Hieman ulkopuolella

Kaikki tietää ja itsekin totean usein, että elämä on vähän parempaa jos tekee asioita vähän sen oman mukavuusalueen ulkopuolelta.

Ei tarvitse paljon poiketa niistä omista tavoista, kun tuntee jo olleensa aikamoisella seikkailulla. Lapsia (ja etenkin murrosikäisiä) on kai aina vaikea saada mukaan ulkoilemaan. Kyllä meilläkin välillä ihan isot lapset itkevät ja kitisevät etteivät jaksa eivätkä halua, mutta koskaan ei harmita kun ulos on päästy eikä etenkään jälkeenpäin. Ja varmasti helpointa olisikin paistaa ne letut keittiössä tai tehdä mukava sunnuntaipäivällinen sisällä, eikä pakata kaiken maailman termospulloja ja ketsuppeja reppuihin, mutta ei sitten tunne olleensakaan missään. Parasta retkissä on kai se (luonnon) rauhoittava vaikutus, joka laskee hartiat moneksi päiväksi.

Olemme myös nukkuneet viimeiset yöt saunan lattialla ulkona. Jepp. Lauteita ja kiusta odotellessa. Sauna ei ole valmis, se ei ole tiivis eikä siellä ole lämmitystä, mutta olemme ottaneet mukaan lämpöpatterin ja kynttilän valon. Ulkona on pakkasta, tähtikirkas taivas ja raitis ilma. Myönnän, että ekana iltana vähän mietin miten saamme siellä ajan kulumaan ilman tv-sarjoja joita tapaamme katsella iltaisin, mutta ihan kuin aika olisi mennyt vielä nopeammin jutellessa. Pieni hassu muutos tavallisiin arki-iltoihin, mutta saattaa tehdä suuren muutoksen omaan olemukseen.

Täytyy vaan käyttää vähän luovuutta ja elämästä saattaa tulla vähän jännittävämpi. Tai ainakin tuntee tehneensä isoja juttuja, vaikkei olekaan. 😀 Mutta pääasia että saa hyvän fiiliksen!