Kalastajan vaimo

Joulukuvia ja -kuulumisia

Teksti:
Johanna Alvestad

Ainoa oikea joulu on Suomessa. Mun ja lasten mielestä. Viimeiset kaksi vuotta olemme kokeilleet vähän erilaisia variantteja, mutta tänä vuonna pääsimme taas onneksi oikeaan jouluun ja kotiin. Ihme helposti ja kivasti mun joulut ovat menneet ilman Suomea ja ilman lapsiakin, mutta eivät ne sitten ole oikein joululta tuntuneetkaan.

Mut joulussa ei oikein muuta tarvitakaan kuin perinteitä, niitä samoja tuttuja kaavoja ja tapoja. Ja rakkaimpien ja tärkeimpien ihmisten yhdessäoloa. Joskin – lohdullisesti – olen todennut että ihan Ok noi vähän yksinäisemmätkin joulut voivat mennä, silloin täytyy vain tehdä vähän eri juttuja, sillä muiden kanssa tehdyt perinteet olisivat yksin vain vähän surullisia.

Joulu oli hyvä. Kaikki oli hyvää. Suomen lomat vaan ovat aina ihan liian lyhyitä, sille nyt ei voi mitään. Ei auttaisi varmaan vaikka olisi kuukauden. Mut sit täytyy vaan taas asennoitua niin, että ihan Ok on kotiinkin palata. Jos joulu on perinteistä kiinni niin kotiinpaluu (ja monet muut kurjat fiilikset) onkin sitten asenteesta kiinni. Ei voi jäädä harmittelemaan kurjiin juttuihin, vaan pää pystyssä mentävä eteenpäin. Valittava positiivisuus.

Mutta tää teki taas hyvää, antoi kiitollisuuden aiheita. Ja melkein aina minne tahansa reissaankin (vaikka kotiin maailman vähiten jännään tai eksoottiseen paikkaan) tai mitä tahansa uutta teenkin jäljelle usein jää sellainen kiitollisuuden tunne. Kotona eniten kiitollisuuden tunne ihmisistä, muualle reissatessa uusista elämyksistä tai ehkä vain siitä, miten hyvin itsellä on asiat. Mut uudet impulssit ja tuulet tekevät aina hyvää. Aina pitäisi viitsiä. Tai uskaltaa.

Mut ehkä olen vähän sitä tyyppiä. Jolle vaihtelu tekee hyvää ja ruokkii tyytyväisyyttä elämään. Sehän se on tärkeintä. Että on tyytyväinen ja että on kiitollisuuden aiheita.

Pidetään tää levollinen lämmin joulutunne kohti vuodenvaihdetta. <3

 

 

X