Ensimmäinen päivä ulkona

Live light, travel light, spread the light, be the light. Luki teepussissa. Se oli ihanan valoisa muistutus. En ole ollut kovin valoisa viime aikoina. En ole ollut valossa viime aikoina. Olen katsellut ihanaa kevätaurinkoa sohvalta ja makaillut ihan voimattomana puolitoista viikkoa. Nukkunut. Mulla on varmasti ollut influenssa, mutten melkein uskalla sanoa sitä ääneen, sillä olin kai työpaikan ainoa joka ei ottanut sitä influenssarokotetta. Unohdin. Tai jotain. En huolehtinut tarpeeksi. Otan taas ensi vuonna.

Täällä on ollut lämmintä ja aurinkoista. Tiedän että ihmiset ovat olleet ulkona ja ruskettuneet ja pusikoiden lehdet puskevat vihreitä silmuja ja ensimmäiset krookukset kukkivat.

Eilen kävin pitkästä aikaa Lumin kanssa pienellä lenkillä lähilaitureilla. Pienellä ja hitaalla ja yskin ihan hulluna koko matkan. Lumin lenkin jälkeen paistoimme letut ulkona. Istuimme iltapäivän auringossa ja haistelimme lähestyvää kevättä. Tai maaliskuu, keväthän se on jo.

Sit mun on tehnyt ihan hirveästi mieli maalata. Kunhan jaksan isoille kaupoille niin ostan kaksi kangaspohjaa ja maalaan ne. Ja odotan niin kovasti että saan energioita takaisin. Miten mahtavaa on se, että jaksaa tehdä juttuja. Ja pystyy.

Ja haluan olla taas vähän enemmän valoisa. Haluan olla sellainen, jonka läsnäolosta ja seurasta muut voivat saada valoa. Ja lämpöä.

X