Lifestyle

Viime aikoina huomattua

Teksti: Jenni Ukkonen

Kolme viikkoa kotona, lähes koko tämä aika yksin. Okei, kissan kanssa – onneksi edes sen! Mitkä fiilikset? No, alkaahan tässä tulla ikävä mieheni seuraa ja läheisyyttä (hän on siis edelleen Lontoossa, ja aikaisin lento mikä hänelle aiemmin tällä viikolla peruuntuneen tilalle annettiin on 1. toukokuuta – eli kuukautta myöhemmin kuin mitä alkuperäinen paluulento oli), kahvitteluja ystävien kanssa, tyttöjen iltoja ja altaalla makoiluja, brunsseja ja deitti-iltoja, ostoskeskuksissa pyöriskelyä, kahviloihin läppärin kanssa menoa, pedikyyrissä käyntiä, uimarannalle ja kuntosalille menoa… Näin listaa lukiessani se vaikuttaa kovin pinnalliselta, mutta varmasti itse kullekin on tullut tässä kotona ollessa ikävä asioita, joista se oma “tylsä arki” rakentuu. Lisäksi kaipaan sitä, että voi käydä ruokakaupassa ilman maskia ja käsineitä, mikä on muuten uusin sääntö täällä. Dubaissa siirryttiin tänään vielä tiukempaan ”kotiarestiin” eli ulos saa tosiaan mennä enää täysin välttämättömien asioiden vuoksi (ulkoilu/lenkkeily ei muuten kuulu välttämättömiin, edes kerran päivässä); täällä Ras Al Khaimahssa on edelleen aavistuksen rennompaa, mutta varmasti vain ajan kysymys kun muutkin emiraatit tiukentavat ulkoiluja. Pitänee siis suunnatta ainakin vielä yhdelle kävelylle tänään kun se vielä on mahdollista!

Samalla kun oon miettinyt mitä asioita olen alkanut kaivata, pohdiskelin millaisia asioita olen viime aikoina huomannut tai laittanut merkille. Tällaisia tuli mieleen (kuvat random kuvia puhelimestani näiltä kuluneilta viikoilta):


Olen yllättynyt, että minä, joka olen maailman suurin kotikissa (heti omani jälkeen) ja rakastan yli kaiken olla kotona, olen tosiaan alkanut haikailla sosiaalisten tilanteiden perään. Mullehan tän pitäisi olla aivan piece of cake! Jokin siinä aina on, että jos ei saa jotain, niin sitten todellakin haluaa just sitä. Mutta onneksi tämä nyt ei vieläkään ole aivan mahdotonta mulle, mitä nyt välillä tosiaan toivoo että olisi joku fyysisesti seurana.

En olekaan katsonut TV:tä ihan niin paljon, kun alussa arvioin; nykyään avaan telkkarin vasta illasta ja katson ehkä yhden jakson seuraamaani sarjaa (mikä just nyt on Crash Landing on You – mikäli tykkää k-dramasta missä on romantiikkaa ja vähän komediaa, niin mun mielestä tämä on ollut sieltä paremmasta päästä).

Oon vihdoin innostunut Blogilates-treeneistä. Tämä on tullut vuosien (?) varrella useaan otteeseen vastaan ja oon joskus aikoinaan tsekannut mistä on kyse, mutta alkuviikosta YouTuben suosittelemana annoin muutamalla kotitreenille vihdoin kunnon mahdollisuuden – ja jäin heti ihan koukkuun! Suurin osa treeneistä on 10-15 minuutin mittaisia, jotkut vajaa 25 min. Kaikki voi tehdä kotona ja välineistöä tarvii äärimmäisen vähän, jos yhtään (itse oon edelleen korvannut käsipainot 1,5l vesipulloilla). Uskomattominta on, että minä joka on hikoile ihan älyttömästi normaalissa elämässä, saatan olla aivan hiesta läpimärkä esim. 25-30 minuutin treenin jälkeen! Valitsen usein aamusta 2-3 eri alueelle suunnattua treeniä ja teen ne ensitöikseni.

Juoksin pitkästä aikaa yli 8 kilometriä, mikä on todellakin yhdenlainen saavutus, sillä en muista milloin viimeksi olisin edes kävellyt (urheilumielessä), saati juossut yli 7 kilsaa. Kasin saavutettuani jälkeen laitoin itselleni tavoitteeksi kympin, mutta sitten tuli se viikonlopun kotiaresti ja nyt tulee kohta varmaan seuraava, joten saa nähdä. Silti, tuo kasikin tuntui ihan mielettömän hyvältä!

Jostain syystä vaikka tämän tilanteen ei todellakaan pitäisi innostaa shoppailemaan, huomaan tilaavani netistä sitä sun tätä vähän tavallista enemmän näitä päivinä… tilannetta ei helpota, että nyt kun oon koko ajan kotona, voin jonkun asian mieleeni tullessa hyökätä heti koneelle ja klikata sen kotiin. Eli jos ajattelin että tässä ajassa säästyisi ainakin rahaa, noh, enpäs tiedä siitä.

Mun karanteenin alun kokkausinto alkaa nyt hiljakseltaan hyytyä (menihän tässä kuitenkin useampi viikko) ja nyt teen joko isoja kattilallisia mun suosikki kasviskeittoa tai tilaan ruokaa – mitä kyllä yritän vältellä, että tiedän syöväni kevyemmin jos teen itse ruoan. Mulla oli muuten puhelimessa aika monta kuvaa tällä ajalla syömistäni ruoista, eli niistä voisin rakentaa jotain omaa koostettaan.

Olen ollut parvekkeellamme parin viikon sisään varmaan enemmän, kuin kuluneen 2+ vuoden aikana yhteensä. Onneksi on sentään se! Levitän yleensä sinne viltin iltapäivästä, kun aurinko alkaa vihdoin paistaa meidän puolelle taloa, ja istuskelen läppärin tai kirjan kanssa nauttimassa lämmöstä. Partsistakin olen nyt yllättäen hyvin kiitollinen, vaikkei se toki tuota sieltä näkyvää rantaa ihan täysin korvaakaan.

Tänä vuonna en uskalla edes toivoa pääseväni juhlistamaan muutaman viikon päässä häämöttäviä synttäreitäni millään muotoa (eikä se mua oikeasti edes harmita, paitsi vähän jos mieheni ei pääse tänne vielä siinä vaiheessa), mutta huomaan miettiväni, minne haluaisin matkustaa sitten, kun siihen on taas mahdollisuus – ja se on turvallista! Tiedättekö, mulla tekee jo nyt ihan älyttömästi mieli takaisin Riadiin. Olen NIIN onnellinen että ehdin käydä siellä ennen kuin tämä koko tilanne meni tähän. Saa nähdä milloin sinne seuraavan kerran pääsisi.

Olen yllättynyt miten hyvinä varmaan jo kolmisen viikkoa sitten ostamani oksat (mitkä näkyy noissa peilin kautta otetuissa kuvissa) ovat pysyneet – ja miten tällainenkin pieni asia on jaksanut ilahduttaa päivästä toiseen. Olen myös vihdoin kiinnittänyt enemmän huomiota viherkasveihini ja suurin osa niistäkin on alkanut näyttää ihan hyvältä, ainakin aiempaa paremmalta!

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube

Lue myös

X