Viisi kuukautta kissanpennun kanssa

Pieneen perheeseemme on nyt viiden kuukauden ajan kuulunut kissanpentu Ghibli. Ghibli oli meille kummallekin ensimmäinen kissa, vaikka jonkun verran olemme aiemmin kumpikin olleet kissojen kanssa tekemisissä. Itselläni on koirista huomattavasti paljon kokemusta, sillä ensimmäinen koira perheeseemme tuli ollessani vielä niin nuori, että itseasiassa se koiran haku kennelistä on varmaan varhaisimpia muistojani, eikä meillä sen jälkeen ole ollut kotona koiratonta hetkeä. Ennen Ghiblin elämäämme tuloa olimme kuitenkin jo vuoden päivät pohtineet – välillä vakammin, välillä vähemmän – kissan adoptoimista. Täällä Arabiemiraateissa kun niitä on ihan mahdottomasti kotia vailla ja molemmat eläinrakkaina olimme jo hetken toivoneet lemmikkiä seuraksi. Naapurustossamme liikkui ilokseni viime vuonna muutama kissa, mitä pystyin käymään aina silloin tällöin paijaamassa. Ghibli löytyikin sitten aivan suunnittelematta: yksin, peloissaan ja huonokuntoisena läheltä kotiamme Dubaissa. Alkuun tarkoituksemme oli vain hoitaa hänet parempaan kuntoon, mutta jo ensimmäisen illan aikana hän sulatti sydämemme ja aamuun mennessä oli selvää, että hän jäisi meille. Emme ole katsoneet taaksemme: päätös oli varmasti paras, minkä olisimme voineet tehdä!

FIVE MONTHS WITH A KITTEN. For the past five months, our kitten Ghibli has been a part of our small family. She was the first cat for both of us, although both of us had already had some experience with cats from before. I had had so much more experience of dogs though, as in my family we have always had dogs, ever since I was so small that going to the kennel to pick the puppy up is actually one of my earliest memories. However, before Ghibli entered our lives, we had already been thinking about adopting a cat for a year or so. There are so many streets cats here in the UAE in a need of a loving home, and as we both adore pets, we had been hoping for one for the company. We felt so lucky to have a couple of neighborhood cats that we were able to pet whenever they were around. But Ghibli was actually found by accident: she was found nearby our home in Dubai alone, scared and in a pretty bad shape. At first, we thought about just getting her into a better shape and releasing her, but right away she completely melt our hearts and by the morning it was clear that she wouldn’t be going anywhere. We haven’t looked back – it was the best decision we could have made!

Ghibli tuntui alusta saakka perheeseemme niin luontevalta lisäykseltä, ettei mennyt kauan, kun tuntuikin jo siltä, kuin hän olisi ollut kanssamme aina. Samalla on ollut kuitenkin huikeaa seurata alussa vain n. kilon painoisen pikku rääpäleen kasvua kauniiksi (sanoisinko jopa, että ihan harvinaisen kauniiksi) ja terveeksi kissaksi. Hän on alusta saakka ollut seurallinen (hakeutuu lähelle tai syliin nukkumaan, haluaa leikkiä yhdessä ja tulla jopa kylpyhuoneeseen suihkun ajaksi), mutta samalla itsenäinen, utelias, leikkisä, todella älykäs ja nopea oppimaan – en voi edelleekään käsittää, että hän tajusi ensimmäisestä kerrasta, mikä hiekkalaatikko on ja mitä sinne tehdään! Ei oppisi koiranpentu sisäsiistiksi ihan yhtä nopeaa ja helposti, heh. Rakastan myös Ghiblin ”kissamaisten” eleiden seuraamista, kuten sitä, miten paljon hän innostuu hiiren mallisesta lelusta tai voisi leikkiä pahvilaatikon kanssa tuntikausia. Ehkä ihaninta on kuitenkin, kun hän yöllä tulee tyynylleni ja ”pyytää” päästä peiton alle jalkojeni väliin nukkumaan. Tai voimakas kehrääminen aamuruokinnan yhteydessä! Toivottavasti hän jatkaa näiden asioiden tekemistä aina! En voi myöskään väittää, etteikö Ghiblista olisi ollut ihan suunnattomasti minulle seuraa tämän koko alkuvuoden ajan, kun mieheni tekee pitkiä päiviä töissä ja itse olen puolestaan hyvin paljon kotona. Kuten jo sanottua; paras päätös, minkä olisimme voineet tehdä. Olo on todella kiitollinen tästä pienestä maukujasta <3

Since joining our family, Ghibli’s presence has felt so natural that it’s as if she has always been with us. At the same time, it’s been so great seeing her grow from a tiny little thing of just one kilo into a beautiful and healthy cat. From day one, she’s been very social (comes next to you or on your lap for a nap, wants to play together and even wants to hang out in the bathroom while one of us is in the shower) but also independent, curious, playful, very intelligent and quick to learn – I still can’t fathom that she understood the function of the litter box right away! I can tell you, it was never as easy to get a puppy become housetrained hehe. I also love watching her do her ”catty” things, such as getting excited about a mouse shaped toy or finding a cardboard box interesting for hours. What I love the most, perhaps, is when she comes to my pillow at night and asks to come under my duvet to sleep between my legs. Or when she purrs when she gets food in the mornings! I hope she will never change! And I can’t deny that she’s been great company for me this year, as my husband works long days and I, on the other hand, spend most of my time home. As I said before; certainly the best decision we could have made. This little kitty makes us feel so blessed <3

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube