Kansallispäivää ja -romantiikkaa

Kansallispäivää ja -romantiikkaa

Täällä on vietetty Norjan kansallispäivää, 17. maita vesisateessa. Katselimme veneparaatia ja kävimme Olavin perheen kanssa kahvittelemassa. Muuten meillä ei tänä vuonna ollut paljon ohjelmaa. Paitsi Ollilla, jonka oli luokkakaveri kutsunut brunssille ja joka oli menossa iltaan asti. Se alkaa olemaan jo niin iso. Ja aina menossa. Tai melkein aina täällä kotona, mutta siis aina kaveriporukassa.

Kansallispäivää ennen kävimme Hildellä yökylässä. Minä ja Aino vain – tyttöjen ilta. Hildellä on kaksi ihanaa karitsaa hoidossa. En nyt millään muista miksi noita tuttipullolla ruokittavia karitsoja kutsutaan suomeksi. Kopplam täällä. Voi että, melkein voisin ottaa tänne meidänkin pihaan juoksemaan. Mutta otimme nyt mukaan yhden kanin. Aino on sitä haaveillut jo jonkin aikaa ja käynyt Hildellä silittelemässä. Nyt se tuli mukaan kotiin. Meidän neljäs kani.

Huh, onneksi alkaa jo viikonloppu lähestyä. Jotenkin toi 17.mai on aina vähän rankka päivä. Se alkaa aikaisin ja (yleensä) on täynnä ohjelmaa ja odotuksia eikä kuitenkaan mikään supertärkeä mulle, mutta pitäähän mun huolehtia kaikkien vaatteet kuntoon ja että aamupalalta alkaa hyvä tunnelma ja niin edelleen. Illalla on ihan superihanaa vetää verkkarit jalkaan.

Mut niinhän se melkein aina on. Että arki on parasta. Ja ainakin meille vähän introverteille koti on parasta. Etenkin tollaisten ”ihmispäivien” päätteeksi.

Toivottavasti saitte rauhallisen kivan fiiliksen näistä kuvista. Mulle niissä on paljon hyvää ja tärkeää. <3