Yleinen

Vuosi naimisissa – miten tähän päädyttiin

22.2.2019 Teksti: Jenni Ukkonen

Meillä on huomenna, eli 23. helmikuuta ensimmäinen vuosipäivä siitä, kun meidät kauniina talvisena päivänä vihittiin. Vuosi on mennyt ihan uskomattoman nopeaa, ja tuntuu melkein epäuskottavalta, että siitä päivästä on tosiaan tämä aika jo mennyt! Muistan edelleen niin elävästi myös sen, kun kerroin uutiset täällä blogissa, ja miten ihania viestejä ja onnitteluja teiltä sain.

Nyt kun tässä ollaan tosiaan vuosipäivän aattona, aloin miettiä, miten me tähän oikein päädyimmekään – ja mikä tämän vuoden aikana on muuttunut, vai onko mikään?

Tutustuin mieheeni kesän kynnyksellä vuonna 2012. Olin juuri päättämässä toista vuottani yliopistossa ja saanut itseasiassa palautettua juuri vuoden viimeisen esseen samana päivänä, kun tapasimme (erään nyt jo kuopatun lontoolaisyökerhon edustalla – niihin aikoihin ei vielä Tinderia tunnettu). Menimme jo heti seuraavana päivänä treffeille Hyde Parkiin ja siitä se sitten lähti.

Ehdimme tapailla vuoden päivät, ennen kuin päätimme alkaa virallisesti “seurustella”. Vaikka jo tuon tapailuvuoden aikana näimme toisiamme viikottaisella tasolla, kerran tai pari viikossa treffien merkeissä, olen näin jälkikäteen ollut todella iloinen, ettemme turhaa kiirehtineet asian kanssa; meidän kohdalla kaikki toimi loistavasti myös ilman virallisia määritelmiä siitä, mitä me olimme. Eikä se, että lopulta sanoimme seurustelevamme virallisesti, muuttanut todellakaan enää siinä vaiheessa yhtään mitään, vaikka jotkut kaverini niihin aikoihin pitivätkin todella outona, ettemme voineet “määritellä” itseämme aikaisemmin. Olen myös ollut iloinen, että asuimme erillämme koko Lontoossa asumiseni ajan, vuoden 2015 loppupuolelle saakka. Sen jälkeen suhteemme otti asteen vakavamman suunnan, kun miehelleni tarjottiin töitä Saksasta, ja minä päätin jättää päivätyöni Lontoossa ja lähteä mukaan. En kylläkään lähtenyt siksi, että voisimme jatkaa suhdetta mahdollisimman helposti (mielestäni se ei vaan olisi hyvä syy lähteä), vaan ennen kaikkea itseni vuoksi; aloin tuossa vaiheessa olla totaalisen valmis jättämään Lontoon taakseni ja hyppäämään uusiin haasteisiin. Päätös oli sillä hetkellä paras mahdollinen, ja pääsin samalla sekä 1. asumaan Saksassa, missä olin aina haaveillut hetkellisesti asuvani, “syyn kera”, sekä 2. tapasin yhden nykyisistä parhaimmista ystävistäni siellä.

Saksassa asuminen sinetöi ainakin omassa mielessäni, mutta uskoakseni myös mieheni mielessä sen, että tässä se nyt on – tämä on se ihminen, jonka kanssa haluan olla ja jakaa kaiken, nyt ja aina. Koen, että tunsin mieheni siinä kohdin jo niin hyvin, ettei yhteisessä arjessakaan tullut juuri yllätyksiä hänen osaltaan, siis ainakaan negatiivisessa mielessä; päin vastoin. Pikemminkin yllätin itse itseäni aika ajoin; huomasin itsestäni esimerkiksi toisinaan piirteitä, joita en mielelläni olisi halunnut olevan olemassakaan (kuten vaikka nalkuttaminen typeristä/turhanpäiväisistä asioista) ja pyrin pikemminkin tekemään töitä itseni kanssa siinä vaiheessa – ja mielestäni onneksi myös kehityin noiden asioiden suhteen. Siispä en epäillyt, kun vuoden jälkeen mieheni sai töitä Dubaista; lähtisin mukaan ja jatkaisimme yhteistä arkea ja elämää Arabiemiraateissa. Tuo muutto jännitti itseäni enemmän useammasta eri syystä, mutta tiesin, että kävi miten kävi, saisimme kyllä kaiken toimimaan. Siinä missä Saksassa olimme vielä kuitenkin olleet enemmän avopuoliso/“tyttöystävä ja poikaystävä”, alkoi Dubaissa elämämme muuttua enemmän “mieheksi ja vaimoksi”, joten kun lopulta menimme naimisiin, ei mikään oikeastaan muuttunut – mitä nyt että sain kauniit sormukset sormeeni ja miehenikin alkoi kantaa elämänsä ensimmäistä korua sormessaan, heh. Nyt asiaa miettiessäni, en oikeastaan edes osaa kuvitella, mitkä asiat ja millä lailla ne muilla muuttuisivat; eiköhän sitä naimisiin mennessä yleisesti ottaen (ja todella toivottavasti!!) esimerkiksi tunne toisen jo siinä määrin, ettei monikaan asia pääse enää silloin yllättämään… Ehkä siis suurin yllätys onkin ollut se, ettei mikään arjessamme kohtaama asia ole muuttunut.

Olen niin onnellinen siitä, että mieheni tuli elämääni juuri silloin, ja sellaisessa tilanteessa, missä sitä vähiten odotin – enää en voisi kuvitella elämää mitenkään toisin.

FOLLOW ME

Bloglovin / Blogit.fi / Facebook / Instagram / Twitter / Youtube

Jenni Ukkonen

Arkisto

Instagram

  • Five random facts about me✨ ✔️I used to hate coffee and only got into it when I was around 22, which I think is pretty late to start drinking coffee? Now I start e v e r y day with coffee and can easily have three cups a day... Also, my favourite hobby is discovering interesting cafes ✔️I was born in Rovaniemi (in the Finnish Lapland) and lived there until I was 20. Since then I've lived in London (5 yrs), Munich (1 yr), Dubai (1+ yr) and now I'm in Ras Al Khaimah for a second year. This year is my 9th year abroad - and the time has flown by! ✔️I grew up with dogs in my family and never had much contact with cats. Since moving to the UAE, I quickly fell in love with cats and at the moment couldn't imagine a more perfect pet for myself. We have a 1,5 year old Arabian Mau named Ghibli, after Studio Ghibli films ✔️I'm a true Taurus and I believe in astrology, especially in terms of personalities and characteristics. I truly think it helps in understanding others ✔️I love horror movies BUT I only enjoy watching them at home and probably wouldn't go watch one in the cinema. I'd watch horror movies over romantic comedies any day!

Anything new you didn't already know about me? 😋 #randomfacts

jenniukk

Kommentit (10)

Kiitos kaunis 🙂 <3

Mukavaa lukea teidän tarinaa. Paljon onnea!

Kiitos Mari! 🙂

Moikka,

Ymmärrän, jos koet asian liian henkilökohtaiseksi blogissa avattavaksi, mutta kiinnostukseni herätti tuo lause: ”Siinä missä Saksassa olimme vielä kuitenkin olleet enemmän avopuoliso/“tyttöystävä ja poikaystävä”, alkoi Dubaissa elämämme muuttua enemmän “mieheksi ja vaimoksi” ja pohdin, mitä tarkoitat tällä. Eli miten elämänne muuttui tuon avopuolisoajan ja aviopuolisoajan välillä?

Ei mitään, ei haittaa että kysyit! Valitettavasti mulla ei ole siihen mitään selkeää vastausta, en oikein itsekään tiedä mistä se fiilis varsinaisesti tuli… mutta uskon, että siihen vaikutti vähän ainakin se, että täällä (ja muuallakin) yleisesti ottaen meidän ystävät ja lähipiiri oli naimisissa tai vähintään kihloissa, ja sitä alkoi sitten itsekin jo ajatella samalla tavalla – jos tässä on mitään järkeä? Eli itse elämä ei varsinaisesti muuttunut (paitsi toki että oltiin taas eri maassa), vaan oma ajattelu.

Ihanasti kirjoitettu teidän tarinanne. Onnittelut ja kiitos blogistasi.

Kiitos paljon Siru 🙂

Ihana kun jaoit tämän tarinan! Onnittelut! 🙂

Kiitos Anna! 🙂

Ihanaa vuosipäivää teille molemmille! ❤️

Kiitos kaunis 🙂 <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *