaan siitä liian aikaisin; koskaanhan ei tiedä, mitä muutoksia elämä tuo tulleessaan, ja lisäksi se olisi tuntunut vähän epäreilulta Münchenia kohtaan, sillä silloin huomio olisi voinut helposti siirtyä seuraavaan kohteeseen ja fiilis olisi ollut enemmänkin, että ”sitten kun olemme siellä seuraavassa paikassa”. Mutta nyt kun muuttoon on enää tosiaan vajaa pari kuukautta, lienee hyvä aika kertoa siitä myös teille…
Moving to Germany was a lot different than moving to London. I didn’t really have a justified reason for the move, such as studies or work; just my boyfriend, who got a job from here. I know I’ve already said many times that I have actually enjoyed myself here – we both have – but in all honesty I doubt I would have ever moved to Munich had the reason not been my relationship (although I had actually always dreamt of living in Germany for a little while; I had only lacked the reason for the move before!). Without my boyfriend’s job, we would most likely still be in London and I’m quite certain that my life would be very similar to what it was last year this time. I rarely think about ”What if”, though, because I always knew I would follow my boyfriend where ever he’d go. I’m fortunate that I have the possibility to move from country to another and that my boyfriend supports what I do, so although my previous job in London was dear to me, I don’t regret leaving.
Germany was exactly what I needed after the hectic and somewhat quite though five years in London: peaceful and compact and one where I could work independently from home and just focus on myself and my well-being. I’m not saying that it couldn’t have happened in London, too – I mean, what isn’t when you don’t mind rolling your sleeves up and getting dirty – but it would have been substantially more challenging. Munich may be one of the most expensive cities in Germany, if not the most expensive, but compared to London it’s nothing. So yes, although I find myself missing London now and then – after all, it is the city where I felt right at home from the moment I arrived there, much more so than I ever did at Rovaniemi – I also remember all the hard times when I felt like waving the white flag and giving up. I am fairly sure that one day we will go back to London for good but until then I’m going to enjoy all the adventures we come across to.
We always knew we’d stay in Germany for just a year and the year is coming to an end shortly. At the end of August we are looking to be moving to our next destination and although we’ve know of the destination since the beginning of the year I’ve been avoiding talking about it; you never know what changes life throws at you and what’s more, it would have felt a bit unfair towards Munich because it would have been so easy to start neglecting our current city and just start thinking ”once we are in the next location”. But now there’s less than two months to go so I think it’s the time to let you in on it…
Seuraavaksi olemme muuttamassa Istanbuliin. Olemme siitä innoissamme, mutta luonnollisesti kaikki Turkissa kevään mittaan tapahtuneet kamaluudet ovat olleet samalla aika puistattavaa luettavaa; ei niinkään siksi, että ne saisivat pelkäämään tulevaa asuinkaupunkiamme tai ajattelemaan siitä yhtään vähempää, vaan koska en haluaisi antaa tuollaisten asioiden, joihin me yksittäiset ihmiset emme kuitenkaan voi vaikuttaa, varjostaa iloista ja hyvällä tavalla jännittävää asiaa: muuttoa meille kummallekin uuteen kaupunkiin, ja vieläpä sellaiseen, joka on minua kiehtonut niin kauan kuin muistan. Jostain syystä Istanbul on aina tuntunut kaupunkina sellaiselta, että se olisi melko varmasti mulle mieleinen paikka. Alueen kulttuuri ja historia kiehtovat minua ja olen aivan varma, että se tulee tarjoamaan paljon uusia kokemuksia.
Näiden viimeisimpien Istanbuliin liittyvien uutisten jälkeen poikaystävältäni kysyttiin jo, haluaisiko hän mahdollisesti tutkia myös muita kaupunkivaihtoehtoja, mutta totesimme yhteistuumin, että olemme odottaneet Istanbuliin muuttoa niin suurella innolla, ettemme halua antaa tämä muuttaa mieltämme. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nämä kamalat iskut olisivat valitettavasti voineet sattua aivan missä vain, kyllä; jopa Münchenissä ja aivan varmasti myös Lontoossa, ja suureksi suruksemme niitä varmasti tulee jossain päin Eurooppaa vielä tapahtumaankin… Mutta se, missä ja milloin, ei kuitenkaan tule meille kenellekään olemaan etukäteen tiedossa, ja jos elämäänsä alkaa elämään jokaista päivää peläten, voi siinä vaiheessa oikeastaan asuakin missä vaan, kunhan pysyttelee koko ajan neljän seinän sisällä. Meillä ei kuitenkaan ole tarkoituksena alkaa elämään elämää peläten, eikä toivottavasti kenelläkään muullakaan, joten miksi pilata elämä sellaisia asioita murehtien, mille ei mitään mahda?
Sellainen kohde siis meillä seuraavaksi ja uskon, että ainakin näinä aikoina se tulee jakamaan mielipiteitä. Mutta kaiken sen perusteella, mitä olen Istanbulista kuullut ja nähnyt kuvia, uskon sen olevan minulle todella mieluinen kaupunki, ja taas vaihteeksi aivan täysin erilainen kaikkeen aiemmin kokemaani. Tulevasta muutosta tulette varmasti kuulemaan lisää, niin valmisteluista kuin sitten paikanpäällä kohteestakin, mutta kuten olen lupaillut aiemmin: tämä loppuaikamme Saksassa on Münchenille pyhitetty ja tässä kuussa haluankin keskittyä tekemään mahdollisimman paljon Müncheniin liittyviä postauksia ja vinkkauksia! Mikäli teille tulee mitään erityistoiveita mieleen niin niitä saa esittää oikein mielellään 🙂
Our next destination is Istanbul. We are both so excited about it, but at the same time it’s probably clear that whatever horrible event have taken place in Turkey this year have been extra chilling to us; not because it would make us think any less of the city or get us scared but because I don’t want things like these – things that we as individuals cannot really affect in any way – to cast shadows on an occasion that is so happy and exciting to us: moving somewhere new to us and to a place I’ve been intrigued about for as long as I can remember. For some reason that I can’t explain, Istanbul has always seemed to me like a city that I’d most likely enjoy. I’m fascinated by the culture and the history and I just know that our time in Istanbul will bring so many new experiences to us.
After what happened in Istanbul recently my boyfriend was asked if he’d like to look at other cities instead but we both agreed that we have been looking forward to moving to Istanbul so much that we don’t want it to affect our decision. Personally I think that, sadly, these horrifying attacks could have taken place anywhere, yes; even in Munich, and definitely in London, and it’s a very sad thing to say but such attacks will most likely happen again somewhere in Europe… But where and when, none of us will know. And if you’re going to start living your life by fearing every single day, you can actually live just about anywhere, as long as you stay inside four walls all day every day. But we’re definitely not planning to start fearing life and I certainly hope no one else is either, so what’s the point in worrying about something that is totally our of our control?
So there you have it, our next destination, which I think at least in these times will divide opinions. On the basis of what I’ve heard and seen of Istanbul I think I will enjoy it – and it’s definitely going to be very different from everything I’ve experienced before. You will hear plenty more of the move, both the preparations and once we’re there, later on, but before we go I have said I really want to focus on Munich for these final months. I want to give you as many Munich themed blog posts and tips as possible! And as usual, if you have any special requests don’t be afraid to share them with me 🙂
Kaupunkijuliste saatu Mapifulilta
Kommentit
Kyllä me aika tiuhaan ollan koko vuosi seurattu uutisia; ainakin siitä saakka kun tuli tieto, että sinne seuraavaksi 🙂 Ja tosiaan jos siellä nyt ihan muuttuu tilanne mahdottomaksi, niin eiköhän meille sitten löydy toinenkin kaupunki minne suunnata. Mutta ainakin toistaiseksi tällä mennään!
Kommentit
Mahtavaa että uskallatte lähteä! Ajattelen itse niin että annamme terroristien voittaa jos alamme muuttaa suunnitelmiamme ja pelkäämään näiden iskujen takia. Olen itse ollut rakastunut Turkkiin jo 10 vuotta ja tänäkin vuonna olen siellä ehtinyt jo yhteensä kuukauden majailla ja vielä ainakin pari reissua tälle vuodelle on luvassa. Mahtava kulttuuri, maailman ihanimmat ihmiset ja lämpö (niin henkinen kuin fyysinenkin) vievät sinne aina takaisin 🙂 Odotan innolla postauksia istanbulista!
Mahtavaa kuulla! Itse olen käynyt vain kerran Turkissa (oli itseasiassa ensimmäinen ulkomaanmatkani ellei pohjoismaista lasketa, heh 🙂 mutta siitä reissusta on jäänyt tosi hyvät fiikset ja jotenkin vaan tiedän, että tulen pitämään Istanbulista.
Oi Istanbul, en ole viettänyt kuin viikonpäivät siellä, mutta se on kaupungeista ihanimpia. Rakastin sitä (valtavaa) n. 10 milj. ihmisen kirjoa ja Euroopan ja Aasian sekamelskaa, joka siellä vallitsi. En tunne kaupunginosia, missä siellä olisi turvallista (?) asua, taso kun on hieman eri mihin olemme tottuneet. Jo pelkästään liikenne on aivan kaoottista. Kadut ja jalkakäytävät mitä sattuu. Talot ovat pääosin aika rähjäisiä. Mutta ehkä se viehätys onkin juuri siinä hienostelemattomuudessa. Toki sieltä löytyy hienojakin paikkoja. Ihmiset ovat ihania ja avuliaita. Toivonkin teille antoisaa aikaa Istanbulissa.
Naisena kehottaisin tiettyyn varovaisuuteen. Paikalliset naiset eivät juuri yksin kulje, ehkä päivällä, mutta ei missään nimessä illalla. Se voi ensin tuntua oudolta.
Itseäni mietitytti alkuun just monet noista listaamistasi asioista, mutta onneksi meillä on ollut tällä kertaa tosi runsaasti aikaa lukea ja etsiä tietoa ja ns. ”sulatella” erilaisuuksia, jotka on jatkossa otettava huomioon – esimerkiksi juuri tuo yksinään liikkuminen! Mutta varmasti se tulee kaikki toimimaan kun vaan pääsee paikanpäälle ja näkee kaiken konreettisesti omin silmin 🙂
Kiva postaus! Kiva lukea pientä ”kertausta” sun muuttojen vaiheista ja ihan oikeita ajatuksia niistä ja myös tulevasta muutosta, eikä vain pientä pintaraapaisua kuten blogeissa yleensä nykyisin. Muutenkin sun blogi on yksi mun ehdottomista lemppareista! Kiitos siitä! 🙂
Kiitos Taija itsellesi ihanasta kommentistasi 🙂 Tosi kiva, jos tämä pieni katsaus oli mieleen 🙂
Maailman maagisin kaupunki,Istanbul.Siellä itsekin asuneena voin sanoa että se kaupunki jää ikuisesti sydämeeni.Ihmiset ovat pääsääntöisesti ystävällisiä,puheliaita(harva puhuu valitettavasti englantia) ja kiinnostuneita.Köyhyys ja valtavat rikkaudet rintarinnan.Historian havinaa jokapuolella.Niin paljon nähtävää ja koettavaa…Ota kaikki irti,ole varovainen ja nauti ❤
Kiitos – nautimme varmasti 🙂
Ihan superjännää kuulla millaista elämä Istanbulissa on sillä vaikka Englanti ja Saksa ovat erilaisia Suomeen verrattuna on Turkki aivan erilainen maa eurooppalaisiin maihin verrattuna. Ja mitä terroritekoihin tulee niin vaikka tuollaiset kamaluudet alkavat varmasti meitä kaikkia mietityttämään on hyvä ettette tekään muuttaneet suunnitelmianne niiden takia, sillä näin emme anna heille valtaa puuttua elämäämme liikaa. Paljon onnea teille uuteen elämään Istanbulissa😚
Kiitos Jessika, ja olen samaa mieltä, että terrorismille ja pelolle ei voi antaa elämässä valtaa ja tilaa. Mitä tapahtuu, tapahtuu 🙂
Omg!! Can I just say that I’m a ”tiny bit” jealous of your move?! 😀 I’ve been moving 3 times in my life too and I’m so in need of a next move, since it’s been a year from my previous move and I’m ready to go but Helsinki is tying me up right now for work, apartment and my kid’s school… My soul is of a gypsy and I can never stay in one place for too long. I can’t wait to see and read all about your move and life in Istanbul, this will be so interesting and VERY inspiring!! Much positive energy and good luck wishes to you and your boyfriend!
http://www.lartoffashion.com/2016/07/08/5-instagram-pointers/
Thank you Natali!
