Pieniä (koronakyllästyneitä) kuulumisia kotoa

Heippa pitkästä aikaa, mitä teille kuuluu?

Täällä vähän väsyttää tää korona. Treenit olivat auki hetken, sitten jumppasali auki viikon, sitten uhkasi uudelleen sulku, sitten juhlimme (virtuaalisesti, jokainen omalla näytöllään ja tänään vähän mun tunnilla) että saamme pitää auki ja tavata ihmisiä edes treenissä. Ja nyt taas suljetaan. Huoh.

Ja AstraZenecan tulevaisuus on epävarma – ainakaan täällä Norjassa en usko että sitä otetaan takaisin käyttöön. En nyt sano siitä sen enempää ennen kuin kaikki tutkimukset ja arviot ovat valmiit, mutta veikkaan. Ja vähän toivon. Se, että rokotteisiin voi luottaa on niin tärkeää.

Mulla on ollut Gauharin ihana frill-mekko ja lenkkarit. Ja sukkahousut, toki. Inhoan sukkiksia, mutta vielä on aika jääkylmää ulkona. Odotan niin, että tulee kesä ja paljaat jalat.

Ja yksi kaveri sattui myymään oman Fly -lamppunsa; joka sattui olemaan juuri samanlainen kuin mun. Siksi niitä on nyt kaksi. Pitkän pöydän ylle sopi paremmin. Ja melkein mahtuisi yksi vielä. Vaikka pinkki. Jos uskaltaisin olla niin villi.

Hiukset ovat nauttineet banaani-avocado-jogurtti-kookosöljy -naamiosta. Oikea proteiinipommi! Mietin, että hiuksissa oli sellaista ärsyttävää pörröisyyttä ja luulin niiden vain kärsivän kuivuudesta, mutta tämä naamio toi kyllä taas kunnolla elinvoimaa.

Elämän pieniä iloja on tällä hetkellä esimerkiksi se, että pullataikina on kohoamassa ja aion tehdä ihan älyhyviä pullia huomenna. Ja että ensi viikolla on pääsiäisloma. Tekee niin hyvää kerätä vähän energiaa.

Nähdään pian – koittakaa jaksaa. <3