Idyllisempiä kuvia kuin elämä

 

Rakastan itse katsella kauniita, tunnelmallisia kuvia. Etenkin tunnelmallisia kuvia. Sellaisia, joista jää hyvä, rauhallinen olo.

Kuvien ei mitenkään ole mahdollista olla täydellisiä enkä ikimaailmassa haluaisikaan. Mikään ei voi olla täydellistä; paitsi ehkä yksittäiset hetket ja tunteet. Silmänräpäykset. Sellaiset jutut, jotka tallentuvat vain muistiin. Joita ei voi tarkastella suurennuslasilla jäljeenpäin ja joista muistaa vain hyvyyden.

Mutta kuvat ovat usein – tai somessa lähes aina idyllisempiä kuin itse elämä. Siksi usein vähän tasapainoilen tunnelmallisten vs idyllisten kuvien välillä. Joskus kun elämä on paljon raskaampaa kuin kuvat, joilla haluan oikeastaan yksinomaan välittää hyviä, rauhallisia tunnelmia. Ja ehkä olen vähän sellainen tyyppikin, joka haluaa uskoa ja nähdä positiivisuutta ja toivoa. En halua antautua huonoille jutuille enkä halua ”valittaa”. Enkä ainakaan halua välittää raskaita tunnelmia eteenpäin.

Täällä on viime päivinä ollut paljon medioissa myös kauneusklinikoiden ja erilaisten muokkaushoitojen eettisyys – haluaisin sanoa siitäkin. Että ovatko pistoshoidot ja muut sellaiset naisten terveyttä ja hyvinvointia edistäviä juttuja vai tekeekö moinen huonoa koko naiskunnan itsetunnolle. Ehkä ensi kerralla. Haluan kirjoittaa aiheesta, se on ajankohtaisuudessaan hirveän mielenkiintoinen eikä ihan yksioikoinen aihe.

Tänään olimme Olavin äidin syntymäpäivillä ja pistäydyimme kotimatkalla kespäikalla keräämässä viinirypäleitä. Siksi korkokengissä kasvihuoneessa. Hämähäkkejä hiuksissa.

Hyvää sunnuntai-iltaa ja maannantaiaamua. Hyviä silmänräpäyksiä, tunnelmia ja elämän hetkiä joista osa varmasti on idyllisä, osa raskaita. <3