Mun ja Ainon korupaja

Mulla ja Ainolla on sunnuntaista asti ollut keittiön pöydällä korupaja. Sunnuntaina tuli sade ja vähän viileämpi ilma, joten laitoimme käyntiin sisähommia. Varmaan vähän etelän matkalla innostuimme noista värikkäistä rannekoruista ja kävimme ostamassa Søstrene Greenestä helmiä ja muuta oheistarviketta. Eihän niitä tosta malttaisi siivota pois kun joka päivä innostumme tekemään ”vielä yhden” uuden väriyhdistelmän. Ja vielä yhdet korvikset. 

Mut nyt alkaa olemaan niin paljon helmiä jo pöydän allakin, että huomenna täytyy imuroida. Ehkä, jollei sit tunnu siltä että yksi rannekoru vielä. Sitäpaitsi koko ajan tässäkin kehittyy. Uusi koru on usein edeltäjäänsä parempi. Ja sit mulla on mielessä ihan selkeä kuva sellaisista kierre-rengaskorvakoruista. En vaan ole vielä keksinyt miten ne teen. Et ehkä tää sotku pysyy tässä vielä pari päivää. Ei se ketään haittaakaan. Me vain syömme pöydän toisessa päässä. 

Ja nää on hyviä hetkiä yhdessä. Välillä ollaan hiljaa ja välillä nauretaan ja hermostutaan kun helmet putoilevat. Ja välillä ihan vahingossa jutellaan aika tärkeistäkin asioista. 

 

Just nyt kaipaan pikkasen luontoon. Aino suunnittelee telttailua jalkapallokavereiden kanssa lähisaaressa viikonloppuna ja mun tekee kanssa mieli. Minua ei ehkä oteta niiden porukkaan, mutta mietin missä me voisimme herätä toukokuun ekana aamuna teltan, kahvin ja auringonnousun kera. Ehkä jossain rannalla. Olis jo aika vuoden ekalle telttailulle!

Se on ehkä päätetty nyt, pienellä säävarauksella. Toukokuun eka aamu luonnossa. <3