Kalastajan vaimo

Joulun paras lahja

Teksti:
Johanna Alvestad
Joulukuulumisia täältä hei! 🙂 Aika on mennyt, kuten hieman huomaatte uuden perheenjäsenen kanssa.
Se on suloinen pieni japaninpystykorva, jonka haimme aatonaattona melkein Ruotsin rajalta. Minä ja Olav. Lapset viettivät aaton isällään ja ensimmäisenä joulupäivänä tulivat tänne (myös Olavin lapset) viettämään aattoa. Heti tultuaan joutuivat nätisti sohvalle istumaan, sillä meillä oli jotain tärkeää kerrottavaa. Ei niiden päähän kai kovin montaa katastrofiajatusta ehtinyt kasvaa ennen kuin meidän oli pakko paljastaa asian laita. Perheeseen on tullut uusi jäsen ja se otettiin suurella riemulla täydellä ällistyksellä vastaan.
Meillä kotona on ollut suunnilleen aina japaninpystykorva, saimme kai ensimmäisen mun ollessa noin kahdeksanvuotias. Se on siis mulle sellainen tutuin ja rakkain koirarotu ja olen aina ajatellut joskus sellaisen hankkivani. En ihan tiennyt että sen aika olisi nyt, mutta ei mun tarvinnut miettiä kun Olav vähän ennen joulua paljasti joululahjasuunnitelmansa.
Noin muuten joululoma on tullut tosi tarpeeseen. Aina ei edes tiedä tarvinneensa lomaa eikä sitä aina yhtä paljon tarvitsekaan, mutta tällä kertaa olen kyllä nauttinut suuresti ”ei mistään” ja käynyt tosi hitaalla. Oikeasti koko elämän ja arjen pitäisi mun mielestä olla vähän hitaampaa – ei ihme että tällaiset tauot arjesta tekevät niin hyvää. Näistä täytyy vaan ottaa vähän mukaan siihen normiarkeenkin, muistaa miten hyvää tekee vähän pysähtyä.
Nähdään! <3
X