Hehe I think I understand exactly what you mean – I’m a bit of a gypsy myself and I long to see as many places as I can. Unfortunately for me, I’m not always satisfied with just seeing, but I want to experience the everyday life too! That’s why I feel really lucky that we have this opportunity to move around and try different kinds of countries and cities, until we decide to stay put in one place 🙂
Oi, Istanbul! Olin siellä kaksi vuotta sitten lomalla ja se oli yksi mielenkiintoisimpia paikkoja, joissa olen käynyt! Mulle jäi sellainen olo, että kaupunki oli kaunis ja kiehtova ja että nähtävää ja tehtävää olisi ollut tosi paljon lisää! Kun te saitte siellä ja aikaa kaikelle varmasti on, voisin vinkata Pera Palais Hotelista, joka oli pökerryttävän hieno. Emme yöpyneet siellä mutta kävimme drinkeillä ja tunnelma oli kuin suoraan jostain Agatha Christien dekkarista. Myös yliopiston läheltä löytyy ökyostari Istiniye Park (muistaakseni nimi oli juuri noin), jossa tosiaan tuntui kuin olisikin yhtäkkiä vaihtanut maata Jenkkeihin. Siellä oli myös mm. Armani-ravintola 😀 Ihanaa että teillä on tällaisia seikkailuja tiedossa!
Kiitos vinkeistä, kaikki tulevat kyllä olemaan kultaakin arvokkaampia kun sinne päästään 🙂 Ja heh, oon muuten jo tsekkaillut valmiiksi mitä kaikkea (ravintoloita, kahviloita, kauppoja jne – eli mun lempiajanvietteitä) Istanbulista löytyy ja kieltämättä tarjonta on taas vaihteeksi VÄHÄN eri Müncheniin ja osittain jopa Lontooseen verrattuna. Eli niitäkin odotan todella suurella innolla!!
Mun paras kaveri täällä Skotlannissa on Istanbulista kotoisin ja sanoo, että aivan upea kaupunki, ite en ole ikinä käynyt. Mutta varsinkin nyt iskujen aikaan miettii, että kauheaa että toisen kotikaupungissa käy noin – tosin olen itse asunut suurimman osan elämästäni Brysselissä ja olihan meilläkin terrori-iskut. Olen samaa mieltä kanssasi, Brysselin iskujen aikaan sukulaiset alkoivat kysellä perheeltäni että milloin he palaavat Suomeen ja vastaukseksi tuli että kymmenen vuotta hengissä on selvitty niin eiköhän ainkin toiset kymmenen vielä tule lisää. Jos haluaa asua Suomen ulkopuolella niin valitettavasti suurimassa osassa paikoissa on se riski, mutta mielestäni ulkomailla eläminen antaa niin paljon takaisin että olen aina kiitollinen siitä että oma perheeni lähti ja että tulin Britteihin opiskelemaan ja jäin. Ja samaa mieltä tuosta suomalaisuudesta, tunnen olevani paljon suomalaisempi kuin moni siellä asuva, tai ainakin superylpeä kotimaastani!
On kyllä ihan totta, että riskejä ja uhkia löytyy varmasti tätä nykyä kaikkialta eri muodoissa. Tässä vaiheessa alkaa tuntua, ettei missään ole turvassa 100% joten olisi aika hankala valita asuinpaikkaa sen perusteella – vaihtoehdot olisi aika rajatut! Pitää siis vaan rohkeasti olla ja asua siellä missä haluaa, nauttia joka hetkestä ja kaikista niistä päivistä, kun saa elää rauhassa 🙂
Vitsi miten jännittävää! Istanbul on varmasti aivan upea ja mielenkiintoinen kaupunki täynnä kulttuuria ja historiaa! Istanbulissa haluan itsekin ehdottomasti vielä päästä käymään 🙂 Paljon onnea uuteen asuinkaupunkiin ja tsemppiä muuttoon ♥︎
Kiitos Pinja 🙂 Toivottavasti voin sitten sinne päästyäni houkutella sinutkin Istanbuliin!
Ihanaa Istanbuliin! Olen käynyt siellä kaksi kertaa. Tässä yksi postaus ja paljon kuvia(jos ehdit vilkaista:) http://alaannnblog.blogspot.fi/2015/11/istanbul-vibes.html
En ollut tuolloin yksin matkalla, mutta liikuin jonkin verran yksinkin ja hyvin pärjäsi suurkaupungissa (myös ilta-aikaan). Se fiilis kaupungissa, herkullinen ruoka, basaarit, meri joka puolella… Sinne pitää päästä uudelleen ja uudelleen 😉
Kiitos linkistä, luen sen varmasti! 🙂
Istanbul kuulostaa mielenkiintoiselta! Innolla odottelen postauksia sieltä!!
Itsekkään en pistäisi pahaksi jos olisi joku syy muuttaa muualle täältä Lontoosta… Ihana paikkahan tämä mutta vaihtelu voisi virkistää näin kolmen vuoden jälkeen.
https://miakaroliina.blogspot.co.uk/
Tuttu tunne! Lontoo on parhaita kaupunkeja mitä tiedän, mutta aina välilä sieltäkin kaipaa ”pakoon” – elämä on vaan niin hektistä ja toisinaan jokapäiväistä taistelua siellä. Mutta kuten sanottua, meilläkin melko varmasti tulee vielä jossain välissä paluu sinne, sitä ennen latailen siis akut täyteen muualla 😀
Istanbul on kyllä niin kiehtova kaupunki, tykättiin siitä poikaystävän kanssa kovin! Hauska sitten nähdä vähän arkisempaa näkökulmaa tulevien postaustesi myötä 🙂
Ja pelolle ei totisesti kannata antautua, valtaosa ihmisistä nyt kuitenkin kuolee kotonaan.
Huippua kuulla, että oli teillekin mieleen – näin positiivisten kommenttien jälkeen ollaan vielä entistä innoissamme 🙂
Ihanaa, odotan jo innolla postauksiasi Istanbulista! Vaikken ole vielä koskaan Turkissa käynyt, niin veri vetää sinne ja nimenomaan Istanbuliin. Pitäisi vain saada ensin hommattua sopiva miespuolinen matkaseuralainen, vaikka kai siellä yksin naisenakin pärjäisi… En vaan jaksa minkäänlaisia hännystelijöitä, niin siksi lähtisin reissuun mieluummin tutussa herraseurassa. Sitä odotellessa. 🙂
Heh, ymmärrän kyllä, mitä meinaat 🙂 Tästä tuli kuitenkin mieleen, että kollegani täällä Annassa, Adalmina’s Secretin Anna-Katri kävi nyt keväällä Char and the Cityn Charin kanssa Istanbulissa ja jäi sellainen mielikuva, että reissu onnistui kahden naisen voimin oikein hyvin. Kannattaa tsekata heidän (todella kauniit!) postaukset 🙂
Rohkea mimmi! Muutit mihin tahansa Euroopan suurkaupunkiin, niin siellä on omat riskinsä nykyisin. Mikään kaupunki ei ole enään täysin turvallinen.
Itse muutan alle 3 viikon kuluttua pysyvästi Englantiin. Lontoo kutsuu näin aluksi, kun aloitan syksyllä International Fashion Management and Marketing-opinnot yliopistossa. Brexit pelottaa ja jännittää, mutta kaikella on tarkoituksensa. Münchenistä pidän myös itse ja ehkä teen siellä jossain vaiheessa maisterin ellen sitten päädy Skotlantiin. Siksi kysynkin näin samalla, että millaisia kokemuksia ja mielipiteitä sulla on erilaisista puhelinliittymistä eli mitä suosittelet ja mitä et? Itse sain UCAS:in kautta ilmaisen £5 saldolla varustetun SIM kortin giffgaff:lle. Mene ja tiedä, että millainen liittymä kyseessä. Netistä löytynyt paljon ristiriitaista tietoa.
Se on kyllä ihan totta; jostain paikoista vaan on kenties hieman turvallisempi mielikuva syistä tai toisista ja toisista vähemmän turvallisempi, mutta kukapa sitä tietää, missä seuraavan kerran sattuu ja tapahtuu!
Onnea muuttoon ja opintoihin – tulee varmasti olemaan aivan huikea kokemus ja toivon, että saat otettua siitä kaiken irti! Brexitiä en alkaisi liikaa vielä tässä vaiheessa miettimään, sillä eihän sitä tiedä, tuleeko koko brexitiä lopulta tapahtumaan ja jos tuleekin, niin millä mittakaavalla. Vaikka kansanäänestyksen päätös oli todella suuri pettymys, ei se kuitenkaan merkitse ihan kaikkea 🙂
Mulla oli Englannissa ensimmäisen vuoden ajan ihan vaan top-up liittymä 02:lta, sen jälkeen siirryin T-Mobileen (nykyiseen EE:hen) kuukausimaksulla. Molemmat oli mieleeni, mutta pitkäaikaisempaan käyttöä ajatellen ottaisin ehdottomasti kuukausiliittymän, sillä top-uppaus voi tulla kalliiksi. Kannattaa tsekata, millaisia ”palkintoja” 02 ja Orange nykyään antavat, ainakin noilta operaattoreilta muistan olleen erilaisia hyötyjä käytössä (esimerkiksi ”Orange Wednesdays”, jolloin leffaliput oli puoleen hintaan tai jotain vastaavaa).
Kiitos vinkistä ja tsempeistä!
Mäkin vähän epäilen tuota brexitiä, vaikka niin kovasti hehkutetaan, että se kyllä tulee toteutumaan. Silti ne ovat kuulemma Mayn avulla siirtämässä sitä erohakemusta loppuvuoteen tai ensi vuoteen. Tässä selvästikin pelataan aikaa kun muuten erohakemus olisi jo pistetty.
Mäpä katselen noita sun mainitsemia liittymiä.
Joo, kyllähän ainakin muulla EU:lla tuntuu olevan nyt kova uho päällä, että UK saadaan heti samantien ulos 😀 Mutta kävi miten kävi, tuskin sieltä aletaan ensimmäisenä heittää ulos niitä maahanmuuttajia, joilla on maassa oikea funktio, kuten työ tai opiskelut meneillään; voisi tulla aika hankalaksi 🙂 Toivotaan siis parasta – kuten sanottua, eiköhän meidänkin tie vielä joskus vie takaisin Lontooseen ja olisi ihan kiva, jos minäkin pääsisin sinne ilman suurempia ongelmia :p
Jotenkin arvasin heti kun mainitsit uuteen paikkaan muuttamisen kuukausia sitten, että kyseessä olisi Istanbul! Tosi mielenkiintoinen kohde, aina ollut oman listanikin kärjessä.
Ja tosiaankaan ei kannata elää vältellen kaikkia vaaroja, eihän siitä tulisi mitään. Ennemmin tai myöhemminhän uusia iskuja tulee väkisinkin keski-Eurooppaan jälleen (jonne olen itse juuri muuttamassa Lontoosta), kuten myös Britteihin ja minne tahansa. Ja satunnaisia tilanteita, onnettomuuksia tms kun voi tapahtua vaikka kodista ruokakauppaan, niin turhapa sitä on liiemmin murehtia. Parempi nauttia elämästä ihan rauhassa eikä kuluttaa aikaa huolehtimiseen. 🙂 Itse odotan innolla postauksia Istanbulista, sieltä saa taatusti upeita kuvia ja mielenkiintoisia tarinoita.
Onnea muuttoon!
Eikä! Heh, siellä on selvästi ollut jotain intuitiota, mutta hei, oli muuten mullakin! Siis me tehtiin tosiaan mun poikaystävän kanssa ennen kohteen kuulemista kumpikin kolmen kaupungin listat niistä kaupungeista, mitkä tuntui vahvasti siltä, että sinne olisi lähtö, ja mulla Istanbul oli listan ensimmäisenä – eikä siis siinä vaiheessa oikeasti oltu kuultu vihiäkään tulevasta. Oli vaan vahva fiilis 🙂
Kiitos vielä sullekin kommentista ja tsempistä, sitä tullaan muuton lähestyessä tarvimaan! 🙂
En ikinä muuttaisi Turkkiin tässä poliittisessa tilanteessa, terrorismista en olisi huolissani sillä sitä voi tapahtua kaikkialla. Oletko seurannut uutisia? :/ Turkissa on pian vallalla kunnon vanhanaikainen diktatuuri, mm. juuri oli lehdissä kahdesta suomalaisesta opettajasta joita ei oltu meinattu päästää kotimaahansa kun yrittivät lähteä pois poliittisen tilanteen vuoksi. Myös suomalaisella ystävälläni on turkkilainen poikaystävä, jota yrittävät juuri saada Suomeen, ennen kuin käy Turkissa huonosti.
Kyllä me aika tiuhaan ollan koko vuosi seurattu uutisia; ainakin siitä saakka kun tuli tieto, että sinne seuraavaksi 🙂 Ja tosiaan jos siellä nyt ihan muuttuu tilanne mahdottomaksi, niin eiköhän meille sitten löydy toinenkin kaupunki minne suunnata. Mutta ainakin toistaiseksi tällä mennään